keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Työnnänkö sormeni multaan?


Ei kait minua oikeasti ahdistella tai painosteta, eihän??? Korkeintaan vienosti vihjaillaan. Ymmärrän, että Sohvalta kysellään palstasuunnitelmiani, mutta nyt on jo kovaa kamaa.



Possu lähetti possukortin (mistä se niitä löytää? minä etsin ja  etsin - enkä löydä - Possulla on salavarasto) - Kiitos kauniista salavarastokortista! Kortin mukana oli kolme pussillista siemeniä. Retiisit on helppoja. Niistä jopa tulee todennäköisesti satoa. Silkkikukat varmaan kuolee ennen syntymistään, mutta nuo chilit pelottaa. Mitähän tästä tulee? Toistaiseksi ei paljon viherrä.


Orkideat ja amazoninlilja ovat sitkeitä.


Kiinanruusut ovat vielä sitkeämpiä. Niitä on pakko karsia, jotta mahtuvat johonkin.


Tästä piti tulla suora, pitkärunkoinen, mutta se hyppäsi vuosi sitten lattialle ja katkaisi itsensä puolivälistä, mutta sivuhaaroi niin, että pakko oli sitäkin katkoa lisää.


Sen juurelle lykkäsin mandariinin siemeniä kuorallisen. Yksi näyttää päättäneen elää.


Yritän myös kasvattaa omat kahvini. Pitää ehkä ostaa vielä jokunen paketti kaupasta ennen omaa satoa. Mutta on se hienoa, kun aikanaan olen omavarainen kahvin ja mandariinien suhteen. Sitä odotellessa taidan lykätä tuonne amazonin liljan kaveriksi appelsiinin siemeniä.


Viljely ei ole aina minun juttuni, mutta jos kunnon porkkanaa tarjotaan, saatan ehkä tehdä jotain. Mitäs lupaatte, jos aarini on kohtuu kuosissa koko kesän, tuottaa ehkä jotain satoakin? Palkintoja kehiin, niin raportoin tässä kesän mittaan raatamisen määrästä ja satonäkymistä. Saa myös lähettää lisää siemeniä ja muita ideoita. Ei ehkä kuitenkaan kannabista vaikka siitä nyt uutisoidaan.

6 kommenttia:

  1. Ihanaa punaista lankaa lähetän ja chiagoot siihen tykö! Mitähän tarvitsen todisteeksi viljelyn tuotoksista? Muutaman retiisin? Olen niitä itse kylvänyt pussillisen ja satoa syntyi, RUNSAASTI ja ne kasvoivat suuriksi ja kukkivat.. Enää ei ole Äidilläni maata missä viljellä, että ei pelkoa toisinnosta eikä kilpailusta aiheesta. Myös pellavia kylvin ja ne kukkivat todella suloisesti.

    VastaaPoista
  2. Saat palkinnoksi lisää siemeniä.

    VastaaPoista
  3. Tuon palkinnoksi Tallinnasta syntisen hyvää punaviiniä?

    Itsemurhahaukuinen kiinanruusu?? Kaikkea sitä kuulee ja rangaistukseksi sitä sitten bonsailet...on siinä kasvilla historiaa..ja luonnetta;DD


    Saat tässä joku päivä runokirjan etukäteispalkkioksi, luin siitä niitä juttuja ja tuli "tää uppoaa Repulle!" -fiilis. On jo pakattu, vielä kun muistaisi ottaa matkaan kun lähtee asioille (pari kertaa jo unohtunut, varhaisdementiaa..).

    Koirapojalle hauhau ja kilo silirapseja.

    VastaaPoista
  4. Eikö saatu sato ole tarpeeksi hyvä palkkio?

    VastaaPoista
  5. Minäkin sain eilen siemenpostia. Nyt mietin, kannattaisko Silkkukukka esikasvattaa vai kylvää suoraan ulos. Mielipiteitä?
    Kyllä mä lupaan sulle jotain ruhtinaallista palkintoa. Mitähän se voisi olla?

    VastaaPoista
  6. Retiisit juu kasvaa. Retiisit on loistoesimerkki siitä, ettei sato todellakaan ole mikään palkinto. Kun/jos sitä satoa jostain tulee, sitä tulee tuhottomasti, siihen hukkuu, sitä ei saa tungetuksi mihinkään. Sato on enemmänkin rasite, joka on kestettävä siitä ilosta, että saa möyriä mullassa ja leikkiä puutarhuria.
    Mutta noiden muiden palkintojen eteen kannattaa yrittää, etenkin ihanan punainen lanka ja syntisen hyvä punviini riittävät houkuttimeksi ainakin aloittaa. *tosin se aloitushan ei ole koskaan ollut ongelma*
    Minä esikasvatan lähes kaiken, mutta ihan loppuvaiheessa eli sen verran, että on pienet taimet, jotka voi laittaa penkkiin. Tämä sen takia, etten muuten erota, mitä luulen viljeleväni ja kitken sitten kaiken pois. Mutta eiköhän nuo silkkikukat voi nakata suoraan maahan näin etelässä. Ehtivät hyvin kukkia.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.