Minullahan on tarkoitus vain tylsästi (ei olisi saanut kirjoittaa tylsästi - miten helppoa sitä on purkaa ärtymtksensä jonkun niskaan ja miten vaikea se on unohtaa - mutta vaikka muistan, mitä ei saisi kirjoittaa, kirjoitan silti, koska voin) kirjoittaa jokapäiväisestä elämästäni, sen tapahtumattomuudesta. Ja taas varmuuden vuoksi pitää taas täsmentää, että tapahtumattomuus ei ole paha asia.
---
Mutta nyt sitten sotkeudun itseäni suurempiin asioihin. Mariupolin tilanne sai miettimään kuolemaa ja etenkin kuolemanpelkoa. Mistä se pelko kumpuaa? Eiköhän jokainen kuitenkin ole selvillä, että matkan päässä odottaa kuolema. Ja kun tämän tietää, luulisi, että kuolemaan voisi suhtautua filosofisesti ja ajatella, että on ihan ok, jos se tulee nyt. Mutta en minä ainakaan osaa ajatella noin, en vaikka olen jo aika monta vuosikymmentä elänyt. Vastoin realismia, minä ilmeisesti kuvittelen eläväni ikuisesti - ainakin toistaiseksi. Ehkä jossain vaiheessa tieto elämän lopusta konkretisoituu.
---
En minä ole edes selvillä, mikä tekee elävästä elävän, mikä on elämänvoima, miksi elossa pysyminen on niin tärkeää, miksi minuun on ympätty vahva elämänhalu. En tiedä. Mutta toivon, että jokin ihme pelastaisi he, jotka vielä pitävät kiinni elämänkipinästä Mariupolissa. Toivon vastoin kaikkea realismia.
Lätäköt ovat kuivuneet, lumet moninpaikoin sulaneet, vaikka sitkeitä lämpäreitä riittää. On ollut lämmintä ja aurinkoista. Vuokot ovat puhjenneet kukkaan. Kauhulla ajattelen, että kasvimaalle pitäisi mennä hommiin. Ja jostain luin, että kasvimaidot ovat pahaksi hampaille. Taidan silti juoda kahvini edelleen baristan kera.
Nauttikaa keväästä ja elämästä niin kauan, kun sitä riittää.
Minä neulon sukkia.
16 kommenttia:
Jo ihmettelinkin pitkää blogihiljaisuuttasi. Tylsää ja tyhjää on täälläkin. Yritän pysyä pinnalla mutta ihmettelen, että miksi.
Kiitos,tämä tsemppasi. Nautitaan kevään tulosta.
Sukat ja lintu sävy sävyyn, ei yhtään tylsää. Kuolemanpelko on hyvin inhimillinen tunne.
Pohdintaa, kylläpä sitä on ollut nyt pohdintaa ja karmeita kuvia tuolta euroopasta. Ihmetellä saa että siellä on paikkoja joihin piiloutua miljoonille ihmisille ja he ovat tosi sitkeitä ja sankarillisia.
Mikä on tylsän vastakohta, terävä ? Parempi vähän tylsä kuin liian terävä. Eikä tarvitse tapahtumiakaan. Kaupungissa riittäisi kaikille positiivisiakin tapahtumia, mutta kun ei kiinnosta. No itellä pitää ensi viikolla alkaa jotain tapahtua tään asunnon etsinnän kanssa. Viikonloppuna on sellainen hengähdystauko siinäkin asiassa. :D
Linnunlaulua on kun ulos menee ja aurinkoakin ollut, täällä en ole näkynyt meriharakoitakaan. Vain sorsia ja lokkeja.
Juuri katselen Vain Elämää ohjelmaa ja taustalla soi Samuli Edelmanin laulamana Väliaikainen.
Elämän rajallisuus pistää aina välillä miettimään, toistaiseksi sitä on käsitellyt etupäässä ”hurtilla huumorilla”.
Sukelletaan välillä ja sitten taas pintaan.
Keväässä on paljon hyviä puolia.
Tottakai sopivat sävyt. Elämänhalu taitaa kuitenkin olla se vallitseva. Minun elämääni ei toistaiseksi ole kuoleman pelko yltänyt.
Tylsä on hyvä.
Minusta tuntuu, ettei rajallisuus pääse ajatuksiin. Se on ihan hyvä, koska mitäpä sitä etukäteen suremaan.
Omaan itseen ei kuolemanpelko ole päässyt kiinni - tulee kun tulee, kunhan ei ole kipuja. Itsekkäästi ajattelen "ei ole enää mun murhe". Muiden, läheisten, kuolemaa pelkään, vaikka sekin on joidenkin kohdalla jo ihan käsityskyvyn rajoissa. Silti. Haluan pitää kaikki läheiset, tärkeät, lähellä, en luopua.
Mutta nyt on tulossa kesä, josta vielä nautin kaikkien kanssa - tavalla ja toisellakin ☀️☀️☀️
Mariupolin ja Ukrainan tilanne on jotain niin järkyttävää, ettei sille löydy edes sanoja!!!
Minä en oikein osaa pelätä muidenkaan elämän päättymistä nyt, kun kaikki on hyvin. Mutta tietenkin, jos jotain tapahtuu, tilanne varmaan muuttuu. Se, mitä pitäisi opetella, on nauttiminen kaikista nyt.
Se on. Minä ihmettelen ja ihailen niitä ihmisiä siellä. Näkevätköhän he vääjäämättömän lopun edessään vai onko heillä edelleen toivon kipinä jossain sisällä.
Ukrainan tilanne on kauhea ja surullinen ja herättää huomaamaan, ettemme mekään ole täällä mitenkään turvassa. Pitkään luulimme niin. Mutta vaikka sota ei tänne asti ehtisikään tai ylettyisikään, niin Suomessa on kuolleisuus 100% joka tapauksessa.
Sataprosenttinen kuoleisuus on fakta.
Lähetä kommentti