Se on aamu taas

erittäin kaunis aamu. Pitäisi ryhdistäytyä. Ei jaksa.

Eilen loppui viimeinen kurssi tältä keväältä. Kesän pidän kurssivapaata, vaikka taitaisin tarvita tiukkaa aikataulua, jotten valuisi tyhjyyteen. Kun kerran liikuin huudeilla (minua ärsyttää, kun ihmiset sanoo aina huudeilla- toisaalta moni muukin asia ärsyttää - eniten itse), kävin tarkistamassa seinämaalauksen tilanteen. Valmista oli.

Kettukin oli nyt elementissään.  Taitaa olla vielä talviturkissa.
Uusi puhelin ottaa kyllä kieltämättä laadukkaita kuvia.

Josko iskeytyisin vaihteeksi tuonne kaappien saloihin tai kävisin saastan kimppuun. Kauniit päivät pitäisi käyttää vain ulkoiluun, mutta jospa siisti sisätila piristäisi elämää.

Päätin valita itäisen reitin matkalle kohti Jäämerta. Kuljen lähinnä valtateitä. Maanantaina ohitin Porvoon ja eilen Loviisan. Nyt kävelen kohti Kotkaa. Tekisi mieli kääntyä takaisin ja valita uusi reitti, mutta toistaiseksi jatkan kuitenkin tällä tiellä.

ps. Näin ne tunnit kuluu. Kävin vähän blogeja lueskelemassa ja alkaa aamu olla ohi.

Jotain joutavaa juttua

Sunnuntaikuva 6.5.2018 klo 10:15

Possu lähetti kirjanmerkin. Niitähän tarvitaan, kun on useita kirjoja kesken nyherryksen. Saatteessa luki "ahkeralle lukijalle". No, ahkeruuttahan on moneen lähtöön. Hitaasti mutta sitkeästi raahustan kirjojani läpi. Ahkeraa ehkä? Kiitos Possu. Ilahduin, yllätyin.

Kevättä pukkaa. Tai ehkä kesääkin kohtapuoleen. Kuunnelkaa tarkkaan. Tuolla laulaa satakieli. Koirapoikakin kuuntelee.

Kasvimaatakin on hoideltu - hoideltu on kyllä liioittelua, pikkuisen kuoputettu, mutta siis jotain aikomuksen tapaista.

Ja kannattaako se kukkia edes istutella, kun niitä kasvaa istuttamattakin.

Kävin reissussa. Kuka tunnistaa, missä.

Olisko hyvä idea värjäyttää tukka vihreäksi? Tekis mieli...

Huhtikuussa tehtyjä

Ei taaskaan paljon valmistunut. Kahdet piirakkasukat ja yksi pipo. Mutta minähän en ole kovin nopea missään. Nyt nyherrän jotain äitienpäiväsukkia, vaikka uuvuttaa. Kiikaroitiin Koirapojan kanssa kolmisen tuntia, kun oli kaunis, lämmin sää. Koirapoika on hyvä retkikaveri. Jaksaa odottaa, kun kierrän samaa puuta ja yitän saada sirittäjän kiikariin.

Vapun jälkeistä elämää

Sumuista ulkona, sumuista sisällä. Heräsin muutaman unitunnin jälkeen, enkä nukahtanut uudestaan. Nyt on usvainen pää. En muista, mitä olen tänne lörpötellyt, enkä jaksa tarkistaa, joten, jos tulee toistoa menköön iän piikkiin.

Ostin - tai siis poikani suoritti ostotoimen, minä rahoitan - järjettömän kalliin (siis minun taloudessani järjettömän) puhelimen, jota en tarvitse. Nyt lienee pakko opetella kuvaamaan kännyllä. Tai siis sitten, kun se känny tänne asti ehtii. Minun pitäisi joskus opetella rahankäyttöä, mutta pitäisi muutakin.

Facen ihmeellisen maailman myötä olen päässyt yhteyteen useammankin entisen tutun kanssa, nyt viimeksi koulukavereiden. Joku siellä tapaamistakin ehdotteli ja siitä tuli heti mieleen, etten ole oikein kuosissa, että pitäis timmiyttää keskikeho. Pitäishän se muutenkin, kun pahasti epäilen, ettei terveys kestä tätä rasvamäärää. Mutta minähän lupasin olla puhumatta kiloista ja laihduttamisesta, jotenen sano sanaakaan.

Eilen paistoin munkkeja sen verran, että lapset perheineen pääsivät ähkyisään vapputunnelmaan. Joka vuosi minä ajattelen, etten viitsi ruveta rasvamunkkien kanssa läträämään ja joka vuosi, jompikumpi lapsi kysyy "onko tänä vuonna munkkeja" ja lisää "me kyllä tykättäis", joten lopputulema on vääjäämätön.

Ikkunat pesin, jotta olisi kesäinen olo. Sade tekee parhaansa siirtääkseen ilmansaasteita peittämään näkymää.

Tänään pitää matkustaa naapurikaupunkiin ja siis ostaa myös aikaa oman kaupungin sisäiseen liikenteeseen. Josko sitten taas vaikka kuntoilemaan loppuviikosta.

ja suvi sunnuntai

Sunnuntaikuva 29.4.2018 klo 9:13

Vettä sataa ja on kylmää, mutta ruoho se kuvittelee kesän tulevan ja tunkee voimalla esiin. Joissakin puissa ja pensaissa alkaa olla jo viherrystä. Puista puheenollen naapuri kertoi innoissaan, että meidän ympäristöä ruvetaan siistimään, kaadetaan puita, kaikki parkkisten lähellä olevat,  kaikki huonot, kaikki haavat, jokunen koivu, mäntyjä jätetään. Hänestä erinomainen hanke. Minua melkein itkettää. Puut on niin hienoja. Ja meillä on upeita isoja haapoja, jotka havisuttelevat lehdistään hienoja sointuja ja värjäävät syksyn loistavan keltaiseksi. Kannatan ryteikköjen raivausta piha-alueilta, mutta kohtuudella. Mutta näin se demokratia toimii ja taloyhtiön hallitus päättää. Hyvähän se on, että asukkaiden mielipidettä kuunnellaan.

Kävin eilen Turussa katsomassa Taru sormusten herrasta. Oli mahtava. Käykää, jos pääsette.

On ollut negatiivinen olo. Aamulla totesin, että tarvitsen enemmän ulkoilua, kävelyä metsissä, niitä puita. Ajattelin, että jos ottaisin tavoitteeksi kävellä kartalla vaikka nyt ensi alkuun Jäämerelle. Olisko hyvä tavoite?

Nyt rupean puuhastelemaan jotain. Nuo äitienpäiväsukat on vaiheessa, kun en eilen ehtinyt. On jotenkin niin monimutkaista, että menee hirveästi aikaa.

Sellainen päivä

 

Perheen yksi koira kuoli, tyttären vanhempi, 12 v, yllättäin.

Minä pesin kamerani 60 asteen itsesiliävällä ohjelmalla. Silisi kyllä ihan kivasti itsekseen.

Ninan äitienpäiväsukat ovat äärettömän monimutkaiset.

Sain kaapit tyhjennetyksi lattialle.

Huomenna menemme Koirapojan kanssa pitämään seuraa tyttären teinikoiralle, josta varmaan on outoa, kun kaveria ei enää ole.

ps. Kävin kommentointikierroksella. Pöllölästä potkaistiin ulos. Laitan siis tähän pöllön.

Ajan patinaa

Viisivuotissuunnitelman mieleen muistuminen toi ilmi sen, että kehitys kehittyy, mutta vähän väärään suuntaan. Niinpä käväisin kirjakaupassa, koska asiaan kuin asiaan löytyy sopiva ohjekirja. 

Olin ajatellut tilata kirjan adlibriksestä, josta olisin sen saanut lähes neljänneksen halvemmalla, mutta sehän olisi kestänyt. Asiaan piti päästä heti. Kassahenkilö sanoi "Laitetaanko muovipussi myös..." Avasin suuni sanoakseni jotain muovipusseista yleensä ja suhteestani niihin erityisesti, kun kassahenkilö jatkoi:... saat sitten tämän päivän kirjan, kun hinta nousee yli viidenstoista euron." Niinpä valmiiksi avattu suuni sanoi: "Ehdottomasti muovipussi!" Kassahenkilö sanoi: "Niin minä ajattelinkin." Olimme molemmat tyytyväisiä. Olin autuaasti unohtanut koko Kirjan ja ruusun päivän. Onneksi menin kauppaan. Nuo Kirjan ja ruusun päivän kirjat ovat yleensä loistavia. Minulla on niitä jokunen.

Nyt siis hyllyyni tuli kaksi uutta kirjaa ja kun on pakko myös tilata (koska erehdyin sinne adlibrikseen) kaksi (koska yhdestä joutuisin maksamaan postimaksun ja sehän ei vetele), pitää poistaa hyllystä kahdeksan kirjaa. Kohta rupeaa olemaan vaikea löytää poistettavia, kun jäljellä on vain ne välttämättömät jokunen sata kirjaa.

Ja eikös vain pyykkituvan kierrätyshyllystä tarttunut pari kirjaa mukaan. Siis kymmenen poistoon. Kohta rupean epätoivoiseksi, kun olen jo karsinut useamman sata tässä vuoden mittaan.

Mutta eihän tämä tähän lopu. Sain paketin. Sovitaanko nyt niin, ettei pyytämättä saadut vaadi välittömiä fengsuijaus toimenpiteitä???

Paketissa oli kortti tutulta taiteilijalta. Siinä pystykorva koira roikkuu pakoon juoksevan mummon takissa.

Paketissa oli paljon käärepaperia ja teippiä, mutta niiden alta paljastui näin hieno laatikko. Ajattelin, miten kukaan raskii poistaa tuollaisen ja mihinkähän se palapeli on joutunut. Tauluksi?

Paketissa oli hysteerinen ja arka Tantor, joka ei pidä pelottavista asioista. Tulosta oli ilmoitettu, joten en ällistynyt. Sen sijaan norsuni ällistyivät. Kaikkea on nähty, mutta mikä tuo on. Selitin, että se on siletä Tarzanin viidakosta, jossa elää kaikkea muutakin outoa. Tantor nyt sitten jää tänne asumaan. Kiitos, tästä omituisesta norsueläimestä, joka lienee jotain sukupuuttoon kuollutta lajia.

Mutta paketissa oli muutakin. Musiikkia. Sus' yrittää sivistää minua. Kuuntelen, kunhan tulee sopiva hetki.

Mutta ei tässäkään kaikki. Se palapeli oli mukana, kokoamattomana, avaamattomassa pussissa!!! Minähän rakastan palapelejä. Kunhan koti järjetäytyy sen verran, että pöydällä on tilaa, kokoan. Minä kokoan palapelin, annan sen olla näkyvillä jonkin aikaa ja laitan takaisin laatikkoon. Mitä muuta niille voisi tehdä? Ei tauluja, ei.

Kiitos Sus'

Aika kuluu ja minä ajan kanssa

Sunnuntaikuva 22.4.2018 klo 15.15

Kohta on taas kesä ja hyvät päätökset toteuttamatta. Viisivuotissuunnitelmanikin loppui. Tavoitteet jäi saavuttamatta. Alunperin innostuin tästä lauseesta:

”Viisi vuotta voi tuntua paljolta, kun katsoo eteenpäin, mutta peruutuspeilistä katsottuna se tuntuu häviävän vähältä.”

Merete Mazzarella

Pitäisköhän innostua uudestaan?

ps. Paketti odottaa postissa. Sorry, kun en ole saanut haetuksi. Yritän päästä pian. 

Ulkoilukin uuvuttaa

Sain ifolor-kirjan taas valmiiksi, kun vähän öitä valvoin. Sitten, kun oli taas aikaa muuhun, harrastin ulkoilua ja lintujen tiirailua tunnin jos toisenkin ystävien seurassa. Siihen (siis ulkoiluun - ja ehkä osittain myös ystävien seuraan) jää koukkuun, joten tänäänkin ennen aamukahvia tehtiin Koirapojan kanssa pieni kolmisen tuntia kestänyt lenkki. Nyt on sitten aamukahvit juotu ja joudan vaikka äitienpäiväsukkien pätkän neulomaan. Jos nyt mitään viitsin. On aika raukea olo, kun alla on raittiin ilman myrkytys ja yllä lämmin pusero. 

Olen myös kursseja saanut kunnialla loppuun - niitä, joita en kesken jättänyt. Nyt sitten mietin, miten on kesän kurssitarjonta... Ehkä jätän väliin. 

Kurssin jälkeen käväisin kaupassa ja törmäsin taiteilijaan kaupan ulkopuolella. Uskomattoman kauniita seinämaalauksia. Mielenkiintoinen vastakohta sille porukalle, joka näillä nurkilla viihtyy.

Nyt en jaksa edes selata muiden blogeja. Sorry ihmiset ja eläimet. Minä kerään nyt vain voimia ja mietin viitsisinkö huomenna mennä vilkaisemaan vieläkö mandariinisorsa viihtyy huudeilla.

(Huomasin tuossa tunnisteita selatessani, että hyvän mielen vuosi -kirja on jäänyt tekemättä. Mitens se nyt noi???)

SNY-postia

Käytiin eilen päiväkävelyllä ärrällä, joka toimittaa meidän postin virkaa. Kännykkään tupsahti viesti, että Heidi on paketin lähettänyt. Kiitos Heidi. Ja kiitos SNY, joka ilmoitti aiemmin, että joudun odottamaan pakettia. En ehtinyt aloittaa odottamista.

Paketissa oli kaikenlaista kivaa. Koirapoika pyysi kiittämään dentastixeistä, jotka maistuu erinomaiselle. Minä olen ihan lääpälläni tuohon norsupyyhkeeseen, Norsuja, iloisenvärisiä! Juuri oikeanvärinen punainenkin. Oli myös virkattu patalappu kellansävyisenä, mutta muuten paketin yleissävy oli vihreä. Vihertävä kortti, jossa lukee "Kun iloitsee pienistä asioista, voi iloita usein!". Vihreää teetä, joka onkin ollut loppu jo pitempään, joten tulee tarpeeseen. Monta kerää vihreää bambupuuvillalankaa oli piilotettu hauskaan mustasävyiseen pussukkaan. Ja mukana oli myös vanhantyylinen paksukantinen muistivihko. Runsasta, mukavaa. Langasta pitänee kehittää mummotettaville jotain.