keskiviikko 5. lokakuuta 2022

Pimeyden ruhtinatar

 

Ihanan pimeitä, pehmeitä, hiljaisia aamuja.


Mutta sieltä se aurinko puskee esille.



Halokin ilmestyi Kalasataman ylle.
---
Tänään olisi tarkoitus ryhdistäytyä ja hakea toinen punkkirokotus ennenkuin menee myöhäiseksi. Samalla voisin täydentää ruokavarastoihin jotain terveellistä. Kurssijuhlan jälkimainingeissa on tullut mässättyä kaikkea turhaa. Jonkinlainen alakulo hiipi elämään. 


Mutta nyt alkaa alakulo hiipua ja taas elämä voittaa. 


Niin oli synkkää, että jätin kurssitkin väliin. Ei, ei ole huono omatunto. Suon itselleni luvan lintsata, jos siltä tuntuu. Peruutin kyllä pukusuunnittelukurssin kokonaan, kun totesin, että näinkin on turhan paljon kalenterissa varattuja aikoja. Ettei vapauden tunne pääse hyytymään. Onhan tämä sellaista taiteilua, kun välillä kaipaan seuraakin. Alakuloaikoina joskus jopa ajattelen, että joku vakituinen kanssa-asuja voisi olla kiva. Se ajatus kyllä pian katoaa, kun asiaa tarkemmin tutkailen.


Siitä se taas iloksi muuttuu.


Koirapoika pitää tunnelmaa yllä 
 
 
ja ulkoiluttaa minua kauniissa syysmaisemissa.


Iloa elämään teillekin. Sopivassa valaistuksessa tuo väri-iloittelu meinaa mennä överiksi.

14 kommenttia:

  1. Kauniin värikkäitä puita ja ihanat auringon nousut. Täällä on niin usvaiset aamut ettei etteensä neä. Värikkäitä lenkkeily päiviä sinulle koirapojan kanssa.

    VastaaPoista
  2. Syksystä löytyy paljon kaunista ja sinä todella löydät sen kauneuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy on hyvää aikaa vai pitäisikö sanoa elämä on ihmisen parasta aikaa.

      Poista
  3. Hienoja kuvia, ja kun on tuollaiset maisemat niitä kannattaa kuvata ja nauttia.
    Niin se on, ei sitä aina jaksa olla iloinen ja pirteä. Vaan ainakin silloin kun tuntuu paremmalta. Terveeltä ja jaksaa paremmin nousta ja mennä. Sulla on hienoa kun on Koirapoika.
    Mulla on niin ikävä, että joskus ihan koskee kun en voi ottaa eläintä. Täällä on tosi paljon ihania koiria lenkeillä avustajansa kanssa. Varsinkin pienet sheltin ja collien pennut riipaisee sydäntä. Mut ei voi mitään.

    VastaaPoista
  4. Elämä tosiaan opettaa kuinka tärkeää on kuunnella itseään, mitä lopulta yhdestä tai kahdestakaan kurssikerrasta.

    Tänä syksynä on ollut erityisen kauniita värejä tai sitten itsellä on vain ollut enempi aikaa pysähtyä niiden äärelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nyt on kaunis syksy, mutta minusta ne on aina ;)

      Poista
  5. Upeita ruskavärejä teillä, meillä näyttää jäävän keltaiseen ja ruskeaan, tavallisesti uskollinen oranssinpunaiseksi muuttuva päärynäpuukin on kellanruskea. Välillä on hyvä kieltäytyä tai jättäytyä joistakin menoista, harrastukset ovat kuitenkin vapaaehtoisia. T Kirsi

    VastaaPoista
  6. Minä pelästyin eilen todenteolla yhtä pimeyden ruhtinatarta...
    HEIJASTIMIA kaipaan, etten tuhoa ruhtinaita/ruhtinattaria....

    No - se siitä, jokasyksyinen pelästymisen aihe... ja KYLLÄ tänä vuonna on ollut kyllä niin-niin upea ruska, että kiitos Luontoäiti ja kiitos digikuvaus... kinofilmeillä ei olisi raksinut näin paljon napsia!!

    Alakulo, yläkulo... mielemme niin vaihteleva - se tuo omanlaistaan jännitystä eloon - pitää kiinni itsetutkiskelussa!
    Iloisia asioita, sopivasti mielekkäitä tekemisiä ilman huonoa omaatuntoa - sitä on arki parhaimmillaan ja sitä juuri toivotan sinulle ja kiitän upeista kuvista jotka toivat iloa tämän päivän alkuuni!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heijastimia olen metsästellyt kotona. Kummasti hyviä piiloja näyttää löytyvän monille asioille.

      Poista
  7. Kiitos taas ihanista kuvista. Hyvä, että alakulo hellittää ja koirapoika pitää ulkoilusta huolen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirapoika huolehtii sekä mielen että ruumiin kunnosta.

      Poista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.