Tiistai

Mentiin taas vähän eri reittiä, isoja teitä

vaikka Korapoika tykkää enemmän poluista

ja kiipeilystä.

Matka kyllä näköjään kutistuu. Nyt oli hiukka yli neljä kilometriä. Aikaa sentään meni tunti kakskyt minuuttia. Tätä reittiä mittasin, kun tästä voi talvellakin hyvin kulkea ja saatätä vähän pitennetyksikin, kun loppureitin menee hiukan eri kautta. - Siis tätähän pitää jatkaa vielä lumentulon jälkeen - ehkei raportointia, mutta kävelyä.

Aamulla pari teeleipää, välissä avokadoa sitruunalla terästettynä. Basilikaa oli pakko lisätä väliin, kun ikkunalla kasvava basilika meinaa kukkia. Pitäis harventaa useammin. Avokado on hyvää. Sitä kun ostaa pussillisen kypsymään, niin sitten ne kypsyy ja niitä pitäis sitten syödä urakalla. Eli minun syömisiäni säätelee ruokien pilaantumisaika.

Tuli pari laatikollista pakastettavaa, joten tänään ei ommeltu, tänään siivottiin mansikoita - ja syötiin.

Kun olin mansikoista pulleana, piti saada jotain muutakin, joten lämmitin pastamössöä ja join loput piimät (- nyt sitten muistinkin, että kaupassa pitäisi käydä - ei niin, että nälkään kuolisin ilman kauppareissua).

Myöhemmin piti vielä tankata punajuuripaistosta, papadumia (=naapurilta saatua ohutta leipää) ja maitoa, kun se piimä on loppu.

Yksi ystäväni muuttaa kotia ja halusi eroon pyykkikoneestaan, joten Koirapojan syömänurkkauksen valloitti tällainen.

Join vielä protskusmoothien ja päätin, että seuraavan kerran syön aamulla - ellei tule nälkä.
---
Tuli nälkä. Söin padadumia ja juustoa.

Maanantai

Näköjään tämä ruokapäiväkirja toimii myös päivyrinä. Pysyy mummo kartalla viikonpäivistä.

Poikettiin vähän eri polulle aamulenkillä.

Mentiin merenrantaan.

Samalla sain testatuksi kenkien pitoa märillä kallioilla. Ei ole hääppönen. Kannattaa tassutella varoen. Eikä lenkkikään ollut kuin vajaa neljä ja puoli kilometriä.

Aamupala sentään oli melkein sama kuin aina. Ja jälkkäriksi jokunen taateli.

Eilistä pöperöä söin päivällä, lisänä jääsalaattia ja vettä,

myöhemmin mustikoita ja jätskiä. Pakastinta pitää vähän vielä tyhjentää, kun ehkä tulee lisää mansikoita. Jätski oli pakkasessa, mustikat hain kaupasta, kun ei siellä ollut mansikoita. Jätskiä ei voi syödä ilman marjoja. Marjat tekee siitä terveysruokaa.

Oli hyvä postipäivä, tuli postcrossingkortteja ja lisäksi Sohvalta kukkakimppu ja Susannalta mökkivieraan kuva. Lämmin kiitos. Postia on aina kiva saada.

Paistoin pasteijoita ja nyt harkitsen syönkö niitä vielä tänään. Tuo tummajuovainen on fetapaprikasipuli, päällä paprikaa. Nuo kalpeat on tonnikalasipulituorejuusto. Kuskus löytyy molemmista. Paistoin myös teeleipiä. Kaikki ovat jääkaapissa odottamassa vaikka aamua.

---

Päivä meni lähinnä ompelukoneen parissa. Samalla sain melkoisen kaaoksen aikaan, kun pengoin kangasvarastoani. Minullahan on lankojen lisäksi myös kankaita laatikkokaupalla. 

---

Huominen lienee sitten siivouspäivä. 

__--- 

Nyt vaikka neulomaan. Kerron aamulla, miten pasteijoiden kävi.
---
Söin pasteijat ja otin olutta päälle.

Viikonlopun syömiset

Eilen kävin kuntosalilla ja uimassa

Siellä join energiapläjäyksen: soijamaito, banaani, auringonkukansiemen, pellavansiemen, proteiinijauhe ja jokunen mustikka, jotka huolehtivat tuosta ällöstä väristä.

Kotona sitten perunaa, sipulia, salaattia, silakkapihvejä, piimää ja jälkkäriksi muutama pehmeä taateli.

--- 

Suosittelen taateleita makean nälkään kaikille.

 

Tänään tein saman aamulenkin kuin eilenkin.

--- 

Sen jälkeen aamupalalla normaalit tomaatit, tosin osa keltaisia, kurkut, muna ja kahvi, lisänä pari paahdettua jälkiuunipalaa, jotka voitelin avokado-öljy-mössöllä ja lisäsin juustoviipaleet.

Päivällä kana-pinaatti-sipuli-tomaatti-pastaa ja piimää.

Kello neljän tee: vihreää teetä, soijakakkuja appelsiinimarmeladilla,

välipala unetukseen

omenaa ja rahkaa illansuussa - illalla suussa.

Muuten päivä meni omillaan, lueskelin, jotain ompelin ja pikkupäikkärit otin.

Vai olen niitä, joilla on tahto ei voimaa

Miten se Eino Leino tuli mieleen, kun Possu kirjoitti

"Repu on lujatahtoinen."

---

Mutta asiaan

Aloitin sitten ne pitemmät koiralenkit vaikka ei todellakaan huvittanut. Päätä särki, tympäisi ja vettäkin vihmoi. Mutta kaunista oli, linnutkin vielä lauloivat. Itikoita oli kyllä tuhottomasti, joten kuvaussessiot jäivät lyhyiksi.

Vajaa viisi kilometriä käveltiin erilaisia teitä. Kuulostaako paljolta? No, jokunen vuosi sitten tein joka aamu yli seitsemän kilometrin lenkin ja vielä maastossa, jossa oli tosi paljon mäkiä, etenkin niitä ylämäkiä. Nyt lähinnä tasamaata tallustettiin. Eikä yhtään juostu. Rauhallisesti asteltiin.

Tämä lenkki menee meidän hienon koirapuiston ohi, joten pithän Koirapojan päästä tutkimaan, kuka on käynyt. Nyt ei ketään ollut.

Tämä puisto on ihan meidän lähellä. Tuolla ylhäällä puiden seassa häämöttää muuntaja, joka on aivan meidän vieressä. Voisin siis antaa Koirapojan käydä täällä useamminkin, mutta kun minulla on tylsää seisoskella paikallaan.

Mutta nyt olen jo aamukahvilla.

---

Ja sitten eiliset syömiset. Eilen en siis mitään merkittävää liikuntaa suorittanut - tai edes mitään liikuntaa. Illalla kävin hierojalla, kun olen niitä joskus ostanut. Mutta söin kyllä eilen.

keitettyjä perunoita kuorineen, tomaattia, kananpaloja, valkosipulikastiketta

jälkiuunileipää porolla ja salaatilla ja maitoa

pakasteviinimarjoja ja vaniljajogurttia 

--- 

tästä jäi osa syömättä - syön ennen kuntosalille lähtöä tänään

pähkinöitä ja punaviiniä ja ruislastuja, jotka jäi kuvaamatta

Kävin myös ostamassa kengät alesta, 40 %. Ovat koekäytössä osoittautuneet ihan ok-kengiksi. Eiköhän noilla pärjää tunturissakin. Pitäisi vielä löytää jotkut kevyemmät versiot näin kesäkäyttöön ja ehkä sandaalitkin. Mutta hyvä, että edes nuo - tai siis nuohon on ne tärkeimmät ihan koiralenkkejäkin ajatellen.

---

Tänäänkö sitten pitäisi vihdoinkin sinne kuntosalille...

Uuden elämän ensimmäinen päivä

alkoi vähän ankeissa merkeissä. 

---

Ei se mitään, että syysmyrsky hyytävine tuulineen riehui ulkona, mutta päätä särki kuin ei koskaan. Olin ilmoittautunut pilatekseen. Oli pakko perua. Katson, miten olo kohenee ja liikun sen mukaan. Tuskin kuitenkaan tänään kuntosalille menen. Josko vain kotijumppaa. Kenkäkaupoille taidan joka tapauksessa suunnistaa. Pakko ostaa kengät, kun nykyisistä pohjat vuotaa. Ajattelin aloittaa Halti outletistä ja jos hyvin käy, ostaa sekä vaellukseen sopivat kengät, että sandaalit. Jos huonosti käy, en löydä mitään. Isoa reppuakin voisin katsella. Shoppailu, tuo jokanaisen ilo...

aamupala

---

Ajattelin ilahduttaa teitä ruokakuvilla, jos se toisi ryhtiä omaan syömiseen. Tuossa on peräti kaksi kananmunaa, kun kennossa oli risoja. Tarkistan ne toki noin päällisin puolin, mutta tässä oli risat puolet kätketty alaspäin. Ihan syötäviä ne silti oli. Leipääkin oli palanen jäänyt kuljeskelemaan, joten se piti syödä pois. Päällä on hevosta, kun olen paketin aukaissut ja nekin on poissyötävä. Kylmäsavuhevonen on kyllä herkkua - ja terveellistäkin.

Josko pykäisin listan kohti kevyempää minua

1. rehellistä ruokaraportointia silloinkin, kun lähtee lapasesta
2. iltanapostelua vain kerran viikossa, eikä se kertakaan ole pakollista
3. kasviksia, marjoja, hedelmiä, rahkaa, raejuustoa, munia, pähkinöitä, taateleita, tummaa suklaata aina kotona, jotta mielihalut tulevat tyydytetyiksi (pitääkin käydä ruokakaupassa)
4. pitempiä koiralenkkejä Koirapojan iloksi
5. kuntosalia/jumppaa/uintia kolmesti viikossa
6. venyttelyä/kehonhuoltoa viisi kertaa viikossa - vaikka vain ihan vähän
7. unta tarpeeksi, mieluiten paljon
8. sitkeyttä silloinkin, kun ei jaksais
9. uskoa onnistumiseen ja tulosten pysyvyyteen
10. kaikenlaista hemmottelua mieluummin liikaa kuin liian vähän

Nyt sitten kysymyksiä:

1. Kuka uskoo onnistumiseeni?
2. Kuka ei usko? (ihan reilusti vain - minä kyllä ymmärrän epäuskon jopa paremmin kuin uskon)
3. Milloin saavutan Possun asettaman tavoitteen, 80 kg?
4. Uskooko joku, että pystyn säilyttämään saavuttamani alemman painon? 
5. Miten pitkään pysyn liikuntatavoitteessani? päivän? viikon? kuukauden?
6. Miten usein repsahdan syömisissä? joka päivä? joka viikko? joka kuukausi? (huom! luvallinen iltanapostelu ei ole repsahdus)
7. Keksinkö terveellisiä hemmotteluja vai käytänkö tätä kohtaa tekosyynä holtittomuuteen?
8. Mitä korjaamista löydät suunnitelmastani?
9. Mitä mieltä olet punaviinin terveysvaikutuksista?
10. Haluatko ottaa kantaa?

Vastanneiden kesken arvotaan taas jotain seuraavan puunituksen eli elokuun alun jälkeen. Kaikki osallistuvat arvontaan, mutta oikeista arvauksista saa toki jotain ylimääräistä.

Nyt on kova kovaa vasten

Aamusta aikaisin matkasin tuonne taivaanrannassa häämöttävän rakennustyömaa-alueen keskelle.

Vilkkaassa ostoskeskuksessa jälleen kerran eksyin. Arkkitehti on kyllä onnistunut tekemään rakennuskompleksin, jossa on mahdotonta mennä suoraan pisteestä A piteeseen B. Eikä tunnu suunnistamista auttavan, vaikka useammankin kerran siellä hortoilisi.

Löysin kuitenkin ulos ja terveyskeskuksen paikan sitten tiesinkin. Kävin siis lääkärissä kuulemassa kaikenlaisten tutkimusten tuloksia. Ja eikös vain useammassa ollut pientä säätämisen varaa. Kun kovasti puhuin ja vakuuttelin, sain luvan pysytellä pienemmissä lääkeannoksissa. Mutta... Lupa heltisi vasta, kun sanoin oikeasti laihtuvani, jolloin arvot tietenkin normalisoituvat ja pääsen lääkkeettömään elämään.

Nyt on sitten tosi kyseessä!

---

Mitens se oli Possu? Paljonko minun pitikään laihtua kesän aikana?

---

Sehän ei nyt riitä, mutta on hyvä alku. Loppu lienee jossakin kauempana - olisko vaikka maaliskuussa, jolloin otetaan seuraavat mittaukset...

Uskooko joku, että tahdonvoimani kitukasvuinen kallio

muuttuu reheväksi toteutuksen metsäksi?

Mustikat muuten kypsyy

ja peruna kukkii.

Kasvimaallakin on uusi käänetty - ja kikemätön - lämpäre.

---

Huolestuin, kun sekä kurpitsa, että kesäkurpitsa vain tiputtavat kukkiaan, eikä mitään tapahdu. Sitten goolasin ja heti helpotti. Tekevät kuulemma usein aluksi vain hedekukkia. Nyt pitää odotella, että emikukkiakin ilmestyisi ja pölytys onnistuisi.
---
ps. punnaan kyllä joka päivä, mutta painopäivityksiä laitan edelleen vain kerran kuussa, jotta teillä on jotain jännitettävää

Nyt se on totta

Vanhuus. Polvikolotuksia - ihan oikeesti. Niinpä piti mennä kuntosalille, jotta nivelkivut loppuisivat. Mutta kun nyt näyttää, ettei ihan heti sada,

 voisin ottaa palstavastaavan ja mennä taas raivauspuuhiin. Onhan sekin liikuntaa.

Käytiin toissapäivänä kitkemässä. Uskomatonta, että vaikka olen jo kahdesti porkkanapenkin kitkenyt, siellä on vielä jokunen taimi. Ne on nuo tuossa vasemmalla edessä. Oikealla on mansikkaa, jossa on jo raakileitakin. Vedin harson porkkanoiden päälle ja jätin kasvamaan.

Punajuuria voisi harventaakin joku päivä ja herneet kukkii. 

Viinimarjat punastuu ja

vadelmaviidakossa on jo yksi kypsä vattu. Jätin sen rastaille.

Kova on pölyttäjien kuhina tuolla viidakon keskellä, joten ehkä jokunen lisävattukin tulee. Kurpitsat kukkii, mutta ei näytä mitään muuta tapahtuvan. Niitä kurpitsoita vois alkaa kehittyä. Perunakin kukkii ihan hetekellä millä hyvänsä.

Unikkoviljelmä näyttää tiheältä. 
---
Saamistani siemenistä paljon jäi ensi kesään, ellen sitten innostu vielä kylvämään.

Menen siis kasvimaalle, jos nyt pääsen liikkeelle ennen sadetta. Voin sitten kuntoilla illalla kotona sadetta kuunnellen. 
---
Kasvimaan vieressä on hieno rypsirapsipelto. Tykkään! Se on kaunis ja tuoksuu rypsiöljylle.

Loppuun kirkollista komiikkaa.