maanantai 11. maaliskuuta 2019

Sunnuntaikuva 2


Lisää lunta on vain tullut edelliseen.


Kasvimaalla hanki upottaa pahasti. Oli melkoista kahlaamista, kun polkukin on tietenkin ihan ummessa.


Mutta elämää oli, peuranpyllyjä, kanadanhanhia ja kiuruja. Oli kuulemma ollut taas merikotkakin, mutta en minä sitä nähnyt. Jossain pilvissä se kaarteli, kun hanhet syöksyivät huutaen pois.

Nyt  pitäisi taas aloittaa kuntoilu, kun ollaan molemmat, siis minä ja Koirapoika, paremmassa kunnossa, vaikka edelleen tuntuu, että ollaan vanhoja ja raihnasia. Mutta pohjaltahan on suunta vain ylöspäin. Pilatesta tänään vaikken millään viitsisi.

Olen kurssin takia selaillut vanhoja valokuvia ja sen innostamana ottanut yhteyttä joihinkin nuoruuden ystäviin. Katselin myös kirjepinoja ja ihmettelin, miten paljon ovat tuntemattomat ihmiset minulle kirjoitelleet. Minullahan on tämä menneisyysongelma eli kun olen muuttanut usein ja on ollut rankkoja välivaiheita, en muista paljon mitään tai ketään. Miten voin totaalisesti unohtaa ihmisiä, joiden kanssa olen vuosikausia ollut? Mutta tässähän on hyvä syy ostaa taas uusi muistikirja ja toteuttaa pitkäaikainen suunnitelma. Ensi alkuun ostan jonkun valtavan suuren muistikirjan, kirjoitan joka aukeamalle vuosiluvun ja rupean keräämään siihen faktoja sekä omasta elämästäni että maailman tapahtumista. Elän sen verran muissa maailmoissa, että on vaikea muistaa, milloin asuin missäkin ja minä vuonna muutin tai olin töissä jossain; puhumattakaan, että osaisin yhdistää maailmanhistoriaa omaan elämääni tyyliin "missä olit, kun Kennedy ammuttiin". Onkohan mulla päässä vikaa? vai asenteessa? vai kaikkialla?

ps. Käykää arvailemassa sukkapinon valmistumista tuossa eilisessä postauksessa.

2 kommenttia:

  1. Mitä sitä kaikkea muistamaan, oikein se ei mene kuitenkaan.. . On nimittäin niin että muistikuvat hieman muuttuu, muisti elää eli mikäli jokin asia ei sovi tämänhetkiseen maailmankuvaan niin muistoista pyyhkiytyy jotain pois/muistijälki muuttuu eli muisti ei ole ns faktinen.

    Itse harrastan kymmenen-kahdentoista vuoden välein sellaista muistelemista, ihan vain että muistaisin suurin piirtein edes jotain ihan aikuisten oikeasti oikein;D

    Mutta aina Repu yhden muistikirjan tarvii!!
    p.s. koitan saada jotain postausta aikaiseksi kunhan piristyn, ei edes jaksa kaikkia bogeja lukea, kirjoittamisesta puhumattakaan. Veto pois kuin vieterilelusta, rasittava flunssa, onneks alkaa olla selätetty.

    VastaaPoista
  2. Aina tarvitaan muistikirjoja vaikkei mitään muistaiskaan.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.