Takaumia

 

Kasvimaan kastelu toimii nyt aika vaivattomasti. Olen ollut erilaisissa paikoissa (kotona, autossa, teltassa) uskomattoman rajujen ukkoskuurojen keskellä. Ei kait se mikään ihme ole. Kuivan kesän aikana johonkin on varastoitunut satamatonta vettä ja se nyt sitten tulee alas.

Täällä kävin poistamassa parivuotisen talviturkin. Kylläpä se kevensi kummasti.

Turkittomana oli kiva ihailla auringonlaskua. Sää sattui olemaan leppeä ja verenimijät työskentelivät toisaalla. Synttärilahjaretkeily lämmitti mieltä.

Päivänä muutamana tapasin myös kaukana asuvan ystävän pitkästä aikaa. Hän sai minut sitten tutustumaan minulle uuteen ostoshelvettiin. Ei nämä kyllä ole minun paikkoja, vaikka tämä on jotenkin Kalasatamaa helpompi. Olisko Kalasatama maailman tai ainakin Suomen epäonnistunein helvetti.

Minä ohjasin kulkumme helvetin jälkeen raikkaampiin maisemiin.

Pari puistoa tuli kierretyksi. Puistolammikon ja luonnonjärven vesi on ihan eri väristä, mutta molempia on kiva katsella.

Yhdet sukat sain valmiiksi. Tuossa blogitauon aikanakin jotain tein, mutta niin vanhoja juttuja ei kannata muistella. Näiden sukkien malli ei oikein miellyttänyt vaikka sen itse olin suunnitellut. Valmistuminen sitten kesti. Mieluummin neulon jotain josta tykkään, mutta täytyyhän kaikki tehdä valmiiksi.

Nyt saa aurinko laskea muistojen ylle. On aika siirtyä tähän päivään. Vaihteeksi suunnitelmissa pyykkäystä ja siivousta. On ollut sen verran kaikkea, että kaaos on taas täällä.

Hissukseen...

 

...palaamme henkiin, blogi ja minä. Alkaa tuo kesän zombina olo hellittää. Kyllä syssy vain on hienoa aikaa. Sitä odotellessa voin taas suunnitella kaikenlaista, esim. joulukalenteria. Olisko teillä intoa tänäkin vuonna?

Ystävänikin ovat kaivautuneet koloistaan. Perjantaina kävin kävelyllä yhden kaukana asuvan ystävän kanssa. Tänään on vuorossa toinen. Kävelyä hänellekin ehdotin. Kävelykilometrikisahan jatkuu. Helteiden aikaan ei paljon kertynyt kilometrejä, mutta 40 ja 50 välillä olen silti pysytellyt. Suunnittelen sauvakävelyn aloittamista. Olen kyllä suunnitellut ennenkin. Sauvat vain pölyyntyvät nurkassa. Nyt olisi porkkanaa. On nimittäin pari terveysongelmaa, joihin yllättäin tarjotaan avuksi laihtumista, ja vieläpä liikunnalla laihtumista. Saas nähdä, miten mummon käy.

Paluu tulevaisuuteen

 Ei mitään uutta auringon alla.

Aamukahvi herättää. Koirapoika ulkoiluttaa. Korona jyllää. Mutta jotain muutosta ehkä kuitenkin.

Sateita on tullut hirmuhelteiden tilalle.

Kuivuneen luonnon keskeltä ponnistaa uutta vihreää esille.

Ja minä olen saapunut blogistaniaan ainakin hetkellisesti kuukauden eristyneisyyden jälkeen. 

Josko tästä taas ruotuun normisti?

Vanhuus

 

 Onko vanhuus mielentila vai olemassaoleva asia?

Pohtikaapa sitä ihan rauhassa itseksenne. Minä tässä joutessani vastaan Possun haasteeseen elämän perusjutuista eli 10 ikävää 10 kivaa.

Ikävää

1. kuumuus - itseasiassa koko elämäni kurjuus johtuu tällä hetkellä lämpötilasta
   
2. polttava aurinko - ei kestä nahka, ei kestä pää
   
3. voimattomuus - ei pysty, ei kykene, mihinkään
   
4. kadonneet lihakset - joskus oli lihaksia, nyt on jotain höllyvää nahkan alla
5. katkonaiset yöunet -  öissä on enemmän valveillaoloa kuin nukkumista
   
6. aamuiset päänsäryt -  joka-aamuiset, ärsyttävät, joihin ei viitsi nappailla lääkkeitä
   
7. autottomuus - ei pääse pakoon elämää, ei uimaan, ei mihinkään
   
8. kesä - ei ole nykyisin mikään lempivuodenaikani
9. verenimijöiden jättämät jäljet - kutisee, kirvelee, hilseilee, täplittelee, ulkokuoreni ei ole mikään ilo silmälle
10. kuumuus

• oli yllättävän vaikea keksiä kymmentä ikävää
  

 

Ilahduttavaa

1. Koirapoika - aina paikalla ja lähes aina pelkkää iloa
   
2. aamukahvit parvekkeella - ei vielä liikaa kuumuutta, taivaan tuijottelua, hyviä kirjoja, tervapääskyjen kevyttä lentoa, haapojen huminaa, rauhaa, yksinäisyyttä
   
3. päiväunet - kun öisin lepo jää vähäiseksi, olen ottanut käyttöön siestan, fiksuja nuo etelämaalaiset
   
4. painajaiset ja muut unet - normaalielossa en muista nähneeni unia, nyt näen joka yö, kaikenlaista, ihmeellistä
   
5. autottomuus - kun ei ole autoa, on pakko kävellä, tulee edes vähän liikuntaa
   
6. kesä - valo, linnut, kukat, puut, lämpö, vähäinen vaatetus, olemisen helppous
   
7. pimenevät ilmat - syksy lähestyy ja talvi, päästään inhimillisempiin vuodenaikoihin
   
8. komissario Lewis - poikani tarjosi minulle kerran muutaman viikon Englannin maaseudulla, jossa oli olo kuin dekkarisarjassa, nyt sama olo kotosohvalla
   
9. sanat, lauseet, mielikuvitus, kirjat, kirjoittaminen - jotain sentään pääkopassa toiminnassa
   
10. sallittu laiskuus - mitään en tee, mutta se ei haittaa, koska mitään ei tässä kykenisikään tekemään

 

Nyt hajustan vaatteeni offilla ja lähden kasvimaalle vähän puuhastelemaan. Koirapoika jää kotiin lepäämään. Ehkä vattujakin jo on. Ainakin taivas on utuinen ja lämpöä vain 26 astetta ja ehkä hyvällä mielikuvituksella tuntee tuulen vireen.

Kesäkuun ihmeitä

Aurinkoa riittää vielä iltamyöhällekin. Ei siis pelkoa pimeydestä toistaiseksi.

 Jossakin vaiheessa kuviteltiin, että tulisi taas sateita.

Mitä vielä!  Kunhan vain pilveili hetken. Ja nythän meidän iloksemme on luvattu tappohelteitä heinäkuun loppuun. On hyvä vuosi nauttia heille ken helteitä kaihoaa - siis täällä etelässä.

Lenkit on hoideltu kadun varjoisia puolia seuraten - ja aika lyhyesti.

Jokunen sukkanen ja kassitossu tuli tehdyksi lahjukseksi. Mutta eipä neulontakaan hirveästi suju. Pääasia, että on ikäänkuin tekeillä...

Kesäpäivän seisaus

 

Tulin vain kertomaan, että huomenna jo matkataan kohti pmeyttä. Aurinkoa ilmeisesti nolottaa ajatella talven pitkiä öitä, kun tänään piileksii jossain usvaverhon takana. Sateita ei kuulu. Ilma on seisovan kuumaa.

 

Koirapoika otti viilennyspatjan aktiivikäyttöön. Kaikki ikkunat auki ja tuulettimet hurisemassa, niin vanhuskin pärjää - ja koirakin.

 

Lyhyet päivälenkit yritetään osuttaa varjoisille kujille.

Mutta eipä yötkään ole kovin viileitä, kun metsässä ei liikahda lehtikään, on kuin luonto kuollut ois - tosin yhä laulaa linnut, kanit viipottavat karkuun ja rusakon poikaset toikkarehtavat ympäriinsä - joten kuinka kaunis on hetki tää, illan rusko, kun haihtuu pois.

---

Päivän korvamato lämpimämä tarjoiltuna.

---

Se on nyt pitkä ilta odotettavissa. Pitää katsoa, kun Suomi pelaa potkupalloa.

Muutosta ilmassa - ilmastomuutos

Vielä on siedettävät olot sisällä, kun kaikki konstit on käytössä. Koirapoika sai juuri uuden viilennyspatjan, joka ei tässä vielä ole käytössä. Eiköhän se osoittaudu tarpeelliseksi, kun päästään trooppisiin öihin. Viime yönä vielä viileni. Ja aamulla heräsin ajoissa, joten käveltiin ennen kuutta peräti kasvimaalle asti. Kastelin istutuksia ja totesin, että hyvin rikkaruohot ainakin jaksavat. Mutta siinähän ne samalla varjelevat viljeltäviä asioita paahteelta ja eläimiltä. Jätän nyt kaiken oman onnensa nojaan. Kastelemassa käyn, ellei sade hoida asiaa. Onhan ukkosia luvattu.

---

Vesijuoksemassa kävin eilen. Se oli mukavaa. Tiistaina viimeistään taas. Nyt pitää pyörähtää ulkona Koirapojan kanssa ihan vain pikaisesti.

Tiellä, jonka varrella kasvaa

 

villejä lupiineja.

 

 

Olen käynyt kasvimaalla toteamassa, että punaisissa viinimarjoissa on taas paljon raakileita. Toivottavasti satoakin tulee.

 

 

Pitäisi muutakin tehdä kuin vain käydä toteamassa. Heinä valtaa tehokkaasti kaiken. Melkein jo tänään menin kitkemään, mutta taitaa jäädä. Jatkossa muuttuu vielä hankalammaksi, koska lämpenevää on luvattu. Helle, aurinko, itikat, paarmat ja nokkoset ei houkuttele. Pitäiskö alkaa harkita koko palstasta luopumista.

 

 

Eilen kävin pari tuntia kiskomassa heiniä ja muuta kasvillisuutta. Hikihän siinä tuli ja valtavia paukamia verenimijäistä. Eikä paljon näy jälkeä. Kasteltua sentään tuli. Jostain ihme syystä kurpitsatkin voivat huonosti. 

 

 

Minun onneni lienee, että kahdella sivulla on viljelijä, joka hoitaa vielä huonommin palstaansa kuin minä. Helpottaa huonoa omaatuntoani, vaikka vähän ärsyttää, kun hänen pensaansa ja puunsa (puut on kyllä kielletty) tunkevat metrin pari minun puolelle. Mutta ei ole kanttia valittaa julkisesti, kun oma palsta on puoliviidakkoa. Tosin minun viidakko on palstan keskellä. Reuna-alueet pidän kuosissa.

---

Alkaako kuulostaa enemmän velvollisuudelta kuin ilolta koko palsta? 

Kysehän ei ole vain kasvimaasta vaan koko elämästä. Kun ote on tässä koronan myötä kadonnut, on yllättävän vaikea päästä kiinni mihinkään. Väkisin yritän vääntää itseäni jollekin mutkalle. Huomenna mummotettavien kera leffaan ja perjantaina toivottavasti ystävän kanssa vesijuoksemaan. Tänään olisi vaihtoehtoina makkarin siivoaminen (=paikka, johon siirrän ns. siivoamisen tieltä kaiken, mille en heti keksi paikkaa) tai kitkeminen. Voipi jäädä molemmat. Illalla on kirjoittajakurssi eli viisi tuntia netissä puutumista.

---

Sanokaa nyt: 

"Lakkaa valittamasta ja ala elää!"

Repu heräilee horteesta

 

Ehkä vain väliaikaisesti, mutta kuitenkin. On pilviä taivaalla, viileä tuuli ja ehkä vielä sadettakin. Kuumuus, siitepöly ja aurinko eivät ole minun olotilaani. Olen ollut kykenemätön lähes kaikkeen. Kävelty on Koirapojan kanssa aamuisin ja iltaisin ja vähän päivälläkin ulkona pyörähdetty.

Lempipuuni kukintakin hurahti hetkessä ohi.

Kukkia oli kyllä paljon. Ehkä syksyllä maailma on sitten punaisenaan marjoja kettujen kiusaksi.

 

Ketuista saan hyvän aasinsillan (eläimellistä menoa) toiseen koiraeläimeen. Sus' lienee hölkytellyt huudeilla, kun suenmaitoa löytyi.

---

Wikipedia valistaa:

Sudenmaito on lahossa puussa elävä alkueliö, joka elämänsä aktiivivaiheessa on puun sisällä hitaasti liikkuva limasieni. Limakko koostuu yhdestä suuresta solusta, jossa on tuhansia tumia, mutta ei soluvälejä. Se syö bakteereja ja alkueläimiä. 

---

Outo ruokavalio. Minä olen syönyt kaiken muun lisäksi nyt paljon jätskiä. Satuin kävelemään jätskiauton ohi, kun tulin rokotuksesta. (Nyt on siis koronarokorukset kuosissa.) Ostin ison paketin kaikenlaista. Ja kun niitä on nyt pakastimessa, napsin koko ajan. Paino nousee, maha kasvaa.

Olen vaihteeksi kirjoittajakurssilla. Siellä on kiva ope, joka viljelee runsaasti lempisanontaani "juurikin näin". En edes ensimmäisellä kerralla purskahtanut nauruun, vaan hillitsin loistavasti itseni, vaikka mikki ja kamera olivat kiinni. (On siis virtuaalikurssi.)

Kasvimaalla kävin ennen hellejaksoa. Vähän jotain laitoin kasvamaankin. Pitäisi joskus käydä katsomassa, kasvaako. Tiedän, että heinää ja kaikkea muuta eitoivottavaa siellä kasvaa, mutta miten lie nuo viljelykset.

Meillä on ollut sotakin käynnissä pitemmän aikaa, kovapanosammuntoja ja kaikkea. Koirapoika ei herää pamauksiin eli vanhuus on hyvä asia.

Ja jokunen kaunis aurongonlaskukin on osunut eteen. 

---

Nyt yritän sen verran ryhdistäytyä, että kotikaaosta setvin. Naapuri on kysellyt punaviini-iltaa jo pitemmän aikaa. Lupasin, että jos nyt viikonloppuna. Molemmat on nyt rokotettu kahdesti, joten tapaaminen lienee ok. Mutta pitää raivata vähän tilaa.

Kesä puskee päälle

Meillä otetaan rauhallisesti

vaikka aurinko helottaa niin, ettei eteensä näe.

On tässä ollut usvaisiakin aamuja

 ja välillä satanut niin, että sisämeremme ilmestyi näkyviin.

Yksi ilahduttavimpia juttuja oli, kun poikani kutsui minut katsomaan Nightwishin virtuaalikeikkaa hienosta kotiteatteristaan. Keikka tapahtui maailman laidalla olevassa tavernassa.

Jos joku on sattunut lukemaan krapujani ja suhtautunut epäillen maailmanlaidan kuvaukseen, voi nyt lopettaa epäilyn. Minulla on kuvia, jotka osoittavat kertomukseni todeksi.