Vanhassa kurssikeskuksessa tapasin kurssikavereita. Meitä oli 28 paikalla 45 vuoden jälkeen. Ja käytännössä tunnistin kaikki ilman esittelyä. Minua ei kyllä kaikki tunnistaneet ainakaan ennen kuin olin maskin poistanut. Maskeja pidettiin bussissa yhden osallistujan toivomuksesta. En meinannut millään muistaa aina laittaa. Olen siis ehtinyt vieraantua maskien käytöstä.
Meillä ei tietenkään ollut mitään iltapukujuhlaa. Alaan liittyen harrastimme reipasta kävelyä.
Järjestäjät olivat huolehtineet, että sateet ehtivät alta pois. Meillä oli kaunis syksy.
Oli myös taysin tuuletonta.
Maisemat heijastuivat kirkkaasti järvistä ja lampareista.
Välillä maisemat muuttuivat utuisiksi.
Vanhoissa metsissä on aina katseltavaa.
---
Kävin uimassakin (tai siis kastautumassa jääkylmässä vedessä) illalla vaikka rantasaunan lämmitys oli epäonnistunut ja pääsimme vain höyrysaunalämpötilaan.
---
Illalla muisteltiin, katseltiin kuvia, juteltiin. Tuli puhutuksi monien sellaistenkin kanssa, joiden kanssa ei opiskeluaikoina vaihdettu sanaakaan. Vuodet yhdistää.
---
Ruoka oli yhtä hyvää kuin ennenkin.
Ja vielä paluu tähän päivään.
Sain ihanat säärystimet neulojaringiltä. Erityisesti tykkään siitä, miten hyvin he ovat sisäisen minäni ymmärtäneet. Kiitos teille.
14 kommenttia:
Onpa ollut loistavan kuulas paikka, hienot kuvat ja kertomuskin, aika niukka vaan. Pisti miettimään miten tunnistaisin omien luokkatoverieni naamat. Hyvä kun ruokakin maistui. Oikein hienot säärystimetkin olet saanut, onnea! Passaa syksyyn "laskeutua" lämpimin säärin.
Hyvä, että kurssitapaaminen sujui mukavasti, ohjelma oli sopivaa ja jopa uutta juttuseuraakin löytyi. Säärystinprojekti oli kyllä hauska, kiitos sen keksijälle. T Saukkis
Kaunis paikka. Meilläkin oli kurssitapaaminen elokuussa -50 v opintojen loittamisesta. Kaikki oli vanhenneet, mutta miehet enemmän kuin naiset.
Hienoissa maisemissa oli kurssitapaamisenne järjestetty ja kelilin tilattu kohdalleen.
Säärystinprojekti oli hauska, kiitokset keksimällä minultakin 🤗
Mukavassa ympäristössä näytti teidän kurssitapaamisenne toteutuneen. Se on muuten jännää, miten toiset näyttävät vuosienkin jälkeen samalta tai ovat tunnistettavissa ja toisia ei taas tunnista.
Voi hyvänen aika miten paljon kirjoitusvirheitä 🤭 Tai ei ne oikeastaan ole virheitä, vaan uusi ystäväni Lennu korjailee sanoja mieleisekseen, enkä aina huomaa tarkistaa sen korjauksia
Noiden koneiden sanavarasto ja ajatuksenjuoksu on kyllä aina outoa.
Me on kokoonnuttu viiden vuoden välein, joten ne aina paikalla olleet oli helppoja.
Lammin biologisella asemalla oltiin ja Evolla retkeiltiin.
Viisikymmenvuotistapaamiseen valittiin sellaiset henkilöt, että sekin tulee toteutumaan.
Säärystimet on kyllä uskomattoman hienot.
Olin aika rennolla fiiliksellä, joten oli helppo jutella kaikkien kanssa.
Oooh... nyt on pakko kysyä, että missä luonnonpuistossa tapaamisenne olikaan? Niin kaunista ja tyyntä - kiitos kun otit meille kuvia!!
Opiskelutovereiden tapaamiset ovat aina "aikamatkailua" - hauskaa... ammatillisempia on ollut vain pari kertaa, lukion kerran, johon en päässyt ja peruskoulun kokouksia säännöllisesti n. 5 vuoden välein viimeiset vuodet! Ehkä näin ehtoommalla iällä on jo aikaakin enemmän tällaisiin tapaamisiin! Sinä olit kyllä rohkea sen jääkylmän veden kanssa - minua ei olisi sinne saanut!!
Upeat säärystimet ja niin MERKITYKSELLISET - kuviot kertoo omaa tarinaa!! Lokakuisen värikkäitä oloja eloosi!
Ihanaa, että teillä on tuollainen traditio. Ihan kateeksi käy. Saitte vielä tavata noin kauniissa ympäristössä, joka on syksyllä varmaan parhaimmillaan.
Lähetä kommentti