"Meillä oli niin ihana kesä!"

 Ne hehkuttavat, ihmiset. 

Minä alan pikkuhiljaa selvitä henkiin, kun syysmyrsky riepottelee puita, aamut ovat pimeitä ja mukavasti palelee, jos ei pue lämpimästi.

 

Onhan kesässä paljon hyvää, joissakin kesissä pelkkää hyvää. Mutta viime kesä oli silkka hengissäsäilymiskamppailu. Ja vaikka tykkään haasteista, liika on liikaa. 

---

(Tämäkin rikkaruoho kykeni puhkeamaan kukkaan keskellä kuusimetsää vasta syksyn tullen.)

Saattaa olla, että hiukan liioittelen. Mutta eihän kunnon draamaa synny, jos pysyy tiukasti pelkissä tylsissä tosiasioissa.

 

Nyt alan jokatapauksessa uskoa, että vielä on elämää, vielä on tulevaisuutta, vielä tästä suosta noustaan.

---

(Vaikka soistahan minä tykkään. Huono kielikuva siis tuossa, mutta ehkä ymmärrätte.)

 

Koirapoikakin alkaa olla ennallaan. Aika kuuro se kyllä on. Minun on välillä vaikea muistaa, ettei sille kannata puhua, ellei se näe minua. Kyllä se jotain kuitenkin kuulee vielä, mutta... Onneksi sitä ei tunnu haittaavan elää hiljaisuudessa. Jotkut koirat alkavat ulvoa ja haukkua kuurouduttuaan.

Harrastin taas lankashoppailua, väriä vaihteeksi.

Yhdet sukatkin väänsin, tällaisen ikuisuusprojektin. Joskus kauankauansitten neuloin tyttärelleni painajaissukat yösukiksi, koska hänellä on painajaispyjama. Olivat liian erinomaiset. Olen yrittänyt uudestaan samanlaisia. Ei ole onnistunut. Josko nyt olisi sopivat. Joululahjaksi saa joka tapauksessa. 

 Olenhan minä myös mainostanut, etten syö suklaata. Varmuuden vuoksi pitää kuitenkin olla varastoa kotona, jos vaikka himottais. Nuo mousset on uusia tuttavuuksia, toiset lemmikkejä. Jouduin pakettia hakemaan. Samalla oli hyvä shoppailla. Ja kun tuohon Lidliin menee, tulee samalla askeleita. Sinne kun ei kovin näpsästi julkisilla pääse. Ehkä otan sen vakikaupaksi. Muutama kilometri kuitenkin vain.

 Alkaa kirkastua. Koiralenkille siis. Ja jossain vaiheessa myös sauvoja pitää ulkoiluttaa. 

 Kelloni nimittäin läväyttää minulle pokaalin fanfaarien kera, jos onnistun pitämään sykettä tarpeeksi korkealla tarpeeksi kauan. Ja se onnistuu parhaiten sauvomalla. Uiminenkin kävisi ja hikijumppa, mutta sauvomista voi harrastaa ulkona. Siinä pitäisi sitten kunnon kasvaa sykkeen kanssa samaan tahtiin.

 

Suella on jotain lauantaibiisejä, joten tässä minun perjantaierikoinen.

---

Menemme ulos.

Saavu syyskuu

 

Nuo huokaukset tuulien 

taas rannat kuulla saa 

ja lapset koulutiensä aloittaa...  

On kurjet suon jo jättäneet,  

on metsät vaienneet  

ja kaupunkien kasvot kylmenneet...  

Syyskuu, syyskuu... minne hänet vei? 

syyskuu, syyskuu... tuuli vastaa ei...  

Mä kirjastoihin iltaisin  

niin monta matkaa teen 

ja lainaan samat kirjat uudelleen... 

Mä teetä kanssa Tsehovin  

oon juonut iltaisin  

ja aamuisin käyn seuraan Leninin... 

Syyskuu, syyskuu... minne hänet vei?  

syyskuu, syyskuu... tuuli vastaa ei...

 

---

Vieläköhän joskus tulee Hectorin jäähyväiskeikka. Aika monella olen ehtinyt käydä jo tähän mennessä.

---

Tänään on kuulemma viimeinen kaunis päivä. On sovittu lapsuuden ystävän kanssa pieni kävely puolilta päivin. Mietityttää, kun Koirapoika on vaihteeksi sairaanoloinen. Pitänee tilata lääkäri, jos ei reipastu. Ehkä kuitenkin ensin tapaan ystävän ja sitten soitan lääkärille. Koirapoikaa en ota tapaamiseen mukaan. Käytän sitä erikseen. Huolettaa.

 

Nyt juhlimme

 

Suomen luonnon päivää.

Joku valistunut näyttää liputtavankin. Tämähän on yleinen liputuspäivä.

Me ulkoilemma tietenkin. Ensi yö pitäisi nukkua ulkona, mutta se on hankalaa. Käviskö parveke?

 

Pitkällinen projekti Siskoni mun -sukat valmistui sopivasti. Nallesta tein. Joku saa ne joksikin lahjaksi. Vielä en tiedä kuka.

---

Siitä on aikaa, kun päätin nämä tehdä ja aikaa, kun aloitin. Neuloessa tuntui, ettei tuo kuvio näillä langoilla erotu. Mutta näkyyhän se. Täytyy taas joskus jotain noista valmiista ohjeista. Kaikenlaisia ideoita kyllä olisi. Ja arvatkaa mitä! Kasvimaallahan olisi tehtävää. Mutta -isit saa vaipua unholaan tänään. Tänään juhlitaan!

Kävin Sveitsissä

 

Pitkästä aikaa tapasin ystäviä ihan enemmän ja eksoottisissa maisemissa. Oli mukava nähdä ihan eläviä ihmisiä, eikä jotain virtuaalinaamoja.

Tosin kovin suomalaiselta tuolla Sveitsissä näyttää.

Sää siellä oli erilainen. Ei satanut. Meillä sataa. Sauvakävelyni ei oikein edisty, kun en viitsi koiralenkkejä enempää tuolla sateessa viettää. Onhan tässä lupailtu kuivempaa, ainakin tuonne pohjoisempaan. Jos ei kuivu, on varmaan pakko uittaa sauvatkin.

Pitäisi yrittää pitää suunta ylöspäin.

Patsaan tai jonkin muistomerkin olisin kyllä minäkin ansainnut. Olen nimittäin tenyt historiaa, kokannut kaaliruokia. Oli oman kylän kaupassa ihan oivannäköisiä kaaleja eurolla kilo. Ostin siis pari kappaletta eli noin kuusi kiloa. Ensin väänsin kaalikääryleitä ihan eka kertaa eläissäni. Kaikki niitä kehuvat. No, syöhän niitä ja ihan hyviä tuli noista minunkin teoksista. Ulkonäkö ei kyllä kestänyt kuvausta. Naamakirja pullistelee hienosti ruskistuneita tasamittaisia kääryleitä. Kaasu-uuni ei ole hyvä ruskistamaan mitään, eikä niistä erikokoisista kaalinriepaleista tullut tasakokoisia pötköjä. Toisesta kaalinpäästä kehitin kaalilaatikkoa. Sitäkin tuli paljon, joten täällä nyt syödään kaalia, syödään jatkossakin, sillä suurin osa oli pakko pakastaa. On kait se terveellistä ruokaa vaikka aika paljon meni rasvaa ja siirappia tehdessä.

Asoita, jotka tuottavat iloa

 

taivaan tuijottelu

 

Koirapojan kuorsaus

pihlajat

täysikuu

Sen sijaan uudisrakennukset, jotka peittävät majakkani valot, eivät tuota iloa.

Raidejokeri on aika neutraali tällä hetkellä. Ei vaikuta minuun. Miten lie sitten, kun joskus toimii.

Possu tuolla kommenteissa pienellä hilpeydellä totesi, että kohta on joulu, joten joulukalenteria on syytä tehdä. Siinäpä meni sitten koko tämä aamupäivä, kun muutaman luukun väänsin. Olisi ollut kiva tehdä enemmänkin, mutta niska kipeytyy.

Kyllä lähtee

 

Katselin tuossa aamutuimaan taivaalle, että josko olisi taas sauvomista. Eikös se näytäkin siltä, että voisi aurinkokin paistaa?

 

No, kuulkaas. Se on niin, että olette viikkokausia valittaneet kuivuutta ja toivoneet sadetta. Kyllä täällä toiveet toteutetaan ihan kybällä. Halusitte sadetta. Sadetta saatte.

---

Sitähän voisi nyt vaikka jatkaa siivoamista, kun ei viitsi tuonne ulos nyt turhaan. Siivoamista kun yllättäin riittäisi, vaikka eilen vähän jotain sipistelin.

---

Mutta huvittaako? Siis, kun ihminen on eläkkeellä, voi elää ihan vain huvin vuoksi ilman niitä -isejä. Vai pitäisikö kuitenkin joskus...

---

Näitä suuria ajatuksia, kun pohdiskelee, onkin taas yksi päivä siirtynyt historiaan.

---

En ymmärrä, miten joillakin aika tulee pitkäksi. Minulla se jää aina lyhyeksi.

 

Ankean värisiä lankoja ostin, jotta voin neuloa ihmisille ankeita neuleita. Oli tarkoitus tähän samalla laittaa kuva jostain valmiista, mutta se jokin ei ole toistaiseksi valmistunut. Voinhan minä silti aloittaa jotain näistä uusista.

Tai näistä uusista. Nämä on ihan ok.

Palataan vielä tuohon entiseen. Sain siis pojaltani synttärilahjaksi retken Teijon kansallispuistoon. 

 

Koirapoika oli jostain kuullut, että turve tekee hyvää hipiälle. Otti siis turvekylvyn. 

---

Joutui sitten myös uimaan, mistä ei yhtään tykännyt.

---

 Mutta oli meillä kaikilla kivaa. Siis ainakin minulla ja Koirapojalla. Aamun ukkonen kyllä vähän Koirapoikaa hermostutti. Niin kuuro se ei sentään ole, ettei telttaan kuulisi, kun ukkonen riehuu ihan päällä.

Levät taas karistettu - perä kunnossa

 

Sitä on kuulemma luvassa sateita ja myrskyjä, joten ehkä se siivous pääsisi alkuun. Tosin sopivasti tuli tekstari, että tilaamani sukkalangat on noudettavissa kaupasta. Minullahan on lankaa edelleen yli oman ja muidenkin tarpeen, mutta tummia värejä puuttuu - ja vaaleitakin - eli pohjaväreistä pulaa. Tilasin siis yönä yhtenä. Ja kun tänään menen kauppaan, voin samalla katsoa, onko muitakin tarpeellisia. Ei ole helppoa olla sukittaja.

Leväperäisyys on siis ohi. Leveäperäisyyden poistuminen vaatii kyllä aikaa. Onneksi nuo levät irtoaa helposti. Pyyhin pölyt kävelysauvoista ja lähdin eilen pururataa höyläämään, ihan kevyesti aluksi persoonallisesti pukeutuneena. Oli muilla sauvojilla tiukkaa kompressoria päällä, minulla pitkä väljä kesämekko. Taidan jatkossakin tällä kävellä. Ei hiosta, kun tuuli pääsee joka paikkaan. Kengät kyllä kaipaa päivitystä. Valitettavissa tuolla, mistä langat haen ei ole urheilukauppaa. Minun on pakko ostaa vain kunnon kenkiä jotta jalat toimisi.

---

Kävin tässä välissä toisaalla:

 

Kiitos ilmoittautumisestasi

Olet hyväksytty kurssille

Fantasian kirjoittaminen, peruskurssi 

 ---

Ja nyt voi jatkaa normielämää, kun syysohjelma on kuosissa. Minähän olin kesällä autofiktiokurssilla ja jatkan sitäkin. Lisäksi ilmoittauduin japanin alkeisiin. Kaikki tapahtuu netissä eli voin istua koneen ääressä neulomassa. Huonompi juttu on se, että erakoituminen on pässyt vähän liian pitkälle. Olen ruvennut näkemään unia ihmissuhteista. Nettikursseilla ei synny uusia tuttavuuksia. Mutta pitää vain muistaa, että minä viihdyn yksin.

 

Kesän olen viihtynyt näiden kanssa. Kuudes osa on meneillään. Eka osa ei ihan vakuuttanut, mutta sen verran kuitenkin, että jatkoin tokaan. Ja loput meni ihan sujuvasti. Seitsemäskin on ilmestynyt, mutta odotan pokkaria. Sama kaavahan näissä kaikissa on ja paljon haikailua rakkauden perään (johtuisko uneni siitä???), mutta pakko nostaa hattua sille mielettömälle taustatyölle, jota näitä varten on pitänyt tehdä. Ja onhan kirjoittajalla sana hallussa, joten uskallan suositella sivumääristä huolimatta. (miksi nykyisin tehdään niin järjettömän paksuja kirjoja? - siis tokihan minä tykkään)

Postiluukusta sujahti muutakin kuin postcrossingkortteja (niitä on nyt tuossa pöydällä täysi tusina - sehän tarkoittaa, että aika paljon minäkin niitä lähettelen). Kiitos Saukkis.

 

Ja vielä tunnelmia perjantailta kolmanneltatoista päivältä.

---

 Nyt lepään hetken ennenkuin harkitsen jotain. Sain perunakukkoa tuliaisiksi kotiseudulta. Sitä voisin syödä vaikkei vielä nälkä olekaan. Perunakukkoa voi syödä aina!

Takaumia

 

Kasvimaan kastelu toimii nyt aika vaivattomasti. Olen ollut erilaisissa paikoissa (kotona, autossa, teltassa) uskomattoman rajujen ukkoskuurojen keskellä. Ei kait se mikään ihme ole. Kuivan kesän aikana johonkin on varastoitunut satamatonta vettä ja se nyt sitten tulee alas.

Täällä kävin poistamassa parivuotisen talviturkin. Kylläpä se kevensi kummasti.

Turkittomana oli kiva ihailla auringonlaskua. Sää sattui olemaan leppeä ja verenimijät työskentelivät toisaalla. Synttärilahjaretkeily lämmitti mieltä.

Päivänä muutamana tapasin myös kaukana asuvan ystävän pitkästä aikaa. Hän sai minut sitten tutustumaan minulle uuteen ostoshelvettiin. Ei nämä kyllä ole minun paikkoja, vaikka tämä on jotenkin Kalasatamaa helpompi. Olisko Kalasatama maailman tai ainakin Suomen epäonnistunein helvetti.

Minä ohjasin kulkumme helvetin jälkeen raikkaampiin maisemiin.

Pari puistoa tuli kierretyksi. Puistolammikon ja luonnonjärven vesi on ihan eri väristä, mutta molempia on kiva katsella.

Yhdet sukat sain valmiiksi. Tuossa blogitauon aikanakin jotain tein, mutta niin vanhoja juttuja ei kannata muistella. Näiden sukkien malli ei oikein miellyttänyt vaikka sen itse olin suunnitellut. Valmistuminen sitten kesti. Mieluummin neulon jotain josta tykkään, mutta täytyyhän kaikki tehdä valmiiksi.

Nyt saa aurinko laskea muistojen ylle. On aika siirtyä tähän päivään. Vaihteeksi suunnitelmissa pyykkäystä ja siivousta. On ollut sen verran kaikkea, että kaaos on taas täällä.

Hissukseen...

 

...palaamme henkiin, blogi ja minä. Alkaa tuo kesän zombina olo hellittää. Kyllä syssy vain on hienoa aikaa. Sitä odotellessa voin taas suunnitella kaikenlaista, esim. joulukalenteria. Olisko teillä intoa tänäkin vuonna?

Ystävänikin ovat kaivautuneet koloistaan. Perjantaina kävin kävelyllä yhden kaukana asuvan ystävän kanssa. Tänään on vuorossa toinen. Kävelyä hänellekin ehdotin. Kävelykilometrikisahan jatkuu. Helteiden aikaan ei paljon kertynyt kilometrejä, mutta 40 ja 50 välillä olen silti pysytellyt. Suunnittelen sauvakävelyn aloittamista. Olen kyllä suunnitellut ennenkin. Sauvat vain pölyyntyvät nurkassa. Nyt olisi porkkanaa. On nimittäin pari terveysongelmaa, joihin yllättäin tarjotaan avuksi laihtumista, ja vieläpä liikunnalla laihtumista. Saas nähdä, miten mummon käy.

Paluu tulevaisuuteen

 Ei mitään uutta auringon alla.

Aamukahvi herättää. Koirapoika ulkoiluttaa. Korona jyllää. Mutta jotain muutosta ehkä kuitenkin.

Sateita on tullut hirmuhelteiden tilalle.

Kuivuneen luonnon keskeltä ponnistaa uutta vihreää esille.

Ja minä olen saapunut blogistaniaan ainakin hetkellisesti kuukauden eristyneisyyden jälkeen. 

Josko tästä taas ruotuun normisti?