tiistai 19. maaliskuuta 2019

Tunteita ja tuoksuja


Välillä on ollut säitä.
Välillä olen myös oman napani ympärillä pyöriskellyt. Napani on osoittautunut kovin herkkätunteiseksi. En enää yhtään jaksa ankaria sanoja, ilkeitä tokaisuja. Vetäydyn tiukasti kuoreeni. Olisi ehkä helpompaa itkeä, raivoat, huutaa takaisin. Mutta meillä on jokaisella omat keinot. Minun keinoni on pärjätä omillani. (Tämä ei nyt tarkoita, että minua olisi kaltoin kohdeltu.  - Tämä tarkoittaa, että olen miettinyt itseäni, elämääni ja sitä, miten olen tässä ja nyt.)


Sain naapurilta kukkia. Se oli ihanaa, yllättävää, pristävää. 
Kukat pöydällä saivat katselemaan ympärilleni. Sisustaminen voisi joskus olla hyvä juttu - tai edes siivoaminen. Olisi syytä taas kutsua joku kylään, jotta tulisi raavituksi järjestystä elämään. Jotenkin mieluummin menen kävelylle (tosin nyt jalkaterät temppuilevat pahemman kerran - ei meinaa askellus onnistua ilman kohtuuttomia kipuja - kohtuuton voi myös tarkoittaa alhaista sietokykyä) tai neulon tai makaan selälläni tuijotellen kattoon, kuin sisustan.


Yrttejä sentään ruukutin, tuoksuvia yrttejä, joita voi syödäkin sen lisäksi, että niistä leviää tuoksuja ympäristöön - basilikaa, sitruunamelissaa, timjamia (huippuihana haju), salviaa -. Näitä voi sitten kasvimaallekin siirtää, jos elossa pysyvät. 
Kasvimaatakin olen ajatellut eli eka kertaa kävin viljelijäillassa, eka kertaa niiden viidentoistavuoden aikana, jotka olen kasvimaata pitänyt. Menin lähinnä, koska olen toivonut yhteistilausta olkikatteesta. Kateviljelyä ajattelin harrastaa. Menee helpommin.


Shoppailemassa kävin myös. Unikkoja ostin niin monta laatua kuin löytyi ja löysin jopa myöhemmin nauhaporkkanaa. Viljelijäillassa kuulin, että porkkanapenkkien väliin kannattaa istuttaa samettiruusua ja maankatteeksi persian-, sarvi- tai veriapilaa, joten lisää pitää siemeniä ostella. Pianhan näitä on niin paljon, ettei aari riitä.


Posti toi kirjan, jonka sain lehtitilauksen kylkiäisinä. Lehti on aika turha, mutta kirjassa on joku hieno idea. Ensin pitää kuitenkin raataa nuo kymmenen sukkaa laudalla.
 Kävin tuossa läheisessä palvelutalossa taas lukemassa. Mukavia tyyppejä siellä.

5 kommenttia:

  1. Sir Elwoodin Hiljaiset Sukat!!! Unikkoja!! Muuten vaan Iiiik!!

    VastaaPoista
  2. Kiva, että sait kukkia. Ja puutarha edistyy hienosti.

    VastaaPoista
  3. Kukat sen kuin komistuvat tuossa pöydällä. Huomaan myös, miten tykkään tuosta vaaleanpunaisesta väristä.
    Nythän puutarha edistyy, mutta mitenkähän käy, kun lumet sulaa. Vieläkö silloin jotain tapahtuu. Näin positiivisena ihmisenä mietin...

    VastaaPoista
  4. Samanlainen sää on meilläkin, lunta tupruttaa... oiskohan kevään merkki?
    Tuo Rakas Villasukka kirja näyttää mielenkiintoiselta, nätit sukat siinä on näytillä :)

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.