Äänestetty on

 

Helteinen, kuiva toukokuu vetelee viimeisiään. Sen verran kuuma on sisällä, että viritin viilentimen kun sellainen kerran on. Mutta mepä jatketaankin vain hikoilemista. Fizban pelästyi aivan holtittomasti sitä isoa, kovaäänistä hahmoa olkkarissa. Pelästyi niin, että vaikka otus on jo piilotettu kaappiin, Fizban vain panikoi. Toivottavasti pääsee jossain vaiheessa tasapainoon. Aika stressaava tyyppi se on. Ei kestä muutoksia.

---

Olin ajatellut esitellä neulomuksiani, mutta tämä ei nyt tykkää kuvista. Tähän piti tulla yhdet jämäsukat seiskaveikasta ja sitten parit jämät sockista.

Ja nythän se ykskaks sitten onnistuikin.

---

Päivänä eräänä sain kuningasajatuksen. Aina pitää olla joku helppo neule meneillään. Ja kun minusta nuo piirakat on tosi näppärää neulottavaa, ajattelin, että teen niitä kaikissa väreissä, mitä seiskaveikoistani löytyy. 

Tämän verran on valmiina, mutta lisää tulee. En tiedä, mihin näitä joskus sijoitan. Olisi kiva löytää joku ryhmä, jolle voisi antaa nämä tiimisukiksi. Mutta jos ei sellaista satu eteen, niin kait nämä johonkin menee. 

(Tuo vasemmalla ylhäällä on ihan vain perusvihreä. Kuvaaminen ei vain millään onnistunut.)

Aamulla satoi

 Miten se sattuikaan, että nyt kun on viileämpi sää, minulla on ollut uuni päällä toista tuntia. Oli kuvakin uunista ja siellä paistuvasta Yrjölän puurosta, mutta ei tämä onnistunut kopioimaan sitä. Yrjölän puuroa piti tehdä lisää, kun Fizban oli edellisen satsin jo syönyt. Nirso koirani syö ajoittain ihan innolla puuroa.

Aamulla satoi, ihan pikkuisen vain, mutta kuitenkin. Ei siis pidä vanhat sanonnat paikkaansa, ei ennusta iltarusko poutaa. Vaikka onhan tässä nyt poutaa taas kuten on ollut loputtomiin. Minä en ole helleihminen, joten tämä hiukan viileämpi tuntuu tosi kivalta. Oli ajatellut mennä äänestämään, mutta sitten huomasin, että olen tänään luvannut mennä ulkoiluttamaan palvelutalon asukkaita. Kaksi asiaa yhdelle päivälle tuntuu liialliselta vaikka tästä ei nyt tulekaan normipäivä.

 

 

Kun ei ollut normipäivä, Fizban hakeutui aurinkoon unille. Ei kait se tykkää helteestä?

 

Normipäivänä lähdemme heti herättyä eli noin kuuden maissa pitkälle lenkille. Semmoiset reilut neljä kilometriä kävellään metsissä, pelloilla, rannoilla, koska päivällä on ihan liian kuuma meille molemmille.

Lenkin jälkeen juodaan aamukahvit parvekkeella kaikessa rauhassa. Välillä lueskelen, mutta enimmäkseen vain olen, kuuntelen lintuja ja katselen tervapääskyjen kiitoa taivaalla. Tämä on päivän rentouttavin hetki.

Aamukahvin jälkeen lähden kasvimaalle pariksi tunniksi, enempää en kykene siellä helteessä olemaan. Kuva ei ole kasvimaaltani vaan matkalta sinne. Tuossa vasemmalla on palsta-alue ja minun aarini neljäs tästä reunasta. En ole istuttanut muuta kuin jättikurpitsaa ja kesäkurpitsaa. Loppua yritän täyttää kukilla. Toistaiseksi lähinnä kitken rikkaruohoja, jotka kukoistavat hienosti.

Kun raahaudun umpiuupuneena kotiin, käytän Fizbania pikalenkillä Fizban on kyllä usein erimieltä. Sen mielestä voitais jäädä pitemmäksikin aikaa ulos. Minulla alkaa kuitenkin olla nälkä.

 

Loppupäivän minä sitten puuhastelen ja Fizban rentoutuu. 

 

 

 

Toki tehdään vielä pari ulkoilua, illansuussa pikainen ja kymmenen maissa pitempi. Kymmeneltä on jo hiukan viileämpää. Tiheillä lenkkeilyillä on ollut toivottu vaikutus. Ei ole ollut sisälle pissailuja.

---

Täällä on paljon villejä omenapuita, joissa osassa on kuulemma maukkaat omenat. En ole maistanut. Pitäisköhän tänä vuonna.

Pihlajatkin jo kukkii.

---

Kuvien siirtäminen takkusi. Alkaisi olla aika ruveta miettimään, mihin tämän loppupäivän hukkaan.

Muistiinmerkittävää

Muista: Aamukahvi parvekkeella rentouttaa!

silloinkin, kun yö on nukuttu huonosti ja aamu aloitettu kävelemällä märäksi pissatulle matolle.

Matot laitoin, kun pitkään on jo pysynyt Fizbanin pissat kurissa. Olen kuvitellut, että myöhäinen ulkoilu auttaa, mutta Fizban on ilmeisesti erimieltä. Nyt on mattotupa taas varattu illaksi. 

Sitä ennen yritän käydä kasvimaalla pölyttelemässä rutikuivaa multaa. Pitäisi poistaa reheviä rikkaruohomattoja ja tehdä tilaa kurpitsoille, jotka vievät tilaa pienellä parvekkeellani. Kitkiessä ja kääntäessä likaantuu kivasti. Lisämaustetta antavat itikat, jotka pursuvat intoa taas talven jälkeen. On se aika vuodesta, kun harkitsen palstasta luopumista.

Vietettiin muutaman päivän mummotettavien kanssa, joten kasvimaa on jäänyt hoitamatta.

Fizbanilla alkoi mörkökausi. Jouduttiin lähtemään koulustakin kesken tunnin. 

Nyt opetellaan hiljaa-sanaa. Löytyi outo ohje haukunnan hillitsemiseksi. Ensin kehutaan aina, kun koira haukkuu porraskäytävän ääniä. Mennään mukaan oven luo ja kerrotaan, miten hienoa, kun koira jaksaa ilmoittaa joka äänestä. Kun tätä on tehty, ruvetaan kehumaan, kun haukku loppuu, sanotaan hiljaa ja palkitaan. Outoa! Mutta kaikkea on kokeiltava.

Ostin myös itsenäisesti tehtävän haju-alkeet-kurssin. Pitäisi mennä tekemään jälkeä ja aloittaa nekin opinnot. Enpä olekaan ennen näin aktiivisesti koiraani kouluttanut.

 Mummoillessa tuli sentään kootuksi jokunen talo, kun olivat jättäneet pöydälle tekotarpeita. Tuo pottertalo-palapeli olikin aika haastava, kun siinä ei ollut mitään kuvaa tai ohjetta tai jotain. Oli siinä ohje: kasaa ensin seinät kuin tavallinen tasopalapeli. Ja pieni kuva talon toiselta puolen, mutta ei mitään toiselta puolen. Sitten oli kasausohjeet levyistä, mutta ilman kuvia, vain valkoisia levyjä. Mutta tehty on. Tuo pikkutalo taas oli kuin Ikean huonekaluja kokoaisi eli siinä oli tarkat ohjeet, siis tylsä.

 Vaahterankukinta meni

 

samoin kirsikan. Nyt tuomet levittävät vahvaa hajua kaikkialle. Minä odottelen lempipuuni, pihlajan kukintaa.

---

Käyn vielä ennen kasvimaata vastavierailuilla. Kiva, kun jotkut jaksaa käydä täälläkin kommentoimassa vaikka minä olen aika saamaton.

Kolme kuvaa TOUkokuussa

 

 

TOUkotyöt ovat pahasti myöhässä, mikä ei liene yllätys. Kovin on ollut taas nihkeää töihin rupeaminen. Syitähän on helppo löytää: on liian kylmä tai kuuma, kuivaa tai märkää ja etenkin on kaikkea muuta tärkeämpää, kuten istuminen ja ihmetteleminen. Jotain on sentään saatu aikaan

TOUhukehä on pystytetty, jotta kenttäapurikin voi osallistua. Apuri testasi pikaisesti kehän ja totesi, että ihan ok, mutta isompi saisi olla. Toivotaan, että hetken aikaa jaksaa siellä aina olla. Ja jos ei jaksa, onpahan taas hyvä syy jättää palstahommat vähille.

Apurilla on riittänyt TOUhottamista sen verran, ettei minun ole tarvinnut tehdä mitään. Harmi, että tuo touhottaminen ei vähennä kaikkia ns. pakollisia juttuja, kuten siivoamista.

Hyvää äitienpäivää kaikille

Päivänä muutamana käytiin ystävän kera kirsikkapuistossa. Ei ollut vielä kukkaloistoa, mutta mukavaa oli kuten aina, kun tapaa vanhoja tuttuja.

Eilen shiba kävi omistajiensa kanssa äitienpäivävierailulla. Tänään on toisen lapseni luona grillausta.

Nälkä ei tässä pääse yllättämään. Sain eilen kakkua ja vielä perunakukkoa, kun lasteni isä kotiutui Lieksasta. Tuo aina myös minulle perunakukon. Lisäksi naapuri toi just äsken lämpimiä pullia ison satsin. Ne vien noille lapsenlapsille mennessäni. En kykene äkikseltään tällaista ruokamäärää käsittelemään. Perunakukon syön ilman muuta ihan itse kokonaan, mutta pullat saa mennä parempiin suihin. Onneksi kakustakin lähti puolet lahjojien mukana pois.

Sain kirjalahjoja, Tolkienia kuten yleensä, mutta myös tosi kivan yllätyksen:

Majava on kyllä paras!

Muutenhan elämäni nitkuttaa entiseen tahtiin. Kasvimaata olen ajatellut ja tavaramääriä myös. Ensi viikonloppuna on talon romupäivä, jolloin tulee jätelava pihalle. Sinne on tarkoitus kantaa paljon kaikkea - tai ainakin jotain. On nimittäin mummoilua luvassa. Se hiukan vie aikaa näiltä kotijutuilta. Onneksi kuitenkin asutaan niin lähekkäin, että voin päivällä käydä Fizbanin kanssa kotona puuhastelemassa. Tulee samalla koiralenkkeilyä.

Fizban on lenkkeillyt ahkerasti

ja viettänyt myös rauhallista kotielämää. Koulussakin on käyty. Fizban kyllä oppii, jos minä vain sisäistän ohjeet, joita saan.

Ei löydy otetta,

 

ei peruselämään, ei bloggailuun. Mutta aika sentään kuluu, päivät vaihtuvat ja kuukaudetkin.

Fizban elää ensimmäistä kevättään täysin rinnoin. Aloitti myös koulunkäynnin. Eka tunnilla oppi, että naksutin tarkoittaa namua.

Kiltisti raahaa minut aamuvarhain ulos ja pitää muutenkin elämän syrjässä kiinni.

Jotain ystäviä olen häiriköinyt, punkkua nauttinut ja yhdessä näyttelyssä käynyt. Oli ankea, epäselvä ja outo. Meniköhän liian kultturelliksi, jotta olisin ymmärtänyt. Mutta voinpahan sanoa, että tämänkin olen nähnyt. Nyt pitäisi mennä Fizbanin kanssa metroilemaan, shoppailemaan, jos jaksais...

Palapelimainos

 

Ennen mainoskatkoa kuitenkin vähän päivän uutisia. 

Reippaasti kuuden maissa lähdettiin lenkille. Pari tuntia käveltiin. Toki välillä vähän seisoskeltiin ja katseltiin lintuja ja kauriita, nuuskitiin kiviä ja kantoja, maisteltiin tielle osuvia roskia ja jätteitä, mutta enimmäkseen käveltiin. Kännykkä taskussa mittasi askeleita. Tai sen piti mitata. Sen takia se oli mukana. Taisi nukkua koko ajan. Sai tulokseksi reilun tuhat askelta ja melko tarkkaan kilometrin. Kerää tässä sitten 10 000 askelta päivässä, kun tekniikka ei hoida osuuttaan.

 

Mutta onhan se kiva kävellä raikkaassa ulkoilmassa. Oli niin raikasta, että vieläkin on vähän vilu. 

Tarkasti kun kuvaa katsotte, näetti, miten merimetsojen pesintä on muuttanut puut aavemaisen harmaiksi.

 

Ja sitten se mainos:

Sotkamolainen Lelukatti on loistava palapelikauppa (saa sieltä muutakin). Kaikenlaisia palapelejä, nopea toimitus ja vieläpä mukana tilaajalahja. Jos ikinä harkitset palapelin ostoa, käväise Lelukatin sivuilla. 

Tilasin neljä palapeliä synttärilahjoiksi. Yllä olevat paketoin ja annan itselleni syntymöpäivänäni. (nyt aloitin yhtä vanhaa) Olen aina varmistanut, että saan lahjoja, ostamalla jotain itsekin, Niistä kahdesta muusta en nyt varmuuden vuoksi laita kuvaa. Yllätystä ei sovi pilata.

Shoppailu on outo juttu. En yhtään tykkää vaellella kaupoissa tai kirpputoreilla, mutta netistä on kiva bongailla mieleisiä juttuja kuten lempikirjailijoiden uutuuksia. Olen kiltisti odottanut, että Vieterilintukronikka tulee pokkarina. On kyllä isokokoinen, mutta olkoon. Minulla on Murakamia ennestäänkin erlaisia versioita. Tykkäisin tasakokoisista kirjahyllyn hyllyistä, mutta jotkut kirjat on vain omistettava.

Ja koska postimaksut on jotain turhaa, täydensin samalla muitakin kokoelmia. Onpahan taas lisää lukemattomia kirjoja hyllyyni.

Muuten elämä nilkuttaa entiseen tahtiin eteenpäin. Kohtuuton uupumus on mieleni perusolotila, ruumias  notkea kuin rautakanki, kolottaa sieltä sun täältä, usein tekee mieli vain antaa periksi. Enimmäkseen noudatankin mielihalua. Fizban sen sijaan on täynnä tarmoa, kiinnostunut kaikesta, täysin uupumaton ja aina iloinen. Ihanat lumikinokset alkavat olla kokonaan kadonneet, mutta Fizban ei anna senkään haitata. Elämä on ihanaa, kaikki kivaa.

Kokeilua

Saisinkohan aikaan postauksia vähän tiheämmällä tahtia. Läppärin avaamiseen on jotenkin iso kynnys, mutta jos aamukahvini maustaisin some-elämällä. Kokeilen nyt, koska kynnys postaamiseen vain kasvaa, kun aikaa kuluu. Jos tämä onnistuu, yritän päästä jopa niin pitkälle, että kävisin lukemassa muiden kuulumisia. 

Nyt on oiva tilaisuus, koska lukemani kirja ärsyttää. Maustan yleensä aamukahvini kirjalla ja viikonloppuisin naapurin hesarilla. Nyt luen Robert Galbraithin kirjaa Sysimusta sydän. Olen tykännyt kovasti näistä Robin&CormoranStrikejutuista. Nyt tämä yli 1000 sivua pientä tekstiä ei hirveästi houkuttanut. Tuollaisen järkäleen sängyssä lukeminen on vaativaa, etenkin kun uniapneahärpäke rajoittaa pään asentoja. Mutta alku oli hyvin lupaava, entistä taattua tarinaa. Juttu lätsähti pahasti melko pian. Tarjolla on sivukaupalla verkkokeskusteluja, parhaimmillaan kolmea yhtä aikaa, rinnakkain. Hillittömän ärsyttävää. Asian olisi voinut hoitaa fiksumminkin vaikka kyse on nettikiusaamisesta. Välillä on kyllä ihan hyvää perustekstiä, mutta koko ajan tulee noita eri nimimerkkien eri kanavilla olevia tokaisuja. En jaksa yhtään miettiä, kuka on kukin. Mieluusti hyppäisin noiden sivujen yli kokonaan, mutta tällaisena pedanttina lukijana tietenkin kahlaan kaikki läpi. Sivumääräkin olisi pysynyt järkevänä, jos nuo olisi jätetty välistä, etenkin, kun keskutelujen taukoja on myös otettu mukaan eli sivulla ei välttämättä ole kovin monta sanaa.

Ja mitähän nyt säistä toteaisin.

Aamulla oli melkoinen yllätys, kun ulos ei oikein nähnyt lumisateelta. Siellä sitten raahustin Fizbanin perässä kuorruttuen lumiakaksi. Fizban oli tavallistakin ärsyttävämpi ryntäillessään päättömästi lumen keskellä. Kun tultiin sisälle tuli tauko lumisateeseen, mutta nyt taas lumilämpäreitä leijuu alaspäin tiheänä mattona. Hyvää on se, ettei tuule, eikä ole kovin kylmää. Minulla olisi tänään kirjoittajaryhmän perinteinen kevätlounas, mutta jos lunta tulee tätä vauhtia, kiusaus jäädä kotiin kasvaa ylipääsemättömäksi. Ainoa syy, miksi lähtisin, on se, että meille on varattu pöytä. En haluaisi, että varauksen tekijälle tulee paha mieli. Mutta ehkäpä kohta laitan viestin, etten tule.

Kokonaanhan minä en voi sisäänjumittua. Koiraa on ulkoilutettava, koiran mielestä paljon, minun mielestä välttämätön riittäisi. Mutta kait se on pakko antaa toisen ottaa ilo irti lumesta. Oletus kuitenkin on, että tässä on edessä useita lumettomia kuukausia.

Minähän olen jo ehtinyt ajatella kasvimaan kesääkin. 

Viime Halloweenina naureskelin, että minullahan on kasvimaa vain, jotta lapset saa kurpitsoita juhliin. Olen yleensä ostanut jonkun siemenpussin sen kummempaa miettimättä, en ole edes osannut ajatella, että niitä on monenlaisia. Nyt kävin Fizbanin kanssa siemenkaupassa ja kun Fizbania jännitti uudessa paikassa, seisoskelin kauan hyllyjen ääressä. Niinpä selvisi, miksi kurpitsat kasvavat joskus jättiläisiksi, joskus vain kohtuullisiksi. Syy ei olekaan minussa vaan lajikkeessa. Viime vuonna oli Baby Bearia, joten ei tullut sellaisia kuin niinä vuosina, kun oli Gele Reuzenia. Tänä vuonna pitäisi sitten tulla kaikenlaisia. Ostin vielä tuota Uchkiki Kuria, jota ilmeisesti ei ole koskaan ollut. Odotamme siis innolla tulevaa kurpitsakesää etenkin, kun hajoitin vanhan kompostini repimällä siitä reunat pois, kun kuvittelin häkittäväni koiranpentua. En häkittänyt. Ne entiset kompostin reunat on olkkarin nurkassa. Vien ne kasvimaalle ja teen niistä sinne leikkikehän Fizbanille. Peitän vanhan kompostin kurpitsoilla. Tilasin myös säkllisen hevosenlantaa, jota voin sekoittaa myös kurpitsojen iloksi siihen kompostiin. Huono puolihan tässä kurpitsakasvatuksessa on, että ne pahuksen kurpitsat itivät heti. Niistä tulee sellaisia honteloita roippanoiota, jos on pitkään sisällä kasvatettava. Jos säät lämpenevät, voin pitää taimia ainakin päivät parvekkeella. Silloin olisi toiveita järkevistä taimista.

---

Ei tarvinnutkaan perua. Muut olivat jo peruneet ja siirtäneet päivää. Kannattaa olla hidas.

Vaihtuvat vuodenajat

 

Illalla tuli talvi.

Pyry oli sen verran sakeaa, että Kalasatamakin hävisi näkyvistä. Onneksi on nuo valot ilmassa liikkujien huomioitavaksi.

Aamulla oli kaikkien iloksi (?) lunta maassa. Ja edelleen tiputtelee lisää.

Luultiin jo kevättä elävämme, kun pihan kukkapenkeissä oli elämää.

Kasvimaatakin käytiin vilkaisemassa. Ajattelin, että kohtahan tuonne voisi mennä. Nyt ehkä on ajatus muuttunut eli odotellaan taas lumien sulamista.

Fizban tarkisti pengerrysten kunnon. Totesi, että eiköhän ne kestä.

Ojassa oli kiihkeää kevätelämää. Lempi leiskui ja tulosta tuli.

Kovin olen taas hitaalla käynyt. Kävelty on, mutta siihen se suunnilleen on jäänyt.

Kävelykin on ollut haahuilua ja seisoskelua enimmäkseen.

Aika vähäistä on ollut kevät luonnossakin. Sammalet kukoistavat, linnut jaksavat lurittaa, mutta kasvillisuus ei ole paljon vielä piristynyt.

Minulla on ollut aika katkonaisia öitä. Fizban lepäilee päivisin, jotta jaksaa touhuta öisin.

Puikkojakin olen laiskasti heilutellut. Tilasin uuden kirjan, mutta enpä taida siitä mitään neuloa.