lauantai 8. lokakuuta 2022

Tienhaarassa

Kaikenlaisia valintoja sitä ihminen joutuu tekemään, mutta välillä jokin muu ratkaisee. Nyt tuli sellainen ratkaisu, etten itse pääse kommentoimaan omaa blogiani. Ei siis tule vastauksia kommentteihinne. Mutta kaikki on luettu ja kaikkia kiitän.


 Värjärin urani tuli päätepisteeseen.Alkoi taas kerääntyä hometta kannen alle, joten nostin vyyhdit pesuun. Tässähän niissä melkein näyttäisi olevan väriä.

Ja vielä tässäkin.

Mutta kuivat vyyhdit on aika kalpeita. Rooibos sai niihin jotain väriläikkiä. Kait noista jotain voi joskus tehdä, mutta tämä oli nyt minun osalta tässä. Kerätyt avokadot, punasipulit, kiinanruusut, teet pääsevät biojätteeseen. Jäljelle jää alunaa ja kahden litran lasipurkki. Mutta onpahan nyt tullut tätäkin kokeilluksi. Jatkan teollisesti värjätyillä langoilla.

Pientä takaiskua on esiintynyt kunto-ohjelmassani, mutta kyllä se jatkuu ja minusta tulee parempi ihminen. Mukava terkkari sanoi, että se on kuitenkin hyvä, että ajoittain tekee ryhtiliikkeen, parempi kuin, ettei koskaan yrittäisi mitään.

Koirapojan kunto-ohjelmassakin on jotain kuprua. Ajattelin ensin, että pyydän vain uutta antibioottia, mutta päädyin sitten kuitenkin tilaamaan ajan. Eli huomenna lääkäriin. Mieluummin heittelen satasia hukkaan kuin totean, että nyt on jo myöhäistä tehdä mitään. Sitäpaitsi minua stressaa epävarmuus.



 
Kotitanhuvilla on kaunista. On uskomaton etu elämässä, kun saa luonnosta aina iloa ja voimaa. Ja sekin, että sattuu asumaan seudulla, jossa luontoa riittää. 
---
Haavat, jota katselen parvekkeelta keräävät nyt lehtiinsä punaistakin keltaisen lisäksi. Syystuuli kyllä yrittää parhaansa mukaan kaljuunnuttaa nekin, mutta katsotaan. Olisihan se kiva, jos tuossa edessä hehkuisi punaista ja keltaista.
 


Mukaviahan nuo istutuksetkin on. Onni on sekin, että talossa sattuu asumaan innokkaita puutarhureita, jotka hoitavat kukkia kaikkien iloksi.


Josko tästä jotain puuhastelemaan. Kotona on kovin karvaista. Imurointi voisi olla paikallaan. Syödäkin pitäisi. Vispipuuroa puolukoista ehkä keitän. Ja ehkä katson areenasta Norsusairaalaa. Joskus katsoin paljon sairaalasarjoja, romanttisia ikuisuussarjoja ja kaikenlaista realityä maajussillemorsian-ekatreffitalttarilla-sun muuta. Nyt en enää noita jaksa. Norsusairaala on mukava.


10 kommenttia:

  1. Ihme juttu tuo homeen kerääntyminen. Mistähän se johtuu?
    Kertomasi terkkari oli ihanan inhimillinen; ei syyllistä, vaan rohkaisee tekemään silloin tällöin ryhtiliikkeen. Hieno juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä varmaan homeitiöt mellastaa.
      Minulla on ollut ilo tavata viime aikoina inhimillisiä ihmisiä.

      Poista
  2. Testattu on nyt purkkivärjäys. Joulukalenterissa voisi olla kiva saada kiinanruusun kukkia, jos et jo heittänyt niitä pois. Ajattelin näet vielä kerran kokeilla, saanko jotain muuta kuin haaleaa kellertävää. Tuo ensimmäinen märän langan väri on aika kiva oranssi, harmillisesti haalistuu kuivuessaan. Rapsutuksia Koirapojalle ja terkkuja P-Karjalasta T Saukkis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain kiinanruusunkukkia on vielä. Otan mukaan sitten marraskuussa. Rooibos oli se, mikä toi noihin väriä.

      Poista
  3. Välillä ei pysty, edes omaan blogiin kommentoimaan, mikä lie, yleistä on. Nyt on väriä ja kaunista, mutta tuuli vie lehdet.
    Niin mullakin on jäänyt jo yli 2 viikkoo kuntosali, jokohan ensi viikolla taas kokeilisi aloittaa. Ei voi mitään kun tauti iski.
    Ihanhan nuo näyttää kivoilta langat, joku toinen väri mukaan ja eikun neulomaan. Just mietin tuolla kävellessä, että pitäsköhän kokeilla neulomista, vai vieläkö se ahdistais. Kohta on pimeät pitkät illat ja aamut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin piti siis aloittaa ihan kunnon kuntoilu, mutta korona pelasti. Neulominen ei ahista. Se rentouttaa :)

      Poista
  4. Koirapojalla halit ❤️.
    Olen törmännyt tuohon samaan, ettei omaan blogiin aina pääse kommentoimaan. Välillä tabletin sammuttaminen on jeesannut.

    Tuo ”märkäväri” näytti oikein kivalta ja ”kuivavärikin” ok, etenkin jos yhdistää jonkun kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sammuttelu ei toimi, mutta taisin löytää oikean nappulan. Onhan tuo ihan ok vöri, mutta ei sellainen, että viitsisin uutta yrittää.

      Poista
  5. Hih - samaa vikaa täällä... muuttuu anonyymiksi itselleenkin...
    Sitähän sitä tuntee välillä olevansakin!!
    Sellaista PAREMPAA sitä parhaillaan pyrkii itsekin suunnittelemaan - pyyteettömyyttä, jättämään jäljensä maailmaan jolle jotain koetti itsekin tehdä... niissä mietteissä täällä tulevaa vuotta suunnitellaan... omaa fysiikkaansa myös täytyisi alkaa pitää paremmassa huolenpidossa...
    Kaikkea hyvää Sinulle ja koirapojalle... hiljaa hyvä tulee, vai miten se menikään???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvö tulee yllättäin. Yhdellä omituisella klikkauksella olenkin taas olemassa myös kommenttimaailmassa.

      Poista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.