Nyt sataa - eilen paistoi

Nyt on sen verran satanut, että maakin on vähän kastunut. Eilen oli painostavan hikinen päivä, mutta Koirapojan onneksi ukkoset pysyttelivät poissa.

Eilen kävin menneitä muistellen kaupunkitansseissa. Minähän rakastan tanssimista ja tämä on yksi tapa toteuttaa salaista pahettaan.

valkoposkihanhia
Ja kun seura suostui vielä ajamaan veden äärelle, niin iltahan oli mitä mainioin vaikkei liejukanaa näkynytkään.

valkoposkihanhia
Laitoin lintukamerani tosi toimiin.

valkoposkihanhia
Ja toimihan se.

valkoposkihanhia
Toki suurin osa otoksista joutui heti roskakoriin

meriharakka lapsineen

ja lisää täyttyi roskis, kun tarkemmin katselin

sinisorsa
mutta jokunen otos oli ihan tyydyttävä.

sinisorsia
Lintulapset on aina söpöjä

naurulokki

mutta joskus aikuisistakin saa näyttäviä kuvia.

haapanat
Tunnistatteko?

Onko taivaan lintu vapaa? Vapausmääritelmiä kaivataan.

Kaupungissa

Lupasin eilen Koirapojalle, että mennään koirapuistoon. Käväistiin pienten puolella, mutta siellä oli joku kova jätkä, joka yritti koko ajan alistaa Koirapoikaa. Mentiin pois, kun tämä minun pehmopoika ei rupea rähjäämään vaikka kärsii. Isojen puolella oli tappamisen meininki, joten mentiin vain ohi. Jatkettiin pelloille metsäpolkua. Siellä metsässä ajattelin, ettei tämä cityelämä ole ollenkaan hassumpaa. Linnut lauloivat, ihmisistä ei ollut muuta merkkiä, kun kapea tallattu polku. Puiden alla vihertää kuivuudesta huolimatta. Tuli jotenkin... .... auvoinen olo. Pellolle saavuttaessa päätin käväistä vilkaisemassa lantakasaa, jos kasvimaalle joskus hakisin voimaa. Sinne olikin ihan kasan reunaan kumottu hevospalloja. Niitä sitten keräilin koirankakkapusseihin, kun ei muuta ollut. Ei ollut hanskojakaan, joten vain kuivuneita palleroita nappasin. Koirapoikaa kielsin ehdottomasti sotkeutumasta tähän projektiin. Vietiin pari pussillista kasvimaalle, jossa piilotin pallerot omalle palstalleni mullan alle. Iltalenkillä mukana oli isompi pussi ja hanskat. Tänään voisin viedä kurpitsan taimet kasvamaan omalle paikalleen, kun on sitä voimaakin. Tosin yöllä on satanut. Asvaltti on märkä. En kuitenkaan usko, että kovin rajuja kuuroja on ollut.

Käykää kertomassa vapaudesta.

ps. Ulkona on jännä tuoksu sateen jäljiltä vaikkei lätäköitä ole, tuoksuu märälle pölylle tai jotain.

Vapaa elämä

Edellisen postauksen kommenteista tuli mieleen "vapaa elämä". Siihen sitten jumituin miettimään vapautta. Miten vapaus määritellään? Kuka määrittelee, kuka on vapaa? Onko vapaus kiinni aidoista, porteista, rajoista? Onko tervapääsky aamutaivaalla vapaa? Olenko minä vapaa, kun en käy töissä? Joten vaihteeksi kilpailu kaikille:

Määrittele vapaus käsitteenä ja kerro kuka tai mikä on vapaa ja milloin.

Paras (siis minua eniten miellyttävä) selitys palkitaan elämäntapaoppaalla ja ohjeilla. Aikaa muokata mielipiteitään on juhannukseen asti, joten älkää kiirehtikö. Vapaus on vakava asia.

 

Nukun pitkiä öitä, viime yönäkin yli yhdeksän tuntia. Herään useimmiten päänsärkyisenä, ylösnousu ei innosta. Onneksi ensimmäinen näky, kun silmät avaan, on aina kaunis. Nukun ikkunan vieressä, verhot auki, jotta näen ulos. Sieltä näkyy taivasta. Sisustukseni on aina määräytynyt sen mukaan, että sängystä on nähtävä ulos.

Nyt istun aamukahvilla ikkunan ääressä ja katselen, kun tervapääskyt tanssivat kauniiden harsopilvien keskellä. Tulee kauni, lämmin päivä. Mietin, jaksaiskohan Koirapoika lähteä pitemmälle retkelle, mutta ehkä sittenkin vietän päivän kotona.

Aika menee aatellessa, päivä päätä käännellessä.

Kuka kertoisi minulle mitä ja missä. Missä tiedän kyllä itsekin, kun eilen täällä piipahdin, mutta että, mitä. Kertokaa. Kortittelen tietäjää.

Sunnuntai 10.6.2018 klo 9:45

Tasaisen vihreänä jatkuu sunnuntait. Kenttä kyllä kuivuu ja kellastuu ja alkaa kalliolla olevat puutkin nuokkua vähän surullisesti. Mutta kesä on aika tasainen näkymiltään. Aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa.

Minä ja hän...

...käytiin aamulenkillä - oikeastaan minä ja se. Se on taas ihan sekopää. Heti, kun osoitan heräämisen merkkejä, pitää syöksyä ulos. Vaikea olla ottamatta huomioon, kun toinen koko ajan pyörii jaloissa ja vaatii lenkkiä. Kyseessähän voi olla mahaongelmat, eikä lattioiden siivous ennen aamukahvia innosta. Mutta kyseeessä ei ole maha vaan nartut ja niiden jättämät hajut. Aina, lähes aina. (onpas minulla pieni pää ja koiralla pupun korvat- outoa)

Pääsenpähän ihailemaan raikasta aamua ja yhä jatkuvaa linnunlaulua.

Minua jaksaa ihmetyttää ihmiset, joilla tulee aika pitkäksi. Vuorokauden tunnit ei tunnu riittävän mitenkään. On niin paljon kaikkea, mitä tekisi mieli tehdä, mutta pakko on tehdä valintoja. Toki voisin olla tehokas ja ehtiä enemmän, mutta valintana on hetkeen jumittuminen.

Eilen kävin lankakaupassa, kun tarvitsen mustaa ja valkoista. Sinistäkin pitäisi ostaa, kun kampuri tilasi joululahjaksi pitkät siniset sukat. En ostanut. Ajattelin että seiskaveikka tulee joskus tarjoukseen. Pari kerää kuitenkin siihen menee. Mutta nyt voin mustavalkoista tehdä. Lahjuksia pitää muutenkin ajatella, mutta jonain päivänä itsellekin. Alkaa olla valittavana vain rikkinäisiä sukkia. Se on nuo suutarin lapset...

Tässä näpytellessäni ylipaistoin pellillisen mantelileipiä. Hyvälle kuitenkin maistuvat vaikka pinta ruskettui turhan paljon.

Nyt suunnittelen siirtymistä johonkin vaikka neuleen pariin. Tykkään neuloa, etenkin noita kirjoneuleita, etenkin jos teen lahjaksi ja kuvittelen saajan tykkäävän. Onneksi olen hyvä kuvittelemaan.

Joko mainitsin, että olisi paljon, mitä tekisi mieli tehdä - olisi myös paljon, mitä olisi asiallista tehdä.

Suuria ajatuksia

Minulla on suuria aatoksia. Niin suuria, että ajoin ohi bussipysäkin mennen tullen. Tulomatkalla sitten kävelin kotiin seuraavalta pysäkiltä tienpieliä katsellen. Ja muistin.

Sus'hin blogissa on aina kaikenlaisia tehtäviä. Sen sijaan, että Sus' ulvoisi kuuta yksin erämaassa kuten rooliin kuuluu, hän yrittää aktivoida ihmisiä kaikenlaisiin taiteellisiin projekteihin. Minä pystyn aika hyvin välttämään aktivoitumisen, mutta päätinpä poiketa rutiineista ja keräsin kukkia. Lempikukkani eivät vielä kuki, joten jouduin tyytymään roskaan. Osallistun kuitenkin Suven kukkakimppukisaan.

En toki tällä "Nuorena virna väännettävä"

vaan tällä "Nuokkuhelmikän nuoruuspäivät" -nimisellä taideteoksella.

ps. törmäsin hienoon neuleblogiin.

Ollako vai mennäkö

Kohta elo on kuin mammuttiarolla konsanaan. Hyytävä tuuli, kellastunut nurmikko, pölisevän kuiva maa ja kylmän polttava aurinko. Toteemieläin vaatii jo villakarvaa päälleen.

Luvassa on yökylämummoilua, mutta sitä ennen vielä ehtii - jotain. Pakata pitää kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta sekä minulle että Koirapojalle, mutta jotain muutakin ehtis. Kasvimaa kaipaisi kastelua varmaan ja kuokkimista ja kitkemistä, lapiointia, puuhastelua. Sitten olisi ostettava lankoja - joo-o, tämä on ihan pakollinen. Ei löydy oikeaa varastoista vaikka varastoja on paljon, ei vain löydy. Pitää lahjuksia tehdä ihmisille, joita punainen tai oranssi ei miellytä. Mutta voisihan tässä vain miettiä, mitä tekisi ja todeta, ettei enää ehdi mitään.

Kotimaan matkailua

Possulle sanoin, etten harrasta kotimaan matkailua. Valehtelin. Koska tuo Kuusiluoto oli liian vaikea, kuten ajattelinkin, laitan Possulle ja muille tällaisen helpon: 

Mikä paikka kuvissa?

Erilaisia aamuja - toukokuussa tehtyjä

Uuteen päivään herätty näissä fiiliksissä. Olisi hyvä palstasää, joten yritän ehtiä siellä jotain. Sateeseen en usko, mutta mukavaahan se olisi. Silloin voisi kasvimaankin unohtaa. Eilen käytiin Koirapojan kanssa kastelemassa, mutta maa on niin kuiva, että vesi tahtoo valua omia teitään.

Sunnuntaikuva 3.6.2018 klo 8:45

Vielä jaksavat puut vihertää, mutta nurmikot ovat monin paikoin kellastuneet.

 Aina sitä jotain syntyy, kun kauniit päivät viettää telkkarin ääressä puikkoja heilutellen. Otsikon pitäisi kyllä olla "Toukokuussa valmistuneita", kun osa on aloitettu aiemminkin. Mutta kun tällaisella otsikkomuodolla vuoden aloitin, näillä mennään.

Ninan äitienpäiväsukat ylimääräisillä pohjesilmukoilla turkoosista jollekin turkoosin rakastajalle.

Ystävän toivomuksesta säärystimet tai paremminkin reisittimet, sillä toive oli reiden lämmittäjistä. Lankaa oli vain yksi kerä, eikä sopivaa jatkoa löytynyt, joten tuli tällainen lyhyt malli. Teen joskus sellaiset koko jalan mittaiset jämälangoista raidoittaen.

Toivomustyö tämäkin eli tassukaulaliina. Kaksi metriä piti olla, mutta vähän jäi vajaaksi. Tehty täysin suunnittelemattomasti tai siis pätkäsuunnitellen. Tällaista on kiva neuloa, kun voi ykskaks päättääkin tehdä erilaista. Pohja on 1nurin-1oikein, joka soveltuikin yllättävän hyvin kaulaliinaan.

Sitten ihan vain omaksi iloksi versot oransseina. Mukava malli, mutta piti merkata sukat, kun tässä on erilainen kuvio oikealle ja vasemmalle sukalle eli peilikuviona pitää neuloa. Ennenkuin tajusin merkata sukat, oli kauhea miettiminen kumpaa nyt teen - siis minähän neulon sukkaparia kerralla eli ensin pätkä toista sitten toista. Minusta on tylsää, jos on yksi sukka jo valmis ja sitten pitäisi tehdä toinen samanlainen. Näin ne menee huomaamatta.

Tämäkin on tilaustyö eli virkattuja ampiaisenpesiä. Virkkaaminen ei ole minun juttu, jokin tekniikkavirhe. Näitä innostuin tekemään yhteen pötköön, sillä virkkaushan valmistuu nopsaan paksusta langasta. Mutta meinasi jo käsi kipeytyä pahasti. Katsotaan, onko näistä apua ampiaisongelmaan.

Kävinhän minä täälläkin. Oli hieno. Pitäisi saada jostain se elokuva ja katsoa uudestaan.

Lätäköitä - oikeesti?

Koirapoika herätti minut yöllä. Ensin luulin, että mahaongelmia, mutta sepäs veikin minut parvekkeelle eli jotain kauheaa jossain. Otti ohimennessään turvalelun suuhun kuten kuuluu, kun käydään pelkoja päin. Ja ihan totta. Maailma oli sekaisin. Satoi! Rauhoittelin Koirapojan ja jatkoin unia. 

Aamulla katsoin ikkunasta, että on se satanut, kun asvaltti kiiltää.

Ja kun sitten aamulenkille ehdittiin, niin todentotta! Lätäköitä! Siihen katkesi pitkä kuiva kausi. Saivat puput ja muut yöliikkujat juodakseen muuakin kuin kippovettä, jota kyllä ihmiset ovat ahkerasti levitelleet.

Mä oon mikä oon

Mä oon mikä oon
mä en muutu tästä
ja siis iloitsen elämästä

Mä oon mikä oon
en voi muuksi tulla
ei muu parempaa oisi mulla

Rakkauteen sovellun
ei liene syytä mun
että en kauan saa
yhtä rakastaa

Mä oon mikä oon
ja käyn vaihtelusta
te siis iloitkaa vaihtelusta

Tämä on vain johdantoa myöhemmin tulevaan luoneanalyysiin, jonka teen Suven innoittamana. Ensin kerron päivästäni.

Oli aika lääkärille klo 8:30. Ajattelin olla ajoissa. Heräsin puoli kuusi ja oli metrossa ennen kahdeksaa. Puhelin soi. Lääkäri kysyi, voisinko tulla vasta 12:30 vai olenko jo matkalla. "joo, metrossa" "no, sitten ei mitään...minä järjestän" "ei haittaa, voin mennä vaikka shoppailemaan" Sitten ylitsevuotavia kiitoksia ja minä hyppäsin seuraavalla asemalla toiseen suuntaan menevään junaan.

Oli kiehtovaa kävellä autiossa ostoskeskuksessa. Menin aamukahville, otin kirjan (jonka tietenkin olin varannut mukaan lääkärijonoon) ja istuin kahvilassa lukemassa, kuten usein olen ajatellut tehdä mutta en ole löytänyt sopivaa aikaa. Kun kaupat avautuivat menin kangaskauppaanja ostin paljon hienoja, halpoja kankaita, joista pitäisi tehdä kaikenlaista - - joskus.  

Kun aika oli, hyppäsin metroon

ja ulos. Ihan hyvät opasteet vaikka vähän mutkikas reitti,

ei ehkä ihan valmis vielä?

Sisällä automaatti ei huolinut ilmoittautumistani, mutta onneksi oli ihmisiä, jotka toki epäilivät, kun kerroin lääkärin soittaneen ja muuttaneen aikaa.

Sain kuitenkin ihan kirjalliset ohjeet. Kävin mukavan keskustelun vanhan rouvan kanssa odottaessani, tapasin aivan ihanan nuoren lääkärin, sain ohjeita ja lupauksen lisätiedoista. Uida en saa, mutta muuten ok.

Ja sitten tähän luonneanalyysiin

Länsimaisessa horoskoopissa Leijona

Leijona on antelias, luova, johtamiskykyinen, elinvoimainen, arvokas ja viisas. Leijona luo itse oman arvomaailmansa ja on avoimesti ylpeä itsestään. Näkyvimpänä heikkoutena on oman merkityksen suurentelu ja sen lieveilmiöinä mahtailevuus, pöyhkeys, kaiken ulkoistaminen, ylimielisyys, mahtipontisuus ja itsekkyys.

Leijonan varpaat ovat varsin herkät – niille ei kenenkään kannata tallata.

Kiinalaisessa horoskoopissa Vesilohikäärme 

Lohikäärme on elinvoimainen, mystinen, taiteellinen ja harvinaisen onnekas. Merkin ylivoimainen luonne voi tehdä hänestä vaikeasti lähestyttävän. Tämä kostautuu ihmissuhteissa. Lohikäärme auttaa mielellään muita, mutta ei halua itse ottaa apua vastaan. Vaikka Lohikäärme on puoleensavetävä, hän nauttii yksinäisyydestä ja erakoituu helposti. Lohikäärme mukautuu monenlaisiin tilanteisiin helposti, mutta ainoastaan hyötyäkseen niistä. Hän seuraa aina vaistoaan, ei järkeään. Tästä syystä Lohikäärmeen elämää hallitsee ajoittainen sekasorto. Temperamenttinen Lohikäärme näyttää tunteensa voimakkaasti eikä siedä toisilta määräilyä. Lohikäärme haluaa olla täydellisen vapaa. Jyrkkyyttä pehmentää vesielementti, joka on huomaavainen, delegoija, suoriutuja, harkitseva, herkkä.

Numerot  

• Pyrkimyksen luku 8 on kaikista voimakkain luku. Numero liitetään karmaan ja sen oppiläksyihin. Luku kuvaa tahtoa ja sen liikkeelle panevaa voimaa, ikuista liikettä joka on muuttuvaa, ja siihen voi itse vaikuttaa omilla teoillaan ja valinnoillaan. Kahdeksikkoihminen on usein oman onnensa seppä, ottaa riskejä oppiakseen niistä joko ihmissuhtessa tai elämässä. Kielteiset puolet,joustamattomuus, ankaruus, ehdottomuus, vaikea tunne-elämä.

•  Vaikutelman luku 11 on ilmestyksen, valaistumisen sekä hengellisen ymmärtämyksen luku. Luku vie kohti valoa, kärsimyksen kautta. Yksitoista ihmiset eivät oikein tiedä ovatko seuraajia vai johtajia, ja usein antavatkin kohtalon kuljettaa heitä vaikeiden ratkaisujen yli, vaikka kuuntelevatkin omaa intuiotaan, eivät tee kuitenkaan lopullisia ratkaisuja itse. Kielteiset puolet, johdateltavuus, päättämättömyys, riskienotto, yltiöpäisyys.
• Minuuden luku 1 merkitsee kaiken alkua, aloitteita. On aika aloittaa alusta, ja lähteä kohti uusia päämääriä. Tietyllä tapaa uudet keinot ja toimintamallit hallitsevat nyt kaikkea toimintaa. Vanhalla ei ole enää merkitystä, se jää taakse. Uhkarohkeus, tienraivaaja, itsenäisyys liitetään ykkösen energioihin. Ykkösihminen on usein älykäs, haasteita rakastava ja selkeää johtaja-ainesta. Ykkösen kileteisiä puolia ovat ylpeys, hallitsevuus, röyhkeys ja itsekeskeisyys.

 Eläimistä korppi tarkoittaa oman pimeän puolen piilottelua samalla kun näkee hyvin muiden pimeöt puolet, mukautumista viimeiseen asti, mutta loppuun ahdistettuna niin lujaa iskua, että kaikki yllättyvät.

Toteemiksi tuli pöllö, mikä ei pidä paikkaansa, koska se on mammutti.

Kelttiläisessä puuhoroskoopissa olen piikkipaatsama
Piikkipaatsamalla on kenties kaikista puuhoroskooppimerkeistä kunnioitetuin asema.  Hän on kilpailuhenkinen, kunnianhimoinen ja itsevarma, mutta toisaalta myös ystävällinen, jalo ja rakastava persoona. Druidien mukaan piikkipaatsamalla on synnynäinen taipumus johtajuuteen ja valtaan.
Piikkipaatsama rakastaa haasteita eikä pelkää vastoinkäymisiä. Hän tekee kaikkensa päästäkseen tavoitteiseensa. Itsevarmuutensa vuoksi jotkut voivat pitää piikkipaatsamaa ylimielisenä, mutta useimmat arvostavat hänen älykkyyttään ja jalomielisyyttään.

Tai ehkä  sypressi
Uskollinen Sypressi on vahva, lihaksikas ja notkea olemukseltaan. Merkin alla syntyneet ovat optimistisia sopeutujia, jotka ottavat elämältä vastaan sen, mitä sillä on tarjottavanaan, tyytyväisinä ja huolettomasti. Intohimoisina rakastajina heitä on vaikea tyydyttää, siitä huolimatta Sypressi on lojaali rakkaudessaan, koska hän ei pidä yksinäisyydestä.
Tunnuslause: 
Hänen, joka haluaa olla vapaa, täytyy vapauttaa itsensä vapauden vaatimuksestaan.

Jos  joku luki tänne asti niin kysynpä:
Onko nyt tunne, että tiedät kaiken minusta?