Minulla oli hiukan epätavallinen elämän alkuaika, lapsuus ja nuoruus, joten kaikenlaiset sukuriidat ja perinnönjaot ovat minulle vierasta maata. Mutta ihan ilman perintöä en minäkään ole jäänyt.
Kasvatusäitini, isotätini, oli tietenkin taitava käsityöihminen, ompelija ammatiltaankin nuorempana ennenkuin muutti pientilan emännäksi. Häneltä jäi muutama tavara minulle. Siinä vaiheessa, kun hän kuoli, ei ollutkaan muita perintöä jakamassa.
Kinnasneula 1800-luvulta. Tätä en ole käyttänyt vaikka ostin kinnasneulakirjankin. Enköhän joskus opettele tämänkin tekniikan.
Parsinsieni myös 1800-luvulta. Tätä olen joskus käyttänytkin vaikka olen vannonut, etten ikinä parsi. Mutta kaikki vannomisethan on luotu peruutettaviksi. Tätä on kyllä paljon käytetty aikanaan. Hyvin näkyy neulanpistoja, vaikka hyvin on myös kestänyt kuluneet vuosikymmenet.
Ja eiköhän kinokset tuosta pienene, kun vettä sataa oikein urakalla. Tasainen ropina ikkunaan, tuulenpuuskia ja litimärät vaatteet kuivumassa näin perjantaiaamuna. Nyt on hyvä päivä katsoa joku pitkä leffa. Olen kiltisti jonkin leffan katsonut toistaiseksi joka päivä. Onnistui mummoillessakin vaikka hiukan oli tekniikassa ongelmia välillä. Leffat vain on usein kolmetuntisia. Mutta syntyyhän siinä jotain sukkaa, ellen sitten jähmety tuijottamaan jännää juonta.
Tällaisia ostin, kun luin, että on olemassa sitruunoita, joita voi syödä kuorineen. En ostanut syödäkseni, vaikka toki piti maistaa. Aika kamalia! Ostin, koska jutussa ihmeteltiin siementen runsasta määrää. Olihan niitä. Nyt ovat mullassa. Olen jotain sitrushedelmiä saanut itämään ja kasvamaan. Ja kun ne pääsevät kasvun alkuun, ne venyvät pituutta kuin rikkaruohot. Joten nyt toiveikkaasti odotan minisitruunametsikköä.
---
Ja vielä kuntokuuri viikot 13 ja 14 vaikka viikko on kesken. Naamanahkani on nyt sellaisessa kuosissa, etten vain jaksa. Taitaa jäädä joku maksettu kuntosalikäyntikin käyttämättä, mutta kun ei pysty ei kykene.
ma 28.3.22
ti 29.3.22
ke 30.3.22
pe 1.4.22
to 7.4.22
Sain joululahjatoiveen: harmaat sukat, joissa vois olla vähän hopeaakin. Ohutta hopealankaahan voi ujuttaa mukaan, mutta tietääkö joku harmaata lankaa, jossa on kimalletta mukana ja josta voisi sukat neuloa? Kunhan paasto on ohi, voisin shoppailla. Kiirehän tällä ei ole, mutta ko henkilön synttärit on syksyllä, joten voisin jo silloin ilahduttaa. Ja kuten sanottu, aina voi ostaa hopean erikseen.
Pakkasaamu valkenee aurinkoisena. Kerrostalokyttääjä kuikuilee ikkunoista taivaanrantaa. Taivaanrannan profiili elää omaa elämäänsä, taloja nousee, taloja rapistuu. Mutta kyttääjä tuntee aina sykähdyksen sisällään tehdessään aamuista ikkunoistakatselukierrostaan. Joka aamu herättyään hän katsoo, onko valtakunnassa kaikki hyvin.
Ja tarkistaa joka ilta, että aurinko kiertää radallaan.
Kun kyttääjä neljätoista vuotta sitten aprillipäivänä kantoi tavarat uuteen asuntoonsa, oli koira toinen, melko samannäköinen, hyvin eriluontoinen, jo 14 vuotias. Monet muistelevat Norttia edelleen. Oli suuri persoona.
ja lisää kirjahyllyjä, useita kirjahyllyjä.
kahden miehen voimin,
tarkkaa työtä sakeassa lumisateessa.
Koirapoika täytti 13.
ja lunta lumenviipymällä.
Päivälenkillä pellolla tuulia haistelemassa.
Sehän ehkä näyttää, että paljon liikun, mutta sellaista laiskanpulskeaa eli syke ei nouse, ei sitten millään. Hiki kyllä tulee. Ehkä lihaskunto petraantuu, mutta pitäisi kestävyyttäkin saada.
Liikunta on siis mitä on, mutta aloin syömisiin kiinnittää sen verran huomiota, että yritän pidättäytyä iltamässäämisestä. Telkkarin edessä nimittän voi syödä vaikka kuivia kauranryynejä. Huono tapa, jonka olen opetellut vuosien mittaan. Ihan hyvin pärjään vaikken enää kuuden jälkeen söisikään. Olen pitänyt takaporttina banaania eli banaani on lupa syödä vielä myöhemminkin. Mutta enpä ole sitäkään kaivannut. Tässäkin on sellainen piirre, ettei mahapallo kutistu tai paino laske. Mutta pitää vain uskoa, että ajanmittaan jotain tuloksia syntyy.
ma 14.3.22
ti 15.3.22
ke 16.3.22
to 17.3.22
pe 18.3.22
la 19.3.22
ma 21.3.22
ti 22.3.22
to 24.3.22
pe 25.3.22
la 26.3.22
su 27.3.22
