Pirttiä ei kyllä ole pesty. Huomasin, etten nykyään mitenkään juhlista oikein mitään. Ennen aina siivosin ennen juhlapyhiä, laitoin kukkia ja hyvää ruokaa, silloin töissä ollessa. Nyt kaikki päivät on jotenkin samanarvoisia. Pitäisi ehkä järjestää enemmän juhlahetkiä erottamaan aikoja toisistaan. Laitan mietintään.
Lapsiparkani on tottunut vähäsokerisiin hilloihin. Valitti, että kaupasta saa vain äkkimakeita, joten lupasin tehdä puolukkahilloa. Nyt oikein ylitin itsenikin sokerin vähyydessä, joten laitoin pikkupurkkeihin. Kestää vaikka söisi vähemmän kerrallaan. Mansikkahilloa teen kahta blaatua, makeaa vävyehdokkaalle ja vähäsokerista tyttärelle. Itse en mansikkahillosta paljon välitä, mutta puolukkahilloa on oltava maksalaatikon kanssa. Maksalaatikko on herkkujani.
Posti muisti minua käsintehdyllä kuorella. Hetihän tiesin, että kyseessä on Susanna, joka ollessaan SNYni, lähetteli tällaisia kauniita paketteja. Mukana oli kaunis kortti ja jotain karkkirakeita. En ole moisiin ikinä törmännyt, joten uusia kokemuksia elämään.
Lisäksi oli ihanan pehmeä huulirasva (olen siis heti kokeillut) ja neulojan neuloja, jotka ovat aina tarpeen. Minä päättelen langanpätkät neulalla ja niin, etteivät taatusti purkaannu. Kiitos Susanna! Tämä oli iso ilo.
Tuosta kuoresta tuli mieleen omat postit, joten kaivoin laatikoita esiin ja vähän järjestelin säilyttämiäni kirjeitä ja kortteja, joita on suunnattomasti. Ja mikä määrä sanoja! Kortit kirjoitettu täyteen mikroskooppisella käsialalla marginaalilisäyksin ja sivukaupalla kirjeitä samoin mahdollisimman pienellä käsialalla ja lisäyksiä ja lisäyksen lisäyksiä, ei yhtään tyhjää nurkkaa. Mistä ihmeestä meillä on asiaa riittänyt? En toistaiseksi jaksanut yhtään lukea, oli niin hengästyttävää pelkkä selailu, mutta yhdessä pinossa oli kiitoskortti viisivuotisen suhteen kunniaksi. Siis viisi vuotta tauotonta kirjoittamista. Olen toki ollut aina heikkona sanoihin ja taitaviin sanankäyttäjiin, mutta kuka noita ikinä jaksaa penkoa. Ehkä on onneni, että ensimmäiset viisitoista vuotta kirjoitetusta elämästäni on kadonnut. Nykyisinhän ei jää paljon mitään. Joku kortti silloin tällöin ja tätä virtuaalikirjoittamista. Ei liene ihme, että ravaan kirjoittajakursseilla leikkimässä sanoilla. Pitäisköhän aloittaa kirjeenvaihto?
Tuossa omassa vapauskisassa päätin palkita Possun, jonka lapsuusvapaus miellytti minua kovasti. Lisäksi Possu otti innolla osaa keskusteluun, kuten kyllä muutkin. Kaikilla oli hienoja näkemyksiä. Kiitos jokaiselle osallistujalle. Pöllö meinasi kiriä Possun ohi viime metreillä, mutta ajattelin, että Possu kuitenkin kaipaa enemmän elämänohjeita.
Kiitos - olisin varmaankin ottanut aktiivisemmin osaa vapauskeskusteluun, jos olisin ollut kotona :)
VastaaPoistaJatkan tähän vielä pikkuisen:
Viime viikon kun olin poissa tietokoneen äärestä ja olin onnellisesti unohtanut fb:nkin salasanan, olin täysin somen tavoittamattomissa. Instagram oli ainoa mihin pääsin, mutta olin iltaisin niin väsynyt, etten oikein jaksanut sitäkään käyttää - yhden kuvan taisin kotimatkalla sinne päivittää. En lukenut lehtiä, sähköpostit kävin pari kertaa selaamassa, siltä varalta, että jos tulee jotain "tärkeätä". Elin siis perjantaiaamusta seuraavan viikon sunnuntaiaamuun eräänlaisessa kuplassa, tietyllä tavalla vapaana muusta maailmasta. Ajattelin, että jos maailmassa tapahtuu jotain, jota mun tarvitsee todella tietää, joku tulee sen mulle kertomaan: sota tms. Muille asioille en sieltä Saimaan rannalta käsin kuitenkaan voi mitään (en edes sille, että AM oli kipeä ja joutui käymään päivystyksessä, sitä stressasin..).
Kun kotiin tultuani selasin netissä iltapäivälehtiä ja fb:tä, totesin etten oikeastaan ollut menettänyt mitään - ja se oli vapauttava tunne. Tuli tunne, että pystyn kuin pystynkin elämään ilman nettiä (paitsi tietenkin pankki- yms. jutut, joita ei enää voi hoitaa muuta kuin netin kautta...) ja sosiaalista mediaa. Semmoista.
On ihanaa kun postiluukusta tipahtaa oikeita postikortteja ja oikeita kirjeitä! Nuorena tyttönä mulla oli varmaan parisenkymmentä kirjeenvaihtokaveria - yksi heistä on jäänyt ystäväksi, yli 35 vuoden takaa!
Erittäin iso kiitos upeasta kortista!!! Ihunainen susihukkasen kuva, rakastan sitä isosti=)
VastaaPoistaMinä täällä vietän keskikesän juhlaa kotona. Sisällä nökötämme, kun sää ei oikein suosi ulkoilua, sataa ja tuulee. Just syötiin hyvin, salaattia ja grilliherkkuja. Keskimmäinen tytär oli poikaystävänsä kanssa syömässä meidän kanssa. Mitäs sitten? Tekisi mieleni vähän neuloa.
VastaaPoistaMinulla oli lapsena/ nuorena monta kirjekaveria Suomessa ja ulkomailla. Nykyisin minulla on vielä yksi ihan puhdas kirjekaveri. Emme ole koskaan tavanneet. Muutaman ihmisen kanssa sekä kirjoittelemme, että tapaamme (aika harvakseltaan kyllä tapaamme johtuen pitkistä välimatkoista).
Vai arvelee Repu elämäntaito-oppaiden olevan Possulle tarpeen ;) Kiitos jo etukäteen.
VastaaPoistaPossu ei laittanut hyvää ruokaa juhannukseksi. Possu oli kylässä ja sai siellä valmista hyvää ruokaa ;)
VastaaPoistaKiitos kortista! Oli todella kiva saada sellainen. Nykyisin tulee ihan liian vähän läheteltyä kortteja ja kirjeitä. Sitä pitäisi ehkä hieman elvytellä, nykyisin kun kaupoissa on todella paljon erilaisia kivoja korttejakin.
VastaaPoistaHyvää juhannusta!
Laitoin Repulle sähköpostia Osakaisen osoitteeseen.
VastaaPoistaMinulla noissa kirjeissä oli vielä sellainen pikku lisä, että tapasimme innokkaimpien kirjoittajien kanssa naamakkainkin lähes viikottain. Nykyisin en tapaa kuin naapureita viikottain, enkä kirjoittele kuin lyhytsanaisia kortteja. On kyllä paljon muutakin, jossa voisin palata menneeseen.
VastaaPoistaPossu kaipaa kipeästi elämäntapaohjeita. Olisi useita kirjoja, mistä valita, mutta saat valita kahdesta
1. Elä täysillä (vuodelta 1995)
2. Elämä haltuun (vuodelta 2009)
Onneksi halusit vasta myöhemmin, voin lukea itse ensin. Rupesi kiinnostamaan, kun hyllystä esiin kaivoin. Lienen aikanaan lukenut ja elämäni parantanut, mutta siitä on jo niin pitkään, etten muista.
Ja Repulla on omakin s-posti, nimittäin repukoi at gmail.com
No, lue kirjat ensin itse ja mieti, kummassa niistä olisi Possulle parempia ohjeita ;)
VastaaPoistaPossu yrittää vierittää vastuun omasta elämästään muille. Possu nyt vain valitsee.
VastaaPoistaNo, Elä täysillä kuulostaa ehkä paremmalta.
VastaaPoistaMaksalaatikko on minunkin herkkua, rusinoilla tottakai sekä puolukkahilloa pitää olla!
VastaaPoistaKirjeenvaihtoa tuli itse harrastettua nuoruusvuosina paljon.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Elä täysillä onkin varsinainen tehtäväkirja.
VastaaPoistaMaksalaatikko rusinoilla ja puolukkahillolla on namia.