sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Riidatonta perintöä

 

Minulla oli hiukan epätavallinen elämän alkuaika, lapsuus ja nuoruus, joten kaikenlaiset sukuriidat ja perinnönjaot ovat minulle vierasta maata. Mutta ihan ilman perintöä en minäkään ole jäänyt.

Kasvatusäitini, isotätini, oli tietenkin taitava käsityöihminen, ompelija ammatiltaankin nuorempana ennenkuin muutti pientilan emännäksi. Häneltä jäi muutama tavara minulle. Siinä vaiheessa, kun hän kuoli, ei ollutkaan muita perintöä jakamassa.


Kinnasneula 1800-luvulta. Tätä en ole käyttänyt vaikka ostin kinnasneulakirjankin. Enköhän joskus opettele tämänkin tekniikan.


Parsinsieni myös 1800-luvulta. Tätä olen joskus käyttänytkin vaikka olen vannonut, etten ikinä parsi. Mutta kaikki vannomisethan on luotu peruutettaviksi. Tätä on kyllä paljon käytetty aikanaan. Hyvin näkyy neulanpistoja, vaikka hyvin on myös kestänyt kuluneet vuosikymmenet.

 
Hienosti veistetty yhdestä puusta. 
---
Tästä tuli mieleeni tämän perintöni esittely, kun Vanuttunut villasukka kirjoitti parsimisesta. 


Kolmas perintöni onkin sitten nuorempi, 1900- luvun alkupuolelta. Tämä on toiminut pula-aikana sokeriastiana. Silloin jokainen  laittoi korvekekuppiinsa omat sokerit, jos laittoi.


Hyvin se säilöö nuppineulojakin.
---
Minulla oli toinenkin sokeriastia, mutta annoin sen joskus jollekin lainaan jotain tarvetta varten. Ja kuten lainatavaroille käy, se ei ikinä palannut kotiin.
---
Perin minä myös poljettavan Singerin, jolla ompelin mielikuvituksellisia vaatteita. Joskus melkein harmittaa, kun olen antanut pukeutumistyylini rapistua niin tavanomaiseen. Singeri ruostuu nyt kellarissa ja sukkulankin heitin jossain välissä roskiin. Mutta olisihan minulla halpissinger ja kankaita.


Ulkona alkoi taas lumimyrsky, kun en ajoissa vienyt Koirapoikaa lenkille.


Onneksi Koirapoika osaa ottaa rennosti ja onneksi nuo lumimyrskyt ovat lyhytaikaisia eli heti, kun kirkastuu, ulos.


Lenkin jälkeen voinkin siirtyä katsomaan päivän elokuvan ja odottamaan virpojia. Vai pitäiskö siivota, kun tuo imuri näyttää odottavan.


14 kommenttia:

  1. Ihania perintöjä ja arvokkaita! Parsinsieni olisi näppärä myös kirjonnassa. Kinnasneula on todella kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjontaan tarvitaan kirjontakehys. Joskus kirjoinkin aika paljon ja silloin oli niitä kehyksiä. Mutta siitä on aikaa.

      Poista
  2. Kauniita perintöjä, arvokkaita ja käytännöllisiä.
    Mummotettaville jää kaunis perintö, kun opetat käsityötaidon kaikkine pienine nikseineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika näppäriä ovat molemmat ihan ilman mummoakin. Nuorempi etenkin tykkää käsitöistä, enemmän kyllä puukässästä.

      Poista
  3. Olet perinyt kauniita esineitä. Kinnasneula oli minulle uusi tuttavuus, mutta onneksi on internet. Novitan sivuilta löytyi oikein kuvasarja tekotavasta. Ajatella, miten kekseliäitä ihmiset ovat olleet, että tuollainenkin on keksitty. Minulla oli aikoinaan maitovahti, jonka olen valitettavasti antanut pois. Tunnetko tällaisen härpäkkeen? Posliininen urapintainen levy, joka laitettiin kattilan pohjalle ja se alkoi pitää kovaa ääntä, ennen kuin maito kiehui. Näin keittäjä ennätti ottamaan kattilan liedeltä ennen kuin maito kiehui yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maitovahti on tuttu. Tosin itsellä sitä ei ole ollut.

      Poista
    2. Maitovahti - enpä ole semmoisesta koskaan kuullut! Kiitos kun sain oppia taas uutta :)

      Poista
  4. Kiitos ihana, kun jaoit kuvat ja tarinat kauniiden käyttöesineiden takaa. Kuvittelisin, että tuollaisella oikealla puisella ja perinteikkäällä parsinsienellä on juhlavampaa parsia kuin Tupperin muovisella mitalla.
    Kevät piilottelee jossain, mutta jospa se sieltä putkahtaisi esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kevät tuolla punkee esiin sinnikkäästi.

      Poista
  5. Olen vierestä seurannut sopuisina ja toraisia perinnönjakoja. Omien sisarusten kanssa asiat sujuivat kitkattomasti.
    Olet saanut kauniita ja käytännöllisiä asioita perinnöksi.

    Aika hauska kun luin tekstiäsi paistoi aurinko ja hetken päästä lunta tuprutti ja taivas oli tumma. Säät on vaihdellut hurjasti. Eilen täällä päin jopa ukosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole ollut perinnönjakoja, eikä perintöjä tuon kummempaa. Tai no oli, mutta yksi enoni oli käynyt viemässä kahvia isälleni sairaalaan ja tarvitsi palkkion. Minä en viitsi rahasta riidellä, joten sopuisasti sekin sujui ja rahat meni hänelle, joka oli ne omasta mielestään ansainnut. Toivottavasti saaja on ollut onnellinen.
      Säät pitävät mielen virkeänä.

      Poista
    2. sedästäni oli kyse, setähän on isän veli

      Poista
  6. Parhaita perintöjä ovat juuri hyvät käyttöesineet ja tarvekalut.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.