Retki juhlan kunniaksi (35)

 

Äitienpäivän kunniaksi suunnattiin Bosgårdin ravintolaan syömään

ja nauttimaan keväisestä päivästä.

Säähän oli juuri ulkoiluun sopiva eli rakeita heitteli välillä niskaan.

Välillä toki paistoikin vaikka tuuli oli hyytävän kylmä koko ajan.

Maaseutumaisema oli kuitenkin mukavaa

ja seura parasta mahdollista.

Taivaalla leijaili merikotka,

kukissa ahersi muurahaisia ja pörriäisiäkin.

Äitinä olo ei ole hassumpaa.

Otsikko unohtui

 

Säätiedotukset toimii. Kivasti kastuttiin aamulenkillä.

Eletään kevään kauneinta aikaa. Vaahterat kukkivat. Tarkkasilmäinen huomaa tuossa ylemmässä kuvassa vaahteran kukkien loiston. Tämä on lyhyt, ohikiitävä aika. Kohta vaahteroihin pukkaa lehtiä, eivätkä kukat ole enää niin näkyviä.

Voikukat ovat jo alkaneet elää, mutta vielä sinivuokotkin sinnittelevät.

Kasvimaalla joku reppana yrittää saada päänsä ylös. Palstani on aina vähän myöhässä ympäristöstä. Alavaa maata, rinteessä, jossa lumi säilyy pitempään. Mutta hyvin siellä ehtii ainakin rikkaruohot saavuttaa täyden kypsyyden.

Liperi kyllä voittaa kaikki esteet

ja kohta raparperikin on voimissaan.

Yhden olkipaalin verran satsasin. Kunhan laitan kurpitsan maahan, levittelen olkia sen suojaksi. Nyt kurpitsat yrittävät sinnitellä parvekkeella tuulessa ja tuiskussa. Siellä on myös äitienpäiväksi saamani viinimarjat, valkoinen ja vihreä. En ole niitä koskaan tavannut, mutta tekee mieli koettaa. Parvekkeella odottavat, että vesihanat aukaistaisiin palstalla. Ohjeen mukaan ne täytyy kastella hyvin istutuksen aikaan. Toki, jos olisin uskonut säätiedotuksia, olisin voinut istuttaa ne eilen.

Eilinen palstavierailu jäi kuitenkin tekemättä. Koirapojalla on pissaongelmia ja minulla siis siivousta ja pyykkiä.

Mutta aiemmin olen jo raivannut tilaa pensaille.

Kun tapanani on olla liiankin perusteellinen, olen seulonut melkoisen määrän juuria kuivumaan paperien päälle. Nythän ne on taas litimärkiä, mutta ehkäpä sade on huuhtonut  niistä multaa pois. Näitä juurikasoja on pitkin ja poikin palstalla. Kuvittelen, että rikkaruohot näin vähenisivät, mutta ei se oikein toimi.

Vielä esittely uudesta innovaatiostani. Tässä on käännetty ja seulottu alue kurpitsalle. Se on peitetty hesareilla ja kasattu päälle kaikkea roinaa, jotta hesarit eivät lennä tiehensä. Tätä samaa systeemiä ajattelin käyttää niin suurelle alalle, kun vain lehtiä riittää. Kait se vähän hidastaa rikkaruohoja.

Hobbiista  tilaamani lanka saapui. On miellyttäväntuntuista. Jonkin kaulajutun ehkä siitä itselleni teen. Ihmettelen vain noita ohjeita, että miksi ne kaikki on enemmän tai vähemmän kolmioita. Mitä hyötyä siitä kolmiosta on? Eikö perinteinen suorakaiteenmuotoinen kaulaliina olisi näppärämpi? En ymmärrä.

Kotoa pois

 Yksinolo on tietysti parasta, mutta joskus pitää poistua mukavuusalueeltaan. Tänään taitaa olla sellainen päivä. Olisi taas mentävä kenkäostoksille. Kun on kaikinpuolin hankalat jalat ja tykkää kävellä, muodostuvat kengät tärkeiksi. Melkein mietin, että josko ihan kahdet... Mutta jos nyt edes yhdet sellaiset löytyisi, joita voisi pitää jalassa tuntikausia ilman suurempia kipuja.

---

Nyt vain arvon, mihin suuntaan lähtisin. Ajattelin kävellä joka tapauksessa ainakin menomatkan. Reppu selkään ja menoksi. Tulomatka riippuu sitten siitä, miten painavaksi reppu tulee. Pakkohan se on ruokaakin ostaa, kun kerran kauppaan menee.

---

Ei ole ehkä paras päivä mennä kauppaan, mutta jos tässä heti kohta lähtisin, niin ehkä ei hillittömästi olisi tungosta. Kasvimaalle en nyt mene, koska siellä on taatusti porukkaa.

Eilen kasvimaalta tullessa törmäsin tällaiseen pariin. Keskellä kävelytietä nököttivät. Laitoin puutarhahanskat käteen ja nostin paketin varovasti ojaan. Tuollaiseen puuhakkeeseen ei kannata kutea. Vedessä naaras lähti vilkkaasti uimaan eteenpäin ja koiras pysyi tukevasti selässä.

Huipulla tuulee retki (49)

 Olin juuri päässyt rikkaruohojen seulontaan, kun puhelinsoitto keskeytti äänikirjan. 

"Lähtisitkö kävelylle?"

"Joo, mutta kestää. Pitää mennä kotiin ja vaihtaa vaatteet."

"Soita, kun olet valmis."

Kotipihalla odotellessa seurasin rusakoita.

Niitä pyörii tällä hetkellä neljä kappaletta koko ajan talon ympärillä. Eivät kauheasti viitsi hötkyillä ihmisten takia.

Kivellä kököttäja melkein siirtyi pusikkoon muiden seuraksi, muttei sitten viitsinytkään, kun lopetin kuvaamisen. Auto kaarsi pihaan ja lähdettiin kävelemään kohti Hallainvuorta.

Matkalla todettiin raidejokerin edistyminen

molempiin suuntiin.

Huipulla ei tuullut kovin paljoa

mutta maisemat olivat avaria

ja kelot edelleen pystyssä.

Notkelmissa oli kevääntuntua,

kun jotkin puut ja pensaat jo vihersivät.

Jatkettiin matkaa metsäisimmille alueille,

joissa osa puista oli jo hellittänyt ja heittäytynyt levähtämään.

Kierrettiin kallioiden katveessa oleva soinen alue

ja laskeuduttiin asutuille seuduille. Hallainvuoren suojelu on suunnitteilla. Ottaen huomioon hillittömän rakennusbuumin, on syytä olla tyytyväinen jokaisesta suojeluajatuksesta.

Tien vieressä kasvoi tarhakarkulaisia,

kauniita väripilkkuja kuolleiden lehtien joukossa.

Sitten vain suorinta tietä kotiin.

Retki lähiluontoon (1)

 

Kävelykilometrikisan ansiosta Koirapoikakin pääsee usein pitkille lenkeille. Pitää vain muistaa, etten vanhusta liikaa rasita. Toisaalta kokemuksesta tiedän, että nivelrikkoisille jäsenille liikunta tekee hyvää.

Kylmää ja sateista oli. Mutta jos tarkasti katsoo, näkee tuon epäselvän oksan takana lievää viherrystä puissa. Kohtahan se varmaan taas pamahtaa, vihreys.

Kevät kyllä edistyy muutenkin. Tiiratkin olivat palanneet kalastamaan.

Kalasataman tornit näyttävät valtavilta lahden yli katsottuna, etenkin, kun muistaa millainen horisontti oli ennen.

Koukattiin metsän kautta.

Harkitsin jopa nimeksi "retki kuusimetsään", mutta säästin sen tulevaisuuteen,

 

 koska kuusimetsässä ei kauan viivytty. Metsäkauriita on viime aikoina ollut paljon liikkeellä. Urokset ovat valppaina, koska niiden pitää huolehtia vaaroista

jotta naaraat saavat rauhassa syödä.

Olen myös avannut uusia ovia eli kuuntelin ensimmäisen äänikirjani. Kuuntelemalla kirjoja kertyykin ihan eri tahtiin kuin lukemalla, joten saatan jatkaa kuunteluakin. Pitää vain valita joku kirja, johon ei tarvitse niin paneutua. Eka oli Kazuo Ishiguron: Yösoitto. En ole mikään novellien lukija, mutta kuunteluun sopi ihan ok. Tosin välillä ajatukset meinaa karata omille teilleen. Mutta onko sen niin väliä. Kotitöiden taustalla äänikirja toimii.

---

Miksikö äänikirjoja? No, kun niitä nyt kaikkialta suositellaan käskien uudistumaan, aloittamaan jotain ennenkokematonta, rikkomaan rajoja, muistamaan, ettei saa jämähtää, että dementoituminen uhkaa, jos ei muuta rutiineja - ja koska lienen yllytyshullu.

---

Otin Puikoillanikin blogista vihjeen ja aloitin seuraavaksi Kaisa Ikolan: Oikein nurin. Miksiköhän minä aina ajattelen "nurin oikein"? Oikein nurin olisi kuitenkin oikea järjestys, koska oikealla yleensä aloitan. Tämä Ikolan kirja yhdistyi yhteen joululahjaani

nimittäin tähän kirjaan. Miniä ihmetteli, miksen ole täyttänyt tätä. Ajattelin sitten, että aloitan täyttämisen kunhan uusi vuosikymmen pyörähtää käyntiin. Yksi kohta tuolla kirjassa on "Aloita blogi". Niinpä mietin, että jospa aloittaisin uuden blogin, jossa voisin rauhassa revitellä. Tähän kun nykyisin liittyy kaikenlaista takaraivossa jyskyttävää ongelmaa. Tosin enhän minä tätäkään haluaisi hylätä. Mutta olisko kaksi blogia liikaa? Näitä nyt sitten mietiskelen.

Toukokuu

Minä hukkaan aikaa johonkin. Kuukaudet vilahtelee ohi. Nytkin vappu rynni jostain takavasemmalta yllättäin eteen. Yllätys oli myös ikioma vappupallo. On minulla varmaan joskus aiemminkin ollut vappupallo, joskus kymmeniä vuosia sitten. Tämä tulla tupsahti ovesta munkin syöjien mukana.

Munkkeja siis paistoin taas. Joka vuosi minä ajattelen, että nyt en kyllä rupea tähän. Ja joka vuosi paistan ison pinon, tänä vuonna riittävästi kahdeksalle innokkaalle syöjälle eli yli 70 munkkia. Kaikki menivät, koska munkkeja ei kannata säästää. Ne pitää syödä kuumina, rasvaa ja sokeria tihkuvina.

 

 Vappuyllätyksenkin sain, josta iso kiitos. Munkinsyöjät epäilivät kannattaako Yoda-kasvonaamiota käyttää. Jos vaikka vihreäksi muuttuu tai ainakin aika ikääntyneen näköiseksi. C3POn iho on sentään sileä.

Vapun aattona sain myös puserretuksi loppuun ikuisuusneuleen, ohuesta langasta ohuilla puikoilla. Ja noita ohuita lankoja riittää. Taidan laittaa kaksi lankaa yhteen ja tehdä jotain perusjuttua - tai annan lankojen vain edelleen marinoitua. Yksi ratkaisu olisi laittaa vahinko kiertämään.

Lankapaaston arpajaisista voitin hienon kirjan. Nyt tulee taas kysymys tietäjille: Onko olemassa sellaista huivilankaa, joka ei kutita? Varmaan kaikki villa on poissuljettu. Keinokuitukaan ei oikein innosta noin suuritöiseen hommaan. Mitä muita lankoja on? Puuvillat on yleensä aika jäykkiä. Auttaako silkki, nokkonen, mitä niitä nyt on. Mistä te huivinne teette?

Kävelykilometrikisa on taas täällä. Sehän tietää taas reippaasti pitentyviä lenkkejä. Kuka tulee mukaan?