torstai 23. toukokuuta 2024

Muistiinmerkittävää


Muista: Aamukahvi parvekkeella rentouttaa!


silloinkin, kun yö on nukuttu huonosti ja aamu aloitettu kävelemällä märäksi pissatulle matolle.


Matot laitoin, kun pitkään on jo pysynyt Fizbanin pissat kurissa. Olen kuvitellut, että myöhäinen ulkoilu auttaa, mutta Fizban on ilmeisesti erimieltä. Nyt on mattotupa taas varattu illaksi. 
Sitä ennen yritän käydä kasvimaalla pölyttelemässä rutikuivaa multaa. Pitäisi poistaa reheviä rikkaruohomattoja ja tehdä tilaa kurpitsoille, jotka vievät tilaa pienellä parvekkeellani. Kitkiessä ja kääntäessä likaantuu kivasti. Lisämaustetta antavat itikat, jotka pursuvat intoa taas talven jälkeen. On se aika vuodesta, kun harkitsen palstasta luopumista.


Vietettiin muutaman päivän mummotettavien kanssa, joten kasvimaa on jäänyt hoitamatta.
Fizbanilla alkoi mörkökausi. Jouduttiin lähtemään koulustakin kesken tunnin. 
Nyt opetellaan hiljaa-sanaa. Löytyi outo ohje haukunnan hillitsemiseksi. Ensin kehutaan aina, kun koira haukkuu porraskäytävän ääniä. Mennään mukaan oven luo ja kerrotaan, miten hienoa, kun koira jaksaa ilmoittaa joka äänestä. Kun tätä on tehty, ruvetaan kehumaan, kun haukku loppuu, sanotaan hiljaa ja palkitaan. Outoa! Mutta kaikkea on kokeiltava.
Ostin myös itsenäisesti tehtävän haju-alkeet-kurssin. Pitäisi mennä tekemään jälkeä ja aloittaa nekin opinnot. Enpä olekaan ennen näin aktiivisesti koiraani kouluttanut.



 Mummoillessa tuli sentään kootuksi jokunen talo, kun olivat jättäneet pöydälle tekotarpeita. Tuo pottertalo-palapeli olikin aika haastava, kun siinä ei ollut mitään kuvaa tai ohjetta tai jotain. Oli siinä ohje: kasaa ensin seinät kuin tavallinen tasopalapeli. Ja pieni kuva talon toiselta puolen, mutta ei mitään toiselta puolen. Sitten oli kasausohjeet levyistä, mutta ilman kuvia, vain valkoisia levyjä. Mutta tehty on. Tuo pikkutalo taas oli kuin Ikean huonekaluja kokoaisi eli siinä oli tarkat ohjeet, siis tylsä.


 Vaahterankukinta meni

 
samoin kirsikan. Nyt tuomet levittävät vahvaa hajua kaikkialle. Minä odottelen lempipuuni, pihlajan kukintaa.
---
Käyn vielä ennen kasvimaata vastavierailuilla. Kiva, kun jotkut jaksaa käydä täälläkin kommentoimassa vaikka minä olen aika saamaton.


11 kommenttia:

  1. Upeat kuutamokuvat ja palapelit!
    TAAS iski se palapelihimo... se on tuolla korvan takana koko ajan ja hyppää sieltä vähän väliä enemmän ja vähemmän enemmän tähän näppikselle ja ajaa katselemaan palapelejä... Laitoin sivuvinkin talteen, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rupesin itse miettimään, että mitähän mä oikein horisen täällä, piti oikein selailla vanhempia päivityksiäsi. Sitten tajusin, että niin kas vain - olin tuon palapelikaupan lukenut aikaisemmasta päivityksestäsi, jota en muka? ollut huomannut aiemmin. Nyt se "ilmestyi" uutena päivityksenä yhdessä tämän kanssa 🙄🙄🙄

      Poista
    2. Palapelit kannattaa pitää mielessä.

      Poista
  2. No huh, en ole koskaan nähnyt tuollaisia palapelejä, hienoja ovat koottuna, mutta missä niitä säilöö sitten vai puretaanko.
    On myös veikeä kuva teistä yhdessä :)
    Kesä kukkii niin äkkiä ettei perässä pysy, kun on ollut niin lämmintä ja kuumaa.
    Huomasin täysikuunkin mutta en saanut kuvattua , enkä huomannut nukkumisessakaan muutoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummotettava varmaan laittaa palapelin hyllyynsä.
      Fizban halusi selfien.

      Poista
  3. Hieno kuukuva! Katselin kuuta itsekin ja yritin ottaa kuvaa, mutta se näytti kärpäsen kakan kokoiselta kännykän kameran läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuta on aika vaikea kuvata kännyllä. Onneksi minulla on yhä tuollainen vanha pokkari.

      Poista
  4. Siinä onkin melkoinen palapeli, upea! Kasvimaan kunnostus on työlästä, mutta toisaalta ihan mukavaakin ja toiveissa tietysti on, että sieltä saisi syksyllä satoakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä keskityn vain niihin kurpitsoihin :) Onhan siellä vadelmaa ja marjapensaita, joista tulee satoakin. Tänä vuonna laitan paljon kukkia.

      Poista
  5. Upeita taloja. En ole edes tiennyt, että tuollaisia on. Vaikuttavaa.
    Ohje hiljaa-sanan opetteluun tuntuu oudolta. Eikö tuosta mene pikkukoiran pää sekaisin, että saako täällä haukkua vai ei? En ole ikinä koiraa kouluttanut, otanpa silti kantaa. Tuntuisi loogisemmalta suoraan palkita, kun onnistuu lopettamaan haukkumisen hiljaa-sanan jälkeen. No, ehkä ne asiantuntijat tietävät paremmin - tai ainakin paremmin kuin minä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiran opettamisen ongelma on siinä ajoituksessa. Pitäisi onnistua palkkaamaan juuri oikealla hetkellä, jotta koira ymmärtäisi, minkä se teki oikein. Hiljaa olisi kyllä tärkeä sana.

      Poista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.