Piti muutakin tässä kertoilla, mutta taas takkuaa...
1. Kävelet metsässä. Kuvaile, minkälainen metsä. Havupuita vai lehtipuita? Mitä ääniä metsässä kuuluu?
- Kävelen ikimetsässä, jossa kaatuneiden puiden rungot saavat rauhassa lahota paksun sammalkerroksen seassa. Suurimmat puut ovat haapoja ja mäntyjä, mutta niiden alla kasvaa paljon pihlajaa, koivuja, kuusiakin. Siellä täällä on myös pajun vesoja ja joku tammenalkukin yrittää sinnitellä joukossa. Metsä on todellista sekametsää. Palokärki hakkaa rytmikkäästi keloa, jonka latvassa punakylkirastas jatkaa loputonta loruiluaan. Kimalaiset pörräävät vanamoiden ympärillä. Sammalikosta kuuluu työn ääniä, kun pikkueliöstö luo uutta multaa. Mutta metsä vaimentaa tehokkaasti autojen äänet, vaikka tielle ei ole hirveän pitkä matka.
- Metsä on vilkkaassa retkeilykäytössä, mutta tänne ei yleensä eksy kuin luonnon ystäviä. Joltain polun viereen on kuitenkin unohtunut muovipussi, ei kovin suuri, mutta ikävästi silmäänpistävä. Poimin sen ylös ja tungen omaan roskakassiini. Vien sen keräyspisteeseen samalla, kun omatkin roskani.
- Kannon päällä istuu uskomattoman luonnollisen näköinen orava, puusta veistetty. Joku taitava matkamies on sen lahopuusta muovannut istuessaan evästelemässä. Kannon juurella näkyy vielä melko tuoreita lastuja. Hymyilyttää. Silitän oravaa, toivotan hyvää päivän jatkoa ja kävelen eteenpäin.
- Saavun entiselle eräkämpälle, joka nykyisin toimii retkeilijöiden väliaikaisena yösijana ja taukotupana. Kopistelen sisälle. Pöydän ääressä istuu vanhannäköinen mies tyypillisessä vihreäsävyisessä ornitologivarustuksessaan kiikareineen, kaukoputkineen, kameroineen. Vaihdamme muutaman sanan: "Mitä on ollut?" "Metsolla on poikue tuossa lähellä. Muuten ihan normaalia." Keitän kahvit ja otan eväsleivät esille.
- Kahviteltuani jatkan matkaa eteenpäin. Metsä syvenee, kunnes se päättyy kuin veitsellä leikaten viivasuoraan railoon. Olen tullut suojelualueen rajalle. Hakkuuaukea leviää silmänkantamattomiin. Omistaja on suorittanut metsänhoidollisia toimenpiteitä. "Omalla puolellaan saa tehdä, mitä haluaa", hän vain totesi hakatessaan kaiken pois. Rajalla kohoaa ylittämätön mielipide-ero muurina kahden maailman kahden maailmankatsomuksen välillä.
Yksi lisäkysymys : Onko se mielipidemuuri mielestäsi pelottava? Miltä tuntuisi ajatus mennä sen toiselle puolen?
VastaaPoistaSe on surullinen ei pelottava. Toiselle puolen on mentävä jos haluaa muuttaa asioita. On osattava katsoa myös toisen näkökannasta asioita.
VastaaPoistaNo niin. Nyt tulee sitten Possun laatima, taatusti paikkansapitävä tulkinta! ;) Jos joku Muu haluaa vielä tehdä testin, niin Muu laittaa nyt silmät kiinni, eikä lue enempää.
VastaaPoistaSe polku, jota Repu metsän halki kulkee, on Repun elämänpolku. Ikimetsä kuvaa varmaan sitä, että Repu on elänyt lapsuutensa hyvin perinteikkäässä ympäristössä. kenties vanhalla sukutilalla. Juurillaan, jossa on myös maatuneita puita, eli menneiden sukupolvien muisto lujasti läsnä. Havupuut kuvaa mies- ja lehtipuut naispuolisia henkilöitä. Molempia on ollut runsaasti läsnä Repun elämässä. Myös lapsia, sillä uusiakin versoja oli metsässä kasvamassa. Myös työn äänet kuuluvat selvästi. Vanhalla sukutilalla työtä onkin riittämiin ja tietysti myös Repun omassa työssä niitä on riittänyt. Repun nykyisessä kodissa ainakin kuuluvat myös autojen äänet, vaikka siinäkin taitaa olla (kuvista päätellen) myös metsää autojen ääniä vaimentamassa?
Roska kuvaa Repun suhtautumista toisiin ihmisiin. Koska Repu poimi roskan, Repu on auttavainen ja toisista välittävä ihminen. Repu kertoi myös, ettei metsässä liiku yleensä muita kuin luonnon ystäviä, joten Repun ystäväpiirikin taitaa koostua pääasiassa luontoihmisistä?
Esine kannon päällä on ihastuksesi. Unelmien Prinssi on siis uskomattoman luonnollinen, piirteiltään hieman oravaa muistuttava ;) Tuoreet lastut lienevät hiuksia. Prinssi on ihan äskettäin kohennellut kampaustaan tehdäkseen vaikutuksen Repuun, joka näkyy tulevan polkua pitkin. Prinssi hymyilee Repulle valloittavasti. Repuakin hymyilyttää. Repu silittää Prinssiä, mutta toivottaa vain hyvää päivänjatkoa ja jatkaa matkaansa. Repu ei siis aio jakaa tulevaisuuttaan Prinssin kanssa.
Talo kuvaa Repun kotia. Sisustettu erähenkisesti? Retkeilijöiden majoitustila kertoo vieraanvaraisuudesta. Talossa asuva henkilö on Repu itse. Taisi osua aika kohdalleen, paitsi että Repu ei ole mies, ja tuskin vanhannäköinenkään.
Metsä syvenee. Lopulta olemme saapuneet elämänpolun päähän. Muuri kuvaa kuolemaa. Repu ei pelkää kuoleman muuria, vaan ajattelee, että vasta muurin takaa voi muuttaa asioita. Repu päätyy kummittelemaan kaikille hakkuutyömaille ja pelottelee tiehensä kaikki hakkuita suunnittelevatkin, saaden nämä lupaamaan suojelemaan luontoa lopun ikänsä! ;)
Sukutila ei ollut Repun suvun. Repu oli loinen siellä, mutta onnellinen loinen. Elämässä on ollut miehiä, naisia ja lapsia, kohtuullisessa määrin. Sukutilalla Repun ei tarvinnut tehdä mitään, mutta myöhemmin kyllä. Tosin sukutilalla Repu oli niin pieni vielä, että halusi osallistua lypsämiseen, haravointiin, kaikkeen. Aikuisena Repu olisi pärjännyt tekemättä mitään, mutta palkka oli välttämätön, joten piti tehdäkin jotain.
VastaaPoistaRepu mielellään kuvittelee olevansa auttavainen ja ystäväpiiri on rajoittunut. Jokainen ei-luonnonystävä voi ilmoittautua. Repu ottaa heti ystäväksi, sillä Repun olisi hyvä avartaa elämäänsä.
Repu ei ole jatkanut prinssien kanssa loputtomiin, eikä tule jatkamaankaan, etenkään oravanoloisen kanssa. Kiireiset kipittäjät rasittavat. Oravat on kyllä söpöjä.
Talo sopii hyvin, sillä Repu haluaa aina vain vähemmän tavaraa kotiinsa, joten askeettinen kämppä on hyvä vaihtoehto. Repu tykkää myös kutsua vieraita kotiinsa, vaikka nykyaikana pitäisi tavata jossain kahvilassa. Ulkonäkykin osuu vaikka Repu pukeutuu punaiseen, eikä omista kaukoputkea, kiikarin toki ja liudan kameroita. Repu on myös vanha ja maskuliiniset piirteethän korostuvat iän myötä.
Ilmankos se muuri oli surullinen, kun se oli kuolema. Tykkään tuollaisesta kuolemanjälkeisestä kummitusajatuksesta.