Keskeneräistä vai kesken jättämistä?

 

Kas siinäpä kysymys. Jalompaa oisko mummon kärsiä kaik uupumukset, kolotukset vai luopua, lopettaa?

Minä luovu en koshkaan. Tahdon vain yrittää. Ja kaiken sen minkä pitää mä päätän, se mulle myös jää.

Kuten vaikkapa vuodesta toiseen huonosti hoidettu kasvimaapalsta. Lapseni kysyi, miksen luovu, jos rasittaa ajatus lähteä taas taisteluun. No, eihän se niin käy. Sehän olisi periksiantamista. Kun on kerran joskus kolmekymmentä vuotta (lähes, jos tarkkoja ollaan niin 29 vuotta ja 9 kuukautta) sitten päättänyt aloittaa viljelyn, sillä tiellä pysytään.

---

Tosin minuthan ylipuhuttiin vaikka kovasti vastustin, kerroin, ettei minua kiinnosta, etten ole mikään viljelijätyyppi. Ylipuhuja oli kuitenkin sitkeä. "lähde edes minun seuraksi", "ajattele, miten mukavaa on istuskella pientareella yhdessä juomassa kahvia", "minun niin tekisi mieli, mutten yksin haluaisi" Luovutin sitten toisen periksiantamattomuuden edessä. "okei", "mutta sinä hoidat kaiken", "saat ihan vapaasti valita, minkä vain palstan"

---

Siihen aikaan palstoja sai heti, kun halusi. Nyt jonossa on koko ajan yli sata innokasta viljelijää.

---

Taisin minäkin olla alussa innokas. Sain palsta-alueen reunalta koskemattoman juolavehnäläntin. Pimeinä syysiltoina töiden jälkeen lapioin, kuokin ja seuloin juuria. Keväällä jatkoin samaa, mutta pienemmässä mittakaavassa, tarkemmin. Istuin maassa ja kuopsutin pienellä puutarhalapiolla maata. Pinnasta yli puoli metriä oli pelkkiä juolavehnän juuria. Putsaaminen eteni hitaasti, mutta sinnikkäästi. Kerran yliopiston työmiehet olivat kääntämässä viereistä viljapeltoa. Katseltuaan touhuani, tulivat kysymään, haluanko, että he pyöräyttävät palstani koneella. Kiitin kauniisti ja sanoin "ei, kiitos, minä ihan itse" Ja ihan itse olen koko ajan tehnyt. Joskus joku miespuolinen halusi mukaan, mutta ei siitä mitään tullut. Minä itse ja vain minun tavalla. On tässä vuosien mittaan ollut monenlaista avun ja koneiden tarjoajaa, mutta minä itse.

---

Se minut ylipuhunut ystävä totesi jo ekana kesänä, että ihan liian rankkaa. Kertaakaan ei istuttu pientareella kahvilla.

---

Naapuripalstoilla on ollut vilkasta vuoronvaihtoa, kun monet ovat todenneet, että kaiken saa helpommin kaupasta. Monenlaisia ihmisiä on virrannut ohi. On ollut kyttäämistä, kantelua ja jokunen oikeusjuttukin. Minä yritän pysytellä kuohunnasta erossa ja osua palstalle silloin, kun siellä ei ole muita. Viime aikoina on kyllä ollut ihan mukavia palstanaapureita ja myös pysyvämpiä. Heidän kanssaan moikataan ja sanotaan joku ympäripyöreä lause kasvuolosuhteista, mutta jokainen keskittyy omaan palstaansa ja antaa muiden puuhastella omalla tavallaan. 

---

Tosin viime aikoina palstoja on ruvettu tarkastamaan ihan virallisesti. Annetaan huomautuksia ja jopa puretaan sopimuksia. Minä olen toistaiseksi selvinnyt huomautuksilla eli kovin herkästi ei irtisanomisia tule. Mutta yritänhän minä kuitenkin jotain...

Kävin siis katsomassa, joko lumet on sulaneet. Harmikseni huomasin, että kyllä on eli olisi syytä aloittaa. Huomasin myös, että uusi naapurini on yrittänyt virittää aitaa oman palstansa ympärille, mutta minun lahonnut puuaitani häiritsee.

Niinpä sitten revin laudat irti, haravoin roinat kauemmas ja jätin kaiken silleen. Saa naapuri aitansa kuntoon. Kahta aitaa yhdellä reunalla ei tarvita.

---

Minun puuaitani tehtiin lähinnä sen takia, että ihmiset pysyisivät poissa palstaltani. Viime aikoina ympärille on  rakennettu hyvinkin korkeita verkkoaitoja, jotta eläimet pysyisivät poissa. Minulle jää aidaton alue käytävän puolelle, joten palstani varmaan on jänisten, kauriiden ja muiden kasvissyöjien suosiossa jatkossa. Minua ei haittaa. Syökööt nälkäiset rauhassa. Sen verran kyllä mamoilen, että taimia pidän harson alla, koska linnut parturoivat tehokkaasti kaikki pienet alut.

Joku onneton kukka yrittää punkea esiin. Kukkia varmaan yritän tänäkin vuonna viljellä vaikka pääasiallinen suunitelma on peittää koko palsta hesareilla ja pahveilla. Tänään ajattelin mennä saksimaan vadelmapuskaa ja marjapensaita.

Paaston jälkeen sitten ostin hohdetta enemmänkin. Epäilen kyllä, ettei heijastava lanka korvaa hilelankaa, mutta näillä nyt mennään. Koirapojan mielestä ihan ok ostos. Etenkin, kun kerroin, että on tilattu myös koiranruokaa runsaasti. Se on toistaiseksi matkustellut ympäriinsä, mutta tänään pitäisi ilmestyä ovelle.

Koirapoika kävi eilen tutustumassa mahdolliseen hoitopaikkaansa, jos minä päättäisin lähteä johonkin.