Aina ei voi onnistua

ei edes joka kerta. Aamupalaa tehdessä viilsin peukaloon onkalon, josta verta virtasi solkenaan ulos. Piti tukkia vuoto ihan kunnon tupolla. Mitenkähän tuon kanssa neulotaan? Tietenkin joka tapauksessa neulotaan, vaikka olisi muutakin, mitä voisi tehdä. Mutta nyt on jostain syystä pakko neuloa.

---

Ei onnistunut taas kommentoinnitkaan, joten kyllästyin. Lukemassa kävin ja ääneen kerroin mielipiteeni jokaisessa blogissa. Toivottavasti olitte kuulolla.

Eilen aloitin kasvimaan syyshuollon. Toissapäivänä jättikurpitsat matkasivat mummotettavien luo odottamaan halloweenia. Ja koska itikoita on enää vain muutama ponneton yksilö (oli niitä, uskokaa tai älkää), pystyin aloittamaan syyskitkemisen. Jokuhan sanoo, ettei ole mitään mieltä syksyllä enää kitkeä, mutta minusta on kivempi aloittaa keväällä, jos jotain on tehty. Tämän päivän vesisade ja tuuli eivät suosi puutarhatöitä, mutta kunhan taas tulee sopiva aika, jatkan puuhastelua. Tuossa on ennen-jälkeen-tilanne. Onhan siinä eroa jo nyt.

Toisspäivältä vielä pari taivaskuvaa, kun olin ne tänne kerran laittanut. Nyt on tasaisen harmaa taivas.

Laatuaikaa

 

 

Poikani kanssa tehtiin pikareissu heidän Ranuan mökilleen. Heitin talviturkinkin tässä suolammessa, jossa olikin yllättävän kylmää vettä. Luulen, että kyse oli vain siitä, etten ole aikoihin, siis vuosiin, vesissä käynyt. Sauna maistui kyllä uinnin jälkeen. Poika kävi saunasta uimassa, mutta minä en enää viitsinyt.

Tietenkin myös retkeiltiin, tehtiin tulet ja syötiin nuotiomakkaraa, asioita, joista molemmat pidämme.

Kuviahan tuli tietenkin otetuksi paljon, esim. rahkasammalia kuvasin. Suot ovat lempihabitaattejani ja punainen rahkasammal aina ihastuttaa.

Komeaa rakkaa oli ja myös tällaista isompaa louhikkoa.

Palleroporonjäkälää löytyi louhikosta, johon porot eivät pääse. Poroja tietenkin tienvieret täynnä ja jokunen uusi lintukin, kuukkeleita nuotiolla, teeriä ja metsoja tien varressa.

Satanut on paljon, joten Auttiköngäskin oli tosi näyttävä.

Arvostan myös reitteihin paneutumista. Portaita ja pitkospuita on helppo kulkea, mutta ne myös suojelevat ympäröivää maastoa tallaukselta.

Ettei taivaat unohtuisi, pari kotiinpaluukuvaa. Autossahan istuttiin aika paljon.

 

Kotiinpaluu on yleensä mukavaa, mutta nyt oli vähän tyjhjä tunne. Matkassa oli koira, jonka pakotin nukkumaan sängyssäni. Kotona ei ollut ketään.

Lapin ruska oli jo ohi. Kaikki lehdet pudonneet, myös maaruskalehdet.

Sadepäivän ratoksi

Nyt sataa. Ikkunat pesin pari päivää sitten ja kohta taas lienee aika. Mutta en nyt kuitenkaan ihan heti. Ei noita sateen jälkiä huomaa niiden kuivuttua, jos ei kovin tarkkaan syynää. Mutta kummasti se puhdas sade löytää ilmasta pölyä.

Ulkona asvaltti kiiltää ja olisi lätäköitä kahlattavaksi, mutta josko pitäisin siivouspäivän. Ei ole ollut intoa siihenkään, mutta se on hyvä tapa pitää ajatukset poissa ikävistä asioista.

Hain eilen uudet kukat kasvimaalta. Ne kaipaavat siistiä ympäristöä. Vanhat auringonkukat jätin kuivumaan. Kerään niistä siemenet ja käyn piilottamassa maahan kevättä varten. Mutta ensin pitäisi itikoista päästä eroon eli pakkasia kaivattaisi. Toivottavasti ei heti sada lunta. Kasvimaan syystyöt ei onnistu, jos on hanki päällä.

Kovin on vielä vihreää ja kesäistä kaikkialla. Käsittämättömän lämpimiä ilmoja koko ajan. Jos jotain väriä löytyy, se tahtoo olla ruskeaa. Nyt tarvitaan hehkua, punaista ja keltaista.

Yhdet masentavanväriset sukat tein jämälangoista. Tuo käärijälanka vielä pistää pahasti silmään. Pitäisi välillä tehdä jotain itseniväristä. Tällaisia en viitsi jalkaani laittaa, jos on kauniimpia tarjolla. Kysymys kuuluu, mihin ihmeessä nämä voisi tunkea? Onko vähän noloa lahjoitella sellaista, mistä ei itse tykkää? Seuraaviin jämäsukkiin pitää panostaa muutakin kuin "otanpa-vain-seuraavan-lankanöttösen".

Tässä on ollut ruokahalu kateissa ja on painokin vähän laskenut. Mutta näköjään syömisen into palaa kuitenkin. Nyt pitäisi hillitä taas. Olisi ihan terveyden kannalta hyvä päästä keskipallosta eroon.

Eilen illalla oli ilotulitus tuolla taivaanrannassa. Nythän minä voin niitä rauhassa ihailla. Omituisen kuvan kyllä sain.

 

Ja lopuksi vielä muutamia sumukuvia. Näyttää aika hienolta, kun merisumu hiipii maisemaan keskellä päivää. Eikä sumuisissa aamuissa tai illoissakaan ole mitään valittamista. Sääthän on aina hyviä.

---

Rupeaisinko siis siivoamaan vaiko en? Elämä on täynnä vaikeita kysymyksiä ja arvaamattomia päätöksiä.

Minun aurinkoni laskee

 

vaikka maa vain siihen muuttaa suhdettaan

On taas ollut väri-iloa taivaalla iltaisin ja aamuisinkin

ja yöllä kuu vaeltaa pilvien lomassa. Tosin minä menen suht aikaisin nukkumaan, siinä kymmenen maissa, joten yön ilot jää näkemättä. Olisi kuulemma ollut joskus revontuliakin.

Päivisin olen taas kävellyt. Kasvimaatakin kävin vilkaisemassa ihan vain jotta olisi jokin päämäärä liikkumiselle. Lehtikaalia ja mangoldia pakastin. Polun varrelta keräsin koivunpunikkitatteja, kun oli niin kaunis kasvusto. Ja hyvälle maistuivat. Ihan vain pannulla sipulin ja kermatilkan kanssa pehmittelin ja leivän päälle levittelin.

Voisin toki hakea uudet auringonkukat maljakkoon, mutta jotenkin rappeutuminen viehättää silmää. Pitänee kerätä noista siemeniä ensi vuodeksi. Kehäkukkien siemeniä onkin jo. Minulla on jonkinlainen ajatus mennä vielä syystöitä tekemään. Samalla voisin piilottaa noita kukkien siemeniä ensi kevättä silmällä pitäen. Siellähän ne mullassa pärjäisivät ja olisi kiva jos heti keväästä pääsisivät kasvun alkuun. Mutta nämähän on vain suunnitelmia, joiden toteutuksesta ei kukaan voi sanoa mitään.

Leffassa kävin piristämässä itseäni. Kaurismäki on niin positiivinen ja tulevaisuudenuskoinen elokuvissaan, että niistä tulee aina hyvä mieli.

Jotain neuletta minulla on tekeillä ja ompelukonekin tuossa esillä. Jos jotain valmistuu, niistä ehkä seuraavalla kerralla. Tänään suunnittelen käveleväni apteekkiin. Kävin lääkärissä. Otettiin kokeita ja todettiin, että kaikki on hyvin, mutta jotain voi silti kokeilla, jos uskaltaa. Sanoin, että kokeillaan. Aina on hyvä tehdä jotain hullua.

Syyspäiväntasaus

 

Satanut on sen verran reippaasti, että lähinnä kotipäiväksi meni.

Ulkoiluksi riitti, että lahjasukat vein lahjottavalle. Olin ajatellut käydä kasvimaalta kimpun kehäkukkia, mutta sade lannisti. Ostin vain rosanauharuusuja. Kukkiahan nekin on.

Nämä taas on varsinaiset jämäsukat. Olin ihan varma, että joudun ottamaan jotain muutakin lankaa, jotta saan sukat aikaan. Mutta onnistuin  ilman. Lankaa jäi jäljelle parikymmentä senttiä eli säästeliäästi käytetty. Ottaisinkohan nyt raitasukat työn alle vai jotkut kirjoneuleet, joita on jouluksi toivottu? Olisi tuolla kyllä yksi kurssineule kesken.

Yhtenä päivänä sain näin kauniin kortin. Kiitos Sohvalle. Piristi päivääni. Päiväni kaipaavatkin nykyisin usein piristystä.

Hyvinkäällä

Hempeä aamu tänään. Nukuin sikeästi, mutta heräsin ihan liian aikaisin. Sain viestin turhan aikaisin, mutta toki tärkeästä asiasta: Studio Ghiblin omistaja vaihtuu. Hayao Miyazakin poika ei halua johtaa yhtiötä. Onneksi isä Miyazaki palasi eläkkeeltä ja The Boy and the Hero on valmistunut. Ja isä Miyazaki aikoo tehdä vielä yhden uuden filmin. Olisko siis tänään aika katsoa muutama Studio Ghiblin leffa?

Eilen olin Hyvinkäällä, söin järjettömästi hyvää ruokaa, shoppailin runsaasti kahvia tarjouksista kuten mummolle sopii

ja höyläsin museokorttia.

Minähän en ole kovinkummoista taideseuraa, koska pääni vetää hyvin vähän ja huitaisten kierrän katselemassa. Onneksi ystäväni on nähnyt nämä aiemminkin, katsellut rauhassa ja oli nyt vain opastamassa minua taiteen saloihin.

Tämä taulu kyllä puhutteli, herätti mielikuvitusta, antoi ajattelun aihetta. Toki siis nuo muutkin kuvaamani miellyttivät silmää, mutta tässä oli jotain salaperäistä. Olikohan nimi Muodonmuutos.

---

 Olisi minulla kyllä parantamisen varaa siinä, että voisin hiukan katsoa kuka on tehnyt ja mitä, vaikka ihan vain sivistyksen vuoksi. Ehkä sitten joskus...

Promenadigallerian yläkerrassa oli Hans Viebrockin valokuvanäyttely Epätäsmällisiä alueita (kuukletin), jossa oli mukavia haamukuvia

ja alakerrassa Juuret-Rotter-Roots, poikkitaiteellinen tapahtuma.

Kun oli täytetty pää taiteella ja maha ruualla, mentiin kävelylle, pitkälle kävelylle, koska välillä vähän eksyttiin. Ulkoilu teki hyvää, kilometrejä eiliselle kertyi noin 18 ja askeleita yli 23 000 eli hyvä päivä myös ruumiinkulttuurin näkökulmasta.

Kotiin matkatessa oli mahdollisuus ihailla komeita auringonlaskunäkymiä junan ikkunasta.

Kunnon myrsky

 

Säätyypit ei liioitelleet. On satanut kaatamalla. Ja sataa tälläkin hetkellä.

Sateen lisäksi ulkona on sellainen myräkkä, että ikkunat helisee ja nurkissa kohisee. Kun kävin partsilla kuvia ottamassa, ei ovi ollut aueta ja tuuli meinasi tempaista kännykän kädestä.

---

 Taitaa olla edessä sisäpäivä. Minähän tykkään myrskyistä, mutta tällä hetkellä kaikenlainen aktiivisuuteni on miinuksella, joten myrskyistä nauttiminen jää parempaan hetkeen. Iltapuoleksi kyllä varasin pyykkituvan, mutta senhän voi näppärästi vaihtaa. Olen niin tyytyväinen, kun entinen fyysisellä lukolla tapahtuva varausjärjestelmä muuttui sähköiseksi. Monet sitä vastustivat. Onhan se mahdollista, että ilmainen pyykkitupa muuttuu maksulliseksi nyt, kun on helppo nähdä, kuka niitä koneita käyttää. Kunhan nyt ensin on toteutettu sauna- ja autopaikkamaksujen korotukset ja hilattu vuokra taivaisiin, on varmaan pyykkimaksujen vuoro. En ole mitenkään rahaorientoitunut ihminen, mutta täytyy myöntää, että välillä hiukan mietityttää, mihin tuo eläke venyy. Mutta venyyhän se kaikkeen pakolliseen.

Hyvin venyy nuo puutkin, pienet ja isot. Kunhan tästä laantuu, löytyy varmaan taas paljon kaatuneita puita. Onneksi täällä annetaan puiden jäädä maahan makaamaan. Poluilta raivataan runkoja syrjään, mutta muuten useimmassa paikassa luonto saa itse hoitaa myrskytuhojen jälkikäsittelyn. Sitähän monet vastustaa, mutta toivotaan, ettei vastustuksella ole vaikutusta. Ei ne vastustajat sinne pusikkoon kuitenkaan menisi kävelemään vaikka ne siloiteltaisi tasaiseksi.

---

Oho! Tuli vahingossa otetuksi kantaa. Yritän välttää.

Kyllä se aurinko vielä paistaa sinne risukasaankin, elämä voittaa ja ilo valtaa mielen.