sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Ohi on...


...taikayöt. En kerännyt kukkia tyynyn alle, enkä muista unia. Koirapojalla oli pehmoleluja mahan alla. Lienee nähnyt uniansa.


Eilen piti nakuna hiippailla parvekkeelle ottamaan kuvia iltapilvistä,


vaikka aattoillan taivas oli vieläkin hienompi. Silloin minullakin oli vaatteet päällä.
Meillä on ollut juhannuksena aika tyhjä talo. Sen tietää siitä, että hissi on aina siinä, mihin olen sen hylännyt. Hiljaista meillä on yleensäkin, enimmäkseen, minun mielestä. Jotkut naapurit kyllä valittaa melusta, mutta äänet liikkuvat rakenteissa ihan omia ratojaan. Minun radoilla vallitsee rauha.


Eilen ulkoilutin kiikaria yli kaksi tuntia.


Latvustoista kuului laulua


mutta ei tuolta pöheiköstä mitään näkynyt - tai siis peippoja, rastaita, tiaisia, västäräkkejä ja ehkä yksi uusi. Täytyy mennä uudestaan joku päivä, jos saisin määrityksen. Olisi tipu, jota en ole aiemmin tunnistanut, koskaan, ikinä, milloinkaan.


Sunnuntai 24.6.2018 klo 8:45

Sunnuntaikuvasta näkyy, miten palanutta kallioilla on. Nurmikko kyllä heti heräsi noiden kaatosateiden seurauksena,


mutta ei taida enää mikään pelastaa kallioiden puustoa. Toisaalta uutta kyllä versoo, kun olot paranee.


Huonompi homma, että isotkin puut ovat kärsineet. Tuuli niitä tuivertaa rajusti, joten jonain päivänä nuo kuivuneet haarat kopsahtavat alas. 

Nythän on taas aika suunnitella tulevaa. Suunnitellessa huomasin, etten päässyt Jäämerelle. Olen unohtanut merkata kilometrejä ylös, joten se projekti kuivui kokoon kuten monet muutkin projektit. Mutta aina voi aloittaa jotain uutta!

5 kommenttia:

  1. Kun Juhannuspäivänä hiippailee nakuna parvekkeella, näkee pilvissä tulevan sulhasen.

    VastaaPoista
  2. Koivuissa on kuivuuden jäljiltä keltaisia lehtiä, kuin syksyllä konsanaan.

    VastaaPoista
  3. Kesällä saa nakuilla, ainakin omalla parvekkeella, koska silloin tarkenee. Mitä silloin näkee, riippuu siitä, mitä on syönyt. Suolaisen jälkeen voi nähdä jotakin juotavaa, makean jälkeen voi nähdä jotakin uutta alkua tai ainakin jonkun joka tuo sitä juotavaa tai antaa uuden alun! Jotakin uutta tässä täytyisi kehitellä, kesä on parhaimmillaan! Metsässä nuoret koivut pudottivat keltaisia lehtiään ja osin oli mustikatkin kuivuneet. Onneksi saatiin vähän sadetta muutamana päivänä.

    VastaaPoista
  4. Luonto on kyllä ollut nyt kovilla. Mekin juuri eilen ihmettelimme joukkoa kuusia, jotka ovat pudottaneet lähes kaikki neulasensa; eivät taida siitä enää toipua. Mustikka- ja vadelmasato ovat myös tältä ja varmaan tulevaltakin vuodelta menetettyjä, sillä mustikan varvut ja vadelmapöheiköt ovat aivan kuivuneita, samoin monet muut kasvit :(

    VastaaPoista
  5. Pilviä pitää siis katsella sillä silmällä.
    Kuivuuden on jotenkin sisäistänyt eteläisempien maiden ongelmaksi, mutta nyt kyllä mekin saamme siitä osamme.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.