Kaupungissa

Lupasin eilen Koirapojalle, että mennään koirapuistoon. Käväistiin pienten puolella, mutta siellä oli joku kova jätkä, joka yritti koko ajan alistaa Koirapoikaa. Mentiin pois, kun tämä minun pehmopoika ei rupea rähjäämään vaikka kärsii. Isojen puolella oli tappamisen meininki, joten mentiin vain ohi. Jatkettiin pelloille metsäpolkua. Siellä metsässä ajattelin, ettei tämä cityelämä ole ollenkaan hassumpaa. Linnut lauloivat, ihmisistä ei ollut muuta merkkiä, kun kapea tallattu polku. Puiden alla vihertää kuivuudesta huolimatta. Tuli jotenkin... .... auvoinen olo. Pellolle saavuttaessa päätin käväistä vilkaisemassa lantakasaa, jos kasvimaalle joskus hakisin voimaa. Sinne olikin ihan kasan reunaan kumottu hevospalloja. Niitä sitten keräilin koirankakkapusseihin, kun ei muuta ollut. Ei ollut hanskojakaan, joten vain kuivuneita palleroita nappasin. Koirapoikaa kielsin ehdottomasti sotkeutumasta tähän projektiin. Vietiin pari pussillista kasvimaalle, jossa piilotin pallerot omalle palstalleni mullan alle. Iltalenkillä mukana oli isompi pussi ja hanskat. Tänään voisin viedä kurpitsan taimet kasvamaan omalle paikalleen, kun on sitä voimaakin. Tosin yöllä on satanut. Asvaltti on märkä. En kuitenkaan usko, että kovin rajuja kuuroja on ollut.

Käykää kertomassa vapaudesta.

ps. Ulkona on jännä tuoksu sateen jäljiltä vaikkei lätäköitä ole, tuoksuu märälle pölylle tai jotain.