sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Pelastava enkeli

 Päivän kysymykset:
Onko viisasta esitellä holtitonta kodinhoitoaan?
Olisiko parempi vain kiillottaa julkisuuskuvaa?
Mitä sitä luulee saavansa kertoessaan, että järjestely useinkin tökkii?
Toivooko sitä ärsyttävänsä jotain?
---
Veikkaisin, että joku löytää jotain negatiivista tällaisissa postauksissa, mutta tänään minusta tuntuu tältä ja tämä on kuitenkin minun temmellyskenttäni. Tänne tullaan omalla vastuulla.
(olen ruvennut liikaa ajattelemaan, mitä muut ajattelevat - jotkut sanat jättävät syvän jäljen)


Makkari toimii usein kaatopaikkana, koska siinä huoneessa lähinnä nukutaan. Riittää, että sänky on siisti. Mutta silloin, kun on menossa ompelukausi (joka on tuloillaan taas) makkariakin ja sen pöytätasoa tarvitaan. Mutta muutenhan se toimii oivana paikkana, johon voi "siivota" asiat muista huoneista. Nyt onneksi huomenna lapsuudenystävä tulee katsomaan lomakuvia. Vieraat saavat vauhtia järjestelyihini. Isoja roskasäkkejä olen jo varannut. Sekamoolokki saa masun täytettä, kun yritän taas setviä kaikkea turhaa pois. 
---
Mitä te teette joulukoristeille, joilla ei ole käyttöä, mutta joita on kertynyt?


Keittiö on yleensä se paikka, joka minulla on aina kunnossa. Mutta nythän on ollut tiedossa, että sunnuntaina siivotaan, joten jotain on ehkä jäänyt tekemättä. On myös menossa vaihteeksi keräilyä, sipulin- ja avokadonkuoria ja siemeniä (siis avokadon ei sipulin) taatusti tarvitaan.


Olen nimittäin aloittanut purkkivärjäyskauden. Aloitin teellä, koska ylivuotisia teemuruja oli saatavilla. Tässä on paljon rooibosta ja vihreää teetä, mutta myös sitä perusmustaa. Pussithan oli helppoja, mutta irtoteen kanssa jouduin säveltämään. Onneksi puutarhavarusteista löytyi kateharson jämiä. Niistä tein nyyttejä. Ohjeissa kun neuvottiin, että irtoteetä on siiten vaikea saada irti langasta. En yhtään tiedä, miten pussukat toimivat, vai toimivatko. Sen näkee joskus kuukauden kuluttua. Ajattelin nimittäin antaa langoille kunnon mahdollisuuden värjäytyä. Sinä aikana ehdin sitten kerätä noita kuoria seuraavaa satsia varten. Lankavarastoissani on tuntemattomia valkoisia lankoja. Kuvittelen että jotain seiskaveikkaa, mutta varma en ole, joten tulevaisuus on yllättävää.

20 kommenttia:

  1. Vein kaikki joulukoristeet kirpparille monta vuotta sitten. Ei tarvitse, ei jaksa.
    Mielenkiintoista katsoa, mitä purkeista sukeutuu.

    VastaaPoista
  2. Nykyään näkee aina vain siloteltua elämää ja koteja. Moni ahdistuu kun luulee, että oma koti on ainoa ”elämän makuinen” Arvostan aitoutta päivä päivältä enemmän.

    Itse olen hillonnut käyttämättömiä joulukoristeita, niin kuin kaikkea muutakin. Muutossa onneksi sain laitettua jotain pois. Tuota toki vielä on…

    Purkkivärjäys kiehtoo, mutta nyt ei vielä ole sen aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on nuo joulukoristeet olleet käyttämättä jo vaikka kuinka kauan. Yksin eläessä en viitsi ripustella mitään, kun joulu kuitenkin vietetään lasten luona. Nyt taitaa olla aika luopua.

      Poista
  3. Vielä olen onnistunut hillitsemään itseni lähtemästä purkkiostoksille. Onneksi voin seurata teidän muiden kokeiluja. Nuo teellä värjättävät kiinnostavat erityisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkään minäkin vastustin värjäysideaa, mutta nuo epämääräiset valkoiset kerät vaativat päästä käyttöön :)

      Poista
  4. Tuollaista kaikilla on kotona, jos ei ole vieraita tulossa. Kasoja ja pinoja siellä ja täällä. Mulla on neulekasoja (keskeneräisine neuleineen, mullahan on monta työtä kesken) ja ryijyn teelmys kaikkine lankoineen levällään ja lehtikasoja ja omia paperikasoja (neuleohjeita, kokouspapereita, askarteluun kaikkea jne) ja kun teen kortteja , niin sitten kaikkea siihen liittyvää keittiön pöydän toinen pää.
    Puutarhakuvissa on hyvin tarkoin rajatut kuvat, ;)
    Joulukoristeet, joita en tarvinnut otin ennen koronaa Hesaan ja lasten perheet ottivat mitä halusivat ja loput vein kirppikselle ja kaupaksi menivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen aina tykännyt järjestyksestä, mutta jotenkin kaikkea kertyy. Sitten niitä kasoja siirtelen tuonne makkarin puolelle, etteivät ole silmissä koko ajan.

      Poista
  5. Minä olen myös sitä mieltä, että tuollaista kaikilla on kotona, poislukien tietysti ne, jotka esittelevät kotejaan sisustuslehdissä ja lehtien sisustusartikkeleissa.
    Meidän sekaisuutta ja "sisustusta" ei kuvissa näy, kun useimmiten kuvaan blogia varten vain jotain tiettyä tavaraa, kirjaa, korttia tms.

    Vanhaa asuntoa kun kolmen vuoden ajan tyhjensin, vein isoja määriä tarpeettomia, kaappiin hillottuja tavaroita kierrätyskeskukseen.
    Facebookissakin on jotain kierrätysryhmiä - kai, vielä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne lehtien sisustuskuvat ahdistavat. Niissä on outoja "huolettomasti" aseteltuja huopia, tyynyjä, koriste-esineitä. Ei minulle sellaista, kiitos.
      Kierrätyskeskukseen pitäisikin kasata kuorma ja ottaa jompikumpi lapsi autoineen viemään.

      Poista
  6. Kasoja ja röykkiöitä ja pinoja löytyy meiltäkin. Joulukoristeet ovat kahdessa yläkaapissa, ja ne, joita en oikeasti enää tarvitse olen myynyt kirpparilla. Somekuvia pitää tässä kasamaailmassa rajata tarkasti, pienillä marginaaleilla. Kotoisalta sinulla näyttää. T Saukkis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en jaksa kirppareita vaikka niin ehkä saisi jonkun euron.

      Poista
  7. Tuo on kyllä ihmeellistä, miten tasaiset pinnat keräilevät tavaraa päälleen, varsinkin ruokapöytä. Ja vaikka se on ärsyttävää (ja ne muut perheenjäsenet eniten syyllisiä), niin kasoja viitsii raivailla pois melko harvakseltaan. Pitäähän sitä omassa kodissa saada elää... joten sotkua syntyy ja aina on parempaakin tekemistä, kuten esimerkiksi neulominen :)
    Jäänpäs seurailemaan, minkälaista sävyä purkitus antaa. Minä säilöin tänään sellaisen väriylläripyllärin, että saapahan nähdä, mitä sieltä jokusen viikon jälkeen nousee, koukuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se on! Koirapoika levittelee tavaroita sinne tänne. En minä. Purkkivärjäys on ihan kivaa, mutta kovin hailakoita värejä taitaa enimmäkseen tulla.

      Poista
  8. Minä olen aina ollut sellainen hompsantuu... silloin oli vielä siistimpää meilläkin, kun oli kolme lasta jakamassa siivoushommia ja yritti kasvattaa heistä siistejä, heh heh...
    Nyt saa olla keskeneräiset työt kesken... ja esillä... pitäisikin joskus ottaa kuva tästä työhuoneestani.. paljon on työn alla... eteisnäkymän suoraan olkkariin yritän pitää "kunnossa", muutoin gtykkään niin paljon enemmän sotkemisesta kuin siivoamisesta.
    Käyhän nappaamassa taasen haaste mun blogista... kesätyöt aiheena tällä kertaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä siivoan mielelläni, mutta ongelma on se, että sorrun nyhertämään hammasharjan kanssa. Pitäisi vain katsoa isoja linjoja, jotta ehtisi saada jotain aikaan.

      Poista
  9. Ihana postaus! Ei mitään negatiivista!
    Olisi mullakin pöydät tarpeen nyt, jos vaan mahtuis, kun hurahdin askarteluun (se on sana minkä ite ymmärrän). Paperisilppua tulee...
    Joulukoristeet annoin spr:lle, kun muutin 4 v sitten. Otin mukaan vain pari pientä laatikkoa, niistä sitten menee roskiin kun vanhat hajoavat.
    Kiva nähä tuota värjäys tulosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi minä en askartele. Ilman sitäkin hukun roinaan.

      Poista
  10. Minä vien koristeet töihin, siellä niistä on aina puutetta. (Tai askartelu jutut,purkit putelot ym mille ei itselle ole käyttöä, hyvin ovat kelvanneet) T: Anne

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.