Jäähyväiset salaisille ystäville

Tuli paketti,

paketti täynnä kaikkea kivaa. Oli kannustava kortti, jossa myös salainen ystäväni Pami ilmoittautui. Oli myös sekä norsu- että mammuttinauhaa ja niin söpö muistikirjalaatikko kynineen. Itsevirkatussa sipulipussissa oli Koirapojalle herkkua. Ihanaa, kun asuinkumppaniani oli taas muistettu. Tuossa taustana on muistilistakassi, jossa on hyvä kuljettaa neuleita.

Lankaakin oli taas runsaasti. Olet suloinen, kun laitoit aina kaksi samanlaista kerää. Helpottaa sukkien neulomista, kun voi tehdä molempia yhtä aikaa. Nalle on ihanan punaista ja tuo Alize, joka on uusi tuttavuus, tuntuu tosi pehmeältä. Olet ollut erittäin kiva pari, mutta pysyn silti suunnitelmassani jättää salaiset ystävät historiaan. Mukavaa on ollut, mutta nyt on aika siirtyä uusiin juttuihin,

Kaikki alkoi kauan kauan sitten. Joku teki uutisen, kuinka Suomeen on levinnyt ilmiö, jossa ventovieraat lähettelevät paketteja toisilleen. Olin siinä vaiheessa innokas postikortteilija ja ajatus paketeista kuulosti astetta paremmalta. Joten otin yhteyttä Salainen Martta nimellä pyörivään rinkiin. Ja minut otettiin mukaan vaikken ole yhtään martta - en tosin kovin mariakaan. Ringissä paketin hinta oli 5 euroa ja kierrätys kannatettavaa tietenkin, koska kyse oli martoista. Oli kivaa ja arvatkaapas mitä! Siellä tutustuin Sinisen Sohvan Emäntään. Hän oli yksi pareistani. 

Valitettavasti salainen martta kuoli pois ja elämääni jäi salainen aukko paikattavaksi. Mutta ei hätää olin jo aiemmin löytänyt innokkaan etsinnän tuloksena uuden salaisen ystävän, Salaisen Neuleystävän. Hintaan 10 euroa alkoivat paketit vaihtua. Sain paljon ihania paketteja, joiden lähettäjistä on erikseen mainittava Saga, joka yritti innostaa nukketaloprojektiani mm. neulomalla minikokoiset sukat ja huivin, jotka edelleen ovat tuolla nukketalossa käytössä. Moni muukin ystävä tuli tutuksi. Paketteja oli kiva saada. Niiden aukaisu oli aina kutkuttavaa. Ja aina sisältö yllätti iloisesti.

Pakettien lähettäminen sen sijaan oli stressaavaa. Vaikka kuinka luin saajan toiveita, jännitti, miten hän suhtautuua. Postauksista luin rivien välistä pientä tyytymättömyyttä ja ahdistuin. Aina ei tarvinnut lukea edes rivien väleistä vaan välillä tuli selkeää palautetta, että ei mennyt putkeen. Yritin kokemusten innoittamana olla omissa palautteissani pehmeä, mutta kiero huumorintajuni selvästi loukkasi välillä. Nettielämä on vaikeaa, kun puuttuu ne liveilmeet ja eleet.

Intoni salaisiin ystäviin sun muihin kasvoi niin suureksi, että kaivoin esiin kaikkea muutakin. Otin osaa Salainen Leivontaystävä rinkiin, vaikken leivo oikeastaan koskaan. Hilpeitä juttuja sain ja totesin, että leivonta on ihan oman lukunsa.

Olen ollut myös Joulukalanterivahdossa ja Joulahjavaihdossa ja Ystävänpäivänvaihdossa ja Kesäkassivaihdossa. Näistäkin on tullut vaikka mitä kivaa, mutta vähän jäi kaihertamaan kun joskus sattui, ettei pari reagoinut mitenkään saamaansa pakettiin vaikka postin seurannan mukaan oli paketin saanut. Herkkänahkaisena tietenkin ajattelin, että inhosi saamaansa. Itse en koskaan pettynyt saamiini paketteihin vaikka välillä yllätyinkin saamisistani. Jo pelkkä pakettien aukaiseminen oli ihanaa, mutta liikuttavinta oli, kun huomasi parin todella miettineen sisältöä.

Vaihtoihin tarvitaan tietenkin jonkinlainen budjetti, jotta tiedetään, mitä odottaa. Alkuajan vaihdot olivat viiden euron luokkaa, mikä tuntui aika sopivalta. Hinta on tietenkin noussut, eikä tuo 20 euroa per paketti + postikulut kuulosta kohtuuttomalta, kun on töissä. Nyt se kuitenkin lohkaisee vuodessa parin kuukauden ruokarahat, mikä ei toki haittaa, kun tuota vararavintoa on tullut kehoon kerätyksi. Mutta tämäkin on yksi syy lopettaa.

Lisäksi on ollu kaikenlaista KALia, Lankapaastoa, Paastonajan haastetta, Sukkasatoa ties mitä netin ihmeellisestä maailmasta kaivettua yhteistapahtumaa. En vanno, etten kaikenlaiseen tulevaisuudessakin hurahtaisi, mutta yritän ainakin pysytellä erossa kaikenlaisista salaisista pakettivaihdoista. Palaan juurilleni ja kirjaudun postcrossingiin uudestaan. Tuleepahan jatkossakin muutakin kuin laskuja postiluukusta. (en ymmärrä, miksi paperilaskuja edelleen liikkuu...)

Lämmin kiitos kaikille, jotka ovat minulle paketteja lähettäneet, pakettini vastaanottaneet ja olleet kanssaosallistujia. Olen nauttinut seurastanne! Selailin vanhoja postauksia ja muistelin kaikkea ihanaa, mitä olen saanut, sukkia, joista osa alkaa olla jo niin reikäisiä, että täytyy päästää ne pois (minähän en parsi!), lankoja, joita en edelleenkään raski käyttää, kortteja, kirjeitä, mietelauseita. Tekisi niin mieli luetella kaikki, näyttää kaikki kuvat uudestaan. Melkein alan katua tätä lopettamista, mutta on aika siirtyä elämässä eteenpäin, kohti uusia tuulia. Ja iso kiitos kaikille "emoille", jotka ovat eri ketjuja pyörittäneet.