Aloitetaan kuitenkin tällä muotopuolella huivilla, jonka vihdoin sain valmiiksi. Lanka rupesi loppumaan, joten pikakavennuksia. Kokeilin kaulalle. Kutittaa tietenkin. Jätän hautumaan. Mietin joskus, mihin tämän sijoitan.
Mutta niistä kirjoista. Vaikka olen tunnettu siitä, etää minulla on aina kirja kädessä, aika vähän saan silti luettua ja vielä vähemmän luettavaani ruodin. Nyt huomasin jännän jutun, kun luin tämän Hildurin uudestaan, uudestaan, koska ajattelin siirtyä sarjan seuraavaan osaan, enkä paljon edellisestä muistanut. Näin käy silloin tällöin. Minusta sarjat on luettava oikeassa järjestyksessä vaikka sanottaisiin, että kaikki voi lukea ihan vain itsenäisinä kirjoina. Jos jotkut on tehty sarjaksi, niin kait siihen on joku syy.
---
Se jännä juttu on, että nyt tämä oli minusta hyvä, mielenkiintoinen. Eka lukukerran jälkeen ajattelin, että aika tyhjänpäiväinen, ainoa hyvä juttu, että tapahtuu Islannissa. Tämä mielipiteen muutos sai ajattelemaan syytä. Olinko vain eri mielentilassa nyt? Vai olisko niin, että odotukset vaikuttaa noin paljon? Eka keralla luin ylistettyä uutuutta, nyt huonoksi tietämääni kirjaa. Ilman muutahan odotukset vaikuttaa, mutta noinko paljon?
Eilen pyykkituvalla luin Vieterilintukronikkaa. Murakami on lempikirjailijani, enkä hänen kirjoihinsa koskaan pety, vaikka odotukset on suuret. Nyt keksin lukiessa, miksi Murakami kiehtoo minua. Vieterilintukronikkaa lukiessa huomasin jättäväni kirjan usein lepäämään syliin, koska jokin lause nosti paljon ajatuksia päähäni. Sehän se syy on. Se on myös syy siihen, miksi olen hidas lukija. Vaikka luen paljon dekkareita, minulle ei ole tärkeää kuka on murhaaja. Minä luen enemmän sanoja, tunnelmia, kuvauksia kuin juonta. Tykkään, kun päässä alkaa elää jotain pohdintoja. Palaan takaisin, luen saman lauseen useaan kertaan ja ennenkaikkea pohdiskelen milloin mitäkin lukiessani. Siirryn toiseen maailmaan, saan uusia oivalluksia omaan maailmaani.
14 kommenttia:
Ihanat värit tuossa huivissa, harmi jos kutittaa.
Pari ekaa Rämöä olen lukenut, eivät jättäneet mainittavaa muistijälkeä.
Islantilaisista kirjailijoista pidän varmaan eniten Ragnar Jonassonin dekkareista. Jonasson on mestari luomaan jännitystä pienin elementein, melkein kauhua, eikä murhaajalla ole niin väliä. Etenkin Hulda-sarja oli mielenkiintoinen. Se eteni muistaakseni kolmen kirjan verran kronologisesti taaksepäin.
Itsenäiset jatko-osat on todellakin luettava järjestyksessä, muuten on ihan pihalla.
Jep, kirja on kiva kaveri vaikka sitä ei kovasti lukisikaan ♥
Miellyttävä kädessä ja ne ajatukset joita alkaa risteillä päässä.
Jospa huivi kävisi takin ulkopuolelle? Minulla on usein talvella ylimääräinen huivi koristeena tai leukaa suojaamassa.
Joskus luin jostain määritelmän mistä tietää, että kirja on klassikko: "Jokaisen lauseen voi irrottaa omaksi kokonaisuudekseen." Noin taitaa olla Murakamin kohdalla. Ehkä ei aivan joka lausetta, mutta monta lausetta.
Kun olin lukenut Rämön kaksi ensimmäistä kirjaa, joissa hän kuvaili elämää Islannissa, tykkäsin niistä kovasti ja odotin seuraavaa kirjaa. Sitten tuli Hildur, Jakob ja Rakel. Kaikkia aloitin, mutta en tykännyt niistä vaikka niitä on ylistetty.
Rämön Hildurista olen kuullut aika monelta saman laisia kommentteja, siis että kirja on ollut, noh, vaatimattomampi kuin mitä sitä on hypetetty.
(Onko kirjojen kohdalla sama kuin ruuan kanssa: ei ole huonoja kirjoja, ihan niin kuin ei ole pahaa ruokaa. Kaikki vain ei pidä kaikesta?)
Mutta tuo ajatukskesi, että nyt toisella kerralla, kun luet kirjaa, joka ei enää olekaan ylistetty uutuus, se onkin ihan hyvä? Ehkä siis odotan sen lukemista - yritin kuunnella sitä, mutta ei siitä tullut mitään.
Mutta Susun mainitsemat Jonassonin Hulda-sarjan kirjat veivät minut mukanaan - jotenkin vain odotan, jatkuisi sarja sittenkin 🤔
Minulla tuo Hildur odottaa luetuksi tulemista, vähän mietityttää juuri se, onko se kaiken hypetyksen arvoinen. Kerran jo aloitin, en päässyt ensimmäistä sivua pidemmälle.
Murakami on minunkin lemppari
Kaikki kutittaa kaulaani, vanha paperinohut iho. Jonassonista en ole kuullutkaan. Laitan harkintaan.
En taida olla huivi-ihminen.
Kyllä Murakami sopii klassikoksi.
Minulle sopii sänkylukemiseksi ihan hyvin.
Ehkä Jonassoneihin kannattaisi tutustua, mutta ei se Hildur ole välttämättä sinulle muuttunut sen kummemmaksi.
Ei se minusta ole vieläkään mikään merkkiteos, mutta luettava.
Murakami on ihan huippu!
Lähetä kommentti