Se on sadepäivä, joten hiukan muutin aamusuunnitelmia, enkä käynyt viiden kilometrin koiralenkillä. Kävelin 730 metriä.
Päiväthän ovat menneet aika normaalitahtiin eli koiralenkkejä, neulontaa, lukemista, Mahtisormusten ja Viikinkien katsomista neuleen kanssa. Tuuli on riisunut suurimman osan puista jo paljaaksi. Olipa sellainenkin aamu, kun kaikki oli kuuran peitossa.
---
Eilen oli meidän itsenäisen kirjoittajaryhmän tapaaminen. Itsenäisiä ollaan, koska meillä ei ole enää opettajaa. Tapaillaan työväenopiston tiloissa lukien kirjoitelmiamme ja jutellen. Eilen sitten jotkut sanoivat miten ovat ruvenneet tuntemaan itsensä välillä ihan turhiksi. Tämä pani aivoni liikkeelle. Minä en tunne koskaan itseäni turhaksi, mutta enpä tunne tarpeelliseksikaan. Minulle on outo ajatus, että lupa elää pitäisi tienata jollain tavalla, pitäisi olla tarpeellinen. Miten on rakkaat mahdolliset lukijani:
---
Tuntuuko, että pitäisi olla tarpeellinen?
Tunnetko itsesi tarpeettomaksi?
ja vielä enemmänkin:
Mikä on elämän tarkoitus?
---
Odottelen loistavia vastauksia ja kerron sitten, mikä minusta on elämän tarkoitus.
Pitkän koronatauon jälkeen oli HIHSikin. Olin siellä tyytären ja mummotettavan seurassa. Kouluratsastus ei ole katsojien suosiossa
Estekisat täyttävät katsomot ja saavat muurahaisarmeijan vipeltämään rataa kasatessa.
Kauniita ja taitavia hevosia on kiva katsoa etenkin, kun nykyisin ei enää sallita niitä, jotka kuvittelevat piiskan kanssa pakottavansa eläimiä johonkin.
Josko tässä lähinnä sisäilisin säitä odotellessa. Kurssille on kyllä taas mentävä, mutta liikuntaa voinee harrastaa sisästiloissa.
Kiva että olet parantunut koronasta ja pääset katsomaan vaikka hevosia.
VastaaPoistaHeitit tuossa muutaman hyvin filosofisen kysymyksen. Vanha klisee sanoo, että elämän tarkoitus on elämä itse ja Eppu Normaali sanoo, että se on murheen karkotus. Odotan innolla vähän tuoreempia ja parempia ehdotuksia.
Tänään onkin oikea, kunnon syyssää. Harmaata, pilvistä ja sataa tihuuttaa. Eipä ole vielä tullut eteen, etten olisi tuntenut itseäni tarpeettomaksi, elämässä on kuitenkin paljon kiinnostavaa ja ehkä ajattelen enemmän, mitä elämä tarjoaa minulle kuin tarvetta olla itse kovin tarpeellinen. Tunnetusti elämän tarkoitus on 42 (ainakin kirjakaupan kanta-asiakaskortissani lukee niin)Tosin muistan itse sen aina 47:ksi.
VastaaPoistaNytpä esititkin kysymykset.
VastaaPoistaElämän tarkoitus - siinä komppaan sekä Saukkista: 47, että Puikoillanikin: elämä itse.
Toisaalta, tänään kun tein fysioterapeutin antamia jumppaliikeitä: nosta isovarvas ylös lattiasta niin, että muut varpaat pysyy lattiassa enkä onnistunut, Mursu muistutti, että hyvä kun 10 vuoden takaisen tällin ja ja Riesan jälkeen edes tiedän mikä on isovarvas :)
Pitäisikö olla tarpeellinen? Joskus kyllä tuntuu, että jotain minun varmaan pitäisi tehdä.... Johtuu siitä, että Mursu tekee niin paljon kotitöitä joihin minä en enää pysty, en osaa, en uskalla. Pitäisi siis tehdä muutakin kuin istua sohvalla neulomassa.
Tiedän kuitenkin olevani tarpeellinen ja tärkeä, pienille ja isoille, pienistä ja isoista asioista. Joskus riittää kun vain olen.
🤚📙🌌 👍 mukaan se on 42. Itse ajattelen, että elämän tarkoituksesi riittää ihmisenä oleminen, elää ja antaa muiden elää. Onneksi perhe ja ystävät jaksavat muistuttaa tarpeellisuudestani 🧡
VastaaPoistaLupaamani oma mielipide elämän tarkoituksesta - tai tarkoituksettomuudesta. Minunkin yhdessä kortissa lukee, että elämän tarkoitus on 42. Se on ihan hyvä tarkoitus. Joskus olen ajatellut, että elämän tarkoitus on nauttia elämästä mahdollisimman paljon ja tuottaa siinä samalla maailmalle ja muille kanssaeläjille mahdollisimman vähän vahinko ja harmia eli jonkinlaista tasapainoilua kahden ääripään välillä, ei kohtuutonta uhrautumista, mutta ei myöskään pelkkää omaan napaan tuijottamista.
VastaaPoista