Arkipäiviä

Pitkät, hallavat hopeahunnut
päällä pellon päilyy,
päällä keltaisen maan ja metsän,
puiden oksilla häilyy.

Tuosta tiedän, on päivä noussut;
nostan itseniki,
istun hiljaa ikävöiden
ikkunata liki.

(Leino on minusta hieno runoilija, mutta miten tämä tuntuu ontuvan pahasti. Tunnelma on kohdillaan, mutta tarve loppusointuihin tuntuu mättävän. Mutta enhän minä runoista mitään tiedäkään. Ne on muut, kun runoilee.)

 

Ulkona on hämyisempää, sateisempaa kuin kuvasta voisi päätellä.Syksyistä.

 

On ollut hiukan synkkä viikko. Koronaa sairastelen. Muutama kunnon kuumepäivä mutta lähinnä syvää väsymystä, velttoutta, nihkeyttä. Toki myös yskää, nuhaa ja muuta asiaankuuluvaa ja myös yllättäin nivelkipuja. Mutta siis helpolla olen päässyt verrattuna moniin muihin. Sitkeästi kyllä virukset minussa viihtyy. Pitänee taas tänään testata. En viitsi liikkua ihmisten ilmoilla niin pitkään, kun olen positiivinen. Positiivisuushan on minulle vierasta.

 

Koirapojan ulkoilutukset olen kyllä yhtä kertaa lukuunottamatta itse hoitanut. Tytär kävi yhtenä iltana hoitamassa ja vävy toi ruokaa, joten huolta ei ole.

 

 Naamioituneena olen tietenkin ulkoilut hoitanut, ihmisiä vältellyt ja varoitellut. Naapuri sattui myös paikalle, kun sanoin, että odottelen kunnes muut ovat menneet ja otan ihan oman hissin. Sain sitten pussillisen tuoreita munkkeja ja rasian luumuja oven taakse. Että ei tämä sairastelu pelkkää surkeutta ole.

 

 

Sen olen kyllä todennut, että on tuo Koirapoika minulle tärkeä, suuri ilo. On nyt taas ihan ok kunnossa. Eläinlääkärin jouduin perumaan, mutta hän kirjoitti näkemättä reseptin apteekkiin ja kipulääkettäkin saan kunhan toivun hakemaan. Molempia on kyllä vielä kotonakin, joten voin vielä rauhassa virustella.

 

 Melkoisen hienoja syyssäitä on ollut. Oli tarkoitus vähän retkeillä, mutta ehtiihän sitä marraskuussakin.

Olen ollut laiska kantamaan kameraa mukana, mutta ehkä taas ryhdistäydyn. Ei kännykuvat mitenkään pärjää oikealle kameralle, tai ehkä ne pärjäis, jos olisi huippukänny, mutta ei ole eikä tule. Onneksi noita kameroita riittää. Kuvien puutteen huomasin, kun teen ensi vuoden kalentereita. Koirapojastakaan ei ole joka kuukaudelta kuvia. Saan minä kalenterit tehdyksi, mutta olisi voinut olla parempia kuvia. 

---

Kuvat on kyllä yksi murheenkryyni. Niitä huonoja kun riittää. Yritän ajoittain järjestellä kuvatulvaani, mutta se on hillitsemätön. Ainoa pelastus on, että olen ahkera tekemään noita ifolorkirjoja. Mutta voisihan sitä jotain hyviä otoksia säästellä ihan kuvinakin.

---

Tein myös tämän naurettavan puhelinoperaation eli tilasin toiselta tarjoajalta liittymän ja palasin saman tien takaisin entiseen. Olin liian hätäinen, eikä tarjous ollut kovin hyvä, mutta kun ärsyttää tämä pelleily. Ei voida antaa tarjousta entisille asiakkaille vaan pitää uhata siirtyä muualla ja sitten saa vähän halvemmalla. Typerää!!!

Siirrynpä tästä puikkoihin. Niinhän ne päivät kuluu. Rupesin viihdykkeeksi katsomaan Viikinkejä. On myös juurileipä tekeytymässä. Teen huomenna aamulla sitten sämpylöitä.

---

Enkä edelleenkään pääse itse kommentoimaan. Hyvä, että muut kuitenkin.