keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Retki, jolla seuraat vesilintuja (15)

 

Pitkästä aikaa, suunnittelematta, ikäänkuin vahingossa, retkihaastekin edistyi.
---
Kävin kampaajalla. Vanhat tutut ratikat ja bussit eivät kulkeneet entisiä latujaan, kun katuja taas myllätään. Pääsin kuitenkin perille ja suht ajoissakin. Kotimatkalle en viitsinyt edes yrittää mitään kulkuneuvoa vaan suuntasin Töölönlahden kautta metrolle.


Siellähän tietenkin kelluskeli kaikenlaisia lintuja kauniissa auringonpaisteessa. 
(nyt on taas naama punainen vaikka olin isokertoimisen aurinkorasvan muistanut)
Lokkeja tietenkin, kaikenlaisia, herttaisen pyöreänaamaisia kalalokkeja


ronskimman näköisiä harmaalokkeja 
(huom. punainen täplä nokassa)


ja keveän kauniita naurulokkeja.


Ja tietenkin vakio eli kyhmyjoutsenpari pesimistä aloittamassa. Taustalle on osunut silkkiuikku,


joka on niitä ärsyttäviä kuvattavia. 
 
 
Sukeltaa näkymättömiin sekunnin murto-osassa ja nousee pinnalle ties missä.


Puolisukeltajat jäävät sentään kelluskelemaan paikalleen.


Ärsyttävä oli myös haapana, joka lähti uimaan karkuun villiä vauhtia heti, kun näki minut.


Sehän myös on kokosukeltaja eli vietti suurimman osan ajasta pinnan alla.


Välillä piti kuitenkin tulla vahtimaan pariansa.


Telkkä on samaa ärsyttävää pinnan alla viihtyvää jengiä


kuten nokikanakin.


Nokikanoja oli tosi paljon. Ne on myös helppo tunnistaa tuosta valkoisesta otsasta.


Vesilinnuissa on myös sellainen outo juttu, että niillä ilmeisesti on vain yksi jalka.


ainakin silloin, kun ne seisovat maalla.


Vedessä olevat kivet vaikuttavat toisin


tai ehkä kyse on lajieroista.


Olihan siellä myös hanhia, lähinnä valkoposkia, mutta myös pari kanadanhanhea. Ja sinisorsia oli muutama.


Ohikulkiessa piipahdin kurkistamaan Pikku-Finlandiaan noin ulkoapäin.




Siinähän on niitä puita oksineen.


Finlandiatalo on vaihteeksi remontissa. Remontteja on ollut jo useita.


Työllistävä vaikutus on kait hyvä juttu.

12 kommenttia:

  1. Kiva linturetki! Kiitos! Oikein mielenkiintoista, olen huomannut itekki että heti kääntävät pyrstönsä jos näkevät kuvajan. Enpä oikein erota lokkeja toisistaan, mikä lie perehtymättömyys vai dementia.
    Viime kesänä käytiin Töölönlahdella ja kyllä siellä oli paljon lintuja. En ollut oikein kunnolla nähnyt ennen tuota Finlandiataloakaan, vaikka joskus kyllä siellä kävin jossain kokouksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tuo lokkien tunnistaminen ole mitenkään välttämätöntä. Minä huvikseni yritän noita lintuja opetella.

      Poista
  2. Noin paljon eri lajeja pelkästään Töölönlahdella! Pitäisikö minunkin katsoa ympärilleni vähän tarkemmin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo lajit yleensä näkee helposti Töölönlahdella ja myöhemmin myös tiiroja.

      Poista
  3. No sielläpä on ollut paljon lintusia. Minä en erota lokkeja toisistaan, mutta niiden ääntely kuuluu kyllä kesäfiilikseen. Jospa tuo yhdellä jalalla seisoskelu on osa kosiorituaaleja..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitavat vain lepuuttaa toista jalkaansa ilman sen kummempia tarkoituksia.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Nyt on hyvä retkeillä, kun lumi ja jää ovat sulaneet. On niitä tosin metsän varjoissa ja tallatuilla poluilla edelleenkin.

      Poista
  5. Upea linturetki kaupungin sykkeessä. Itseltä olisi jäänyt lokki, jos toinenkin tunnistamatta. Lokin ”laulu” tuo kesäloman mieleen… -Laiskis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän ne ensimmäiset lokkien kirkaisut merkkaa kesän tuloa.

      Poista
  6. Ihana keväisiä lintukuvia, sukeltajat ovat kyllä nopeita karkaamaan kuvasta pinnan alle. Vrt minun koskikarani talvella - se vasta oli nopealiikkeinen otus! Minä olen vasta kuunnellut lintuja aamuisin postilaatikolla käydessäni, mutta meri on vielä jäässä joten parhaat lintuapajat ovat vielä edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi on niin pitkä maa, että eletään eri tahdissa.

      Poista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.