torstai 7. kesäkuuta 2018

Ollako vai mennäkö


Kohta elo on kuin mammuttiarolla konsanaan. Hyytävä tuuli, kellastunut nurmikko, pölisevän kuiva maa ja kylmän polttava aurinko. Toteemieläin vaatii jo villakarvaa päälleen.

Luvassa on yökylämummoilua, mutta sitä ennen vielä ehtii - jotain. Pakata pitää kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta sekä minulle että Koirapojalle, mutta jotain muutakin ehtis. Kasvimaa kaipaisi kastelua varmaan ja kuokkimista ja kitkemistä, lapiointia, puuhastelua. Sitten olisi ostettava lankoja - joo-o, tämä on ihan pakollinen. Ei löydy oikeaa varastoista vaikka varastoja on paljon, ei vain löydy. Pitää lahjuksia tehdä ihmisille, joita punainen tai oranssi ei miellytä. Mutta voisihan tässä vain miettiä, mitä tekisi ja todeta, ettei enää ehdi mitään.

3 kommenttia:

  1. No jopas on puuhaa, luuhaat kuiteinkin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kortista! Katsotaan nouseeko samoja kasveja kukkalaatikosta kun sinne kaadoin niittykukkasiemen-seoksen.

    VastaaPoista
  3. Joo, luuhasin.
    Nittykukkiahan sieltä sitten kasvaa.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.