Äänestetty on

 

Helteinen, kuiva toukokuu vetelee viimeisiään. Sen verran kuuma on sisällä, että viritin viilentimen kun sellainen kerran on. Mutta mepä jatketaankin vain hikoilemista. Fizban pelästyi aivan holtittomasti sitä isoa, kovaäänistä hahmoa olkkarissa. Pelästyi niin, että vaikka otus on jo piilotettu kaappiin, Fizban vain panikoi. Toivottavasti pääsee jossain vaiheessa tasapainoon. Aika stressaava tyyppi se on. Ei kestä muutoksia.

---

Olin ajatellut esitellä neulomuksiani, mutta tämä ei nyt tykkää kuvista. Tähän piti tulla yhdet jämäsukat seiskaveikasta ja sitten parit jämät sockista.

Ja nythän se ykskaks sitten onnistuikin.

---

Päivänä eräänä sain kuningasajatuksen. Aina pitää olla joku helppo neule meneillään. Ja kun minusta nuo piirakat on tosi näppärää neulottavaa, ajattelin, että teen niitä kaikissa väreissä, mitä seiskaveikoistani löytyy. 

Tämän verran on valmiina, mutta lisää tulee. En tiedä, mihin näitä joskus sijoitan. Olisi kiva löytää joku ryhmä, jolle voisi antaa nämä tiimisukiksi. Mutta jos ei sellaista satu eteen, niin kait nämä johonkin menee. 

(Tuo vasemmalla ylhäällä on ihan vain perusvihreä. Kuvaaminen ei vain millään onnistunut.)

Aamulla satoi

 Miten se sattuikaan, että nyt kun on viileämpi sää, minulla on ollut uuni päällä toista tuntia. Oli kuvakin uunista ja siellä paistuvasta Yrjölän puurosta, mutta ei tämä onnistunut kopioimaan sitä. Yrjölän puuroa piti tehdä lisää, kun Fizban oli edellisen satsin jo syönyt. Nirso koirani syö ajoittain ihan innolla puuroa.

Aamulla satoi, ihan pikkuisen vain, mutta kuitenkin. Ei siis pidä vanhat sanonnat paikkaansa, ei ennusta iltarusko poutaa. Vaikka onhan tässä nyt poutaa taas kuten on ollut loputtomiin. Minä en ole helleihminen, joten tämä hiukan viileämpi tuntuu tosi kivalta. Oli ajatellut mennä äänestämään, mutta sitten huomasin, että olen tänään luvannut mennä ulkoiluttamaan palvelutalon asukkaita. Kaksi asiaa yhdelle päivälle tuntuu liialliselta vaikka tästä ei nyt tulekaan normipäivä.

 

 

Kun ei ollut normipäivä, Fizban hakeutui aurinkoon unille. Ei kait se tykkää helteestä?

 

Normipäivänä lähdemme heti herättyä eli noin kuuden maissa pitkälle lenkille. Semmoiset reilut neljä kilometriä kävellään metsissä, pelloilla, rannoilla, koska päivällä on ihan liian kuuma meille molemmille.

Lenkin jälkeen juodaan aamukahvit parvekkeella kaikessa rauhassa. Välillä lueskelen, mutta enimmäkseen vain olen, kuuntelen lintuja ja katselen tervapääskyjen kiitoa taivaalla. Tämä on päivän rentouttavin hetki.

Aamukahvin jälkeen lähden kasvimaalle pariksi tunniksi, enempää en kykene siellä helteessä olemaan. Kuva ei ole kasvimaaltani vaan matkalta sinne. Tuossa vasemmalla on palsta-alue ja minun aarini neljäs tästä reunasta. En ole istuttanut muuta kuin jättikurpitsaa ja kesäkurpitsaa. Loppua yritän täyttää kukilla. Toistaiseksi lähinnä kitken rikkaruohoja, jotka kukoistavat hienosti.

Kun raahaudun umpiuupuneena kotiin, käytän Fizbania pikalenkillä Fizban on kyllä usein erimieltä. Sen mielestä voitais jäädä pitemmäksikin aikaa ulos. Minulla alkaa kuitenkin olla nälkä.

 

Loppupäivän minä sitten puuhastelen ja Fizban rentoutuu. 

 

 

 

Toki tehdään vielä pari ulkoilua, illansuussa pikainen ja kymmenen maissa pitempi. Kymmeneltä on jo hiukan viileämpää. Tiheillä lenkkeilyillä on ollut toivottu vaikutus. Ei ole ollut sisälle pissailuja.

---

Täällä on paljon villejä omenapuita, joissa osassa on kuulemma maukkaat omenat. En ole maistanut. Pitäisköhän tänä vuonna.

Pihlajatkin jo kukkii.

---

Kuvien siirtäminen takkusi. Alkaisi olla aika ruveta miettimään, mihin tämän loppupäivän hukkaan.

Muistiinmerkittävää

Muista: Aamukahvi parvekkeella rentouttaa!

silloinkin, kun yö on nukuttu huonosti ja aamu aloitettu kävelemällä märäksi pissatulle matolle.

Matot laitoin, kun pitkään on jo pysynyt Fizbanin pissat kurissa. Olen kuvitellut, että myöhäinen ulkoilu auttaa, mutta Fizban on ilmeisesti erimieltä. Nyt on mattotupa taas varattu illaksi. 

Sitä ennen yritän käydä kasvimaalla pölyttelemässä rutikuivaa multaa. Pitäisi poistaa reheviä rikkaruohomattoja ja tehdä tilaa kurpitsoille, jotka vievät tilaa pienellä parvekkeellani. Kitkiessä ja kääntäessä likaantuu kivasti. Lisämaustetta antavat itikat, jotka pursuvat intoa taas talven jälkeen. On se aika vuodesta, kun harkitsen palstasta luopumista.

Vietettiin muutaman päivän mummotettavien kanssa, joten kasvimaa on jäänyt hoitamatta.

Fizbanilla alkoi mörkökausi. Jouduttiin lähtemään koulustakin kesken tunnin. 

Nyt opetellaan hiljaa-sanaa. Löytyi outo ohje haukunnan hillitsemiseksi. Ensin kehutaan aina, kun koira haukkuu porraskäytävän ääniä. Mennään mukaan oven luo ja kerrotaan, miten hienoa, kun koira jaksaa ilmoittaa joka äänestä. Kun tätä on tehty, ruvetaan kehumaan, kun haukku loppuu, sanotaan hiljaa ja palkitaan. Outoa! Mutta kaikkea on kokeiltava.

Ostin myös itsenäisesti tehtävän haju-alkeet-kurssin. Pitäisi mennä tekemään jälkeä ja aloittaa nekin opinnot. Enpä olekaan ennen näin aktiivisesti koiraani kouluttanut.

 Mummoillessa tuli sentään kootuksi jokunen talo, kun olivat jättäneet pöydälle tekotarpeita. Tuo pottertalo-palapeli olikin aika haastava, kun siinä ei ollut mitään kuvaa tai ohjetta tai jotain. Oli siinä ohje: kasaa ensin seinät kuin tavallinen tasopalapeli. Ja pieni kuva talon toiselta puolen, mutta ei mitään toiselta puolen. Sitten oli kasausohjeet levyistä, mutta ilman kuvia, vain valkoisia levyjä. Mutta tehty on. Tuo pikkutalo taas oli kuin Ikean huonekaluja kokoaisi eli siinä oli tarkat ohjeet, siis tylsä.

 Vaahterankukinta meni

 

samoin kirsikan. Nyt tuomet levittävät vahvaa hajua kaikkialle. Minä odottelen lempipuuni, pihlajan kukintaa.

---

Käyn vielä ennen kasvimaata vastavierailuilla. Kiva, kun jotkut jaksaa käydä täälläkin kommentoimassa vaikka minä olen aika saamaton.

Kolme kuvaa TOUkokuussa

 

 

TOUkotyöt ovat pahasti myöhässä, mikä ei liene yllätys. Kovin on ollut taas nihkeää töihin rupeaminen. Syitähän on helppo löytää: on liian kylmä tai kuuma, kuivaa tai märkää ja etenkin on kaikkea muuta tärkeämpää, kuten istuminen ja ihmetteleminen. Jotain on sentään saatu aikaan

TOUhukehä on pystytetty, jotta kenttäapurikin voi osallistua. Apuri testasi pikaisesti kehän ja totesi, että ihan ok, mutta isompi saisi olla. Toivotaan, että hetken aikaa jaksaa siellä aina olla. Ja jos ei jaksa, onpahan taas hyvä syy jättää palstahommat vähille.

Apurilla on riittänyt TOUhottamista sen verran, ettei minun ole tarvinnut tehdä mitään. Harmi, että tuo touhottaminen ei vähennä kaikkia ns. pakollisia juttuja, kuten siivoamista.

Hyvää äitienpäivää kaikille

Päivänä muutamana käytiin ystävän kera kirsikkapuistossa. Ei ollut vielä kukkaloistoa, mutta mukavaa oli kuten aina, kun tapaa vanhoja tuttuja.

Eilen shiba kävi omistajiensa kanssa äitienpäivävierailulla. Tänään on toisen lapseni luona grillausta.

Nälkä ei tässä pääse yllättämään. Sain eilen kakkua ja vielä perunakukkoa, kun lasteni isä kotiutui Lieksasta. Tuo aina myös minulle perunakukon. Lisäksi naapuri toi just äsken lämpimiä pullia ison satsin. Ne vien noille lapsenlapsille mennessäni. En kykene äkikseltään tällaista ruokamäärää käsittelemään. Perunakukon syön ilman muuta ihan itse kokonaan, mutta pullat saa mennä parempiin suihin. Onneksi kakustakin lähti puolet lahjojien mukana pois.

Sain kirjalahjoja, Tolkienia kuten yleensä, mutta myös tosi kivan yllätyksen:

Majava on kyllä paras!

Muutenhan elämäni nitkuttaa entiseen tahtiin. Kasvimaata olen ajatellut ja tavaramääriä myös. Ensi viikonloppuna on talon romupäivä, jolloin tulee jätelava pihalle. Sinne on tarkoitus kantaa paljon kaikkea - tai ainakin jotain. On nimittäin mummoilua luvassa. Se hiukan vie aikaa näiltä kotijutuilta. Onneksi kuitenkin asutaan niin lähekkäin, että voin päivällä käydä Fizbanin kanssa kotona puuhastelemassa. Tulee samalla koiralenkkeilyä.

Fizban on lenkkeillyt ahkerasti

ja viettänyt myös rauhallista kotielämää. Koulussakin on käyty. Fizban kyllä oppii, jos minä vain sisäistän ohjeet, joita saan.

Ei löydy otetta,

 

ei peruselämään, ei bloggailuun. Mutta aika sentään kuluu, päivät vaihtuvat ja kuukaudetkin.

Fizban elää ensimmäistä kevättään täysin rinnoin. Aloitti myös koulunkäynnin. Eka tunnilla oppi, että naksutin tarkoittaa namua.

Kiltisti raahaa minut aamuvarhain ulos ja pitää muutenkin elämän syrjässä kiinni.

Jotain ystäviä olen häiriköinyt, punkkua nauttinut ja yhdessä näyttelyssä käynyt. Oli ankea, epäselvä ja outo. Meniköhän liian kultturelliksi, jotta olisin ymmärtänyt. Mutta voinpahan sanoa, että tämänkin olen nähnyt. Nyt pitäisi mennä Fizbanin kanssa metroilemaan, shoppailemaan, jos jaksais...