Usvaa ja utua. Kaunis maailma heti aamusta.
Aurinko levitteli värejä taivaanrantaan,
muutti maiseman salaperäisiksi
menninkäisten asuinsijoiksi.
Mutta ulos, kun meni, kaikki oli ihan kuin ennenkin - paitsi, että oli aika kirpakkaa.
Josko vielä vähän kaivelen edellistä postausta. Ensiksikin oli kiva parantaa maailma, muistella menneitä ja maistella hyvää punaviiniä nuoren ystävän kanssa. Tuli nauretuksikin. Naurua olen kyllä kovasti kaivannut. Harvoin sitä yksin viitsii nauraa - no, Koirapojalle joskus.
---
Koirapojasta puheenollen:
Kotielli oli käynyt keskustelua pronomineista eli käytetäänkö koirista sanaa "se" vai "hän". Meille "se" on aika itsestäänselvyys koirista ja myös ihmisistä. Itäsuomalaisena miellän, että "hän" on aika muodollinen ilmaus, jota käytetään, kun puhutellaan esim. tuttua vanhempaa ihmistä, jota ei voi sinutella, mutta teitittelykin olisi liikaa. "Ottaako hän lisää kahvia?" Mutta ellin pitää kuulemma olla tarkka, kun puhuu asiakkaastaan. Jotkut omistajat loukkaantuvat, jos koirasta käytetään sanaa "se". Miten on sinun laitasi?
---
Mutta siis, oli mukava ilta, jonka vaikutus tuntuu edelleenkin. Maailma näyttää kauniimmalta.
---
Siivouksestakin vielä jokunen sana. Sehän on kesken edelleen. Kun kerroin vieraalle, että päätin siivota häntä varten ja pesin ikkunat, hän puhkesi raikuvaan nauruun, eikä asia parantunut, kun sanoin, että jatkoin järjestelemällä kirjahyllyjä. Tässä on minun siivoamisen ongelmakohta. En osaa siivota järkevästi - tai tokihan osaan joskus , mutta yleensä sotkeudun epäoleellisuuksiin eli ikkunoihin, hyllyihin, kaappeihin. Kirjojen järjestely on vielä kesken ja sitten on vuorossa taas kaappeihin sukeltaminen. Jatkan siis siivousta.
Oli lankatarjous ja jotain värejä uupui, joten pakkohan se oli.
---
Olen minä jotain neulonutkin, mutta valmista tulee hitaasti. Sen sijaan lankavaraston lisääminen käy hiiren klikkauksella. Niin helppoa.
Hienot kuvat usvasta. Ensimmäistä kuvaa sai oikein tutkia, että onko siinä meri ja laiva, mutta suurennettuna näin minäkin, että talojahan siinä.
VastaaPoistaMeillä Niilo on hän...ihan huomaamatta se aina lipsahtaa...:)
Haa, minusta näytti että tuossa sumussa häämöttää kuninkaan linna, kuin sadussa. Hienot sumukuvat. Saattahan siellä olla menninkäisiäkin...
VastaaPoistaPohjois-Karjalasta olen minäkin kotoisin, mutta kotipaikkakunnalla ei ollut tapana puhutella "häneksi" ihmistä joka on siinä samassa huoneessa. Sitten kun mentiin miehen kanssa kylään hänen ystävänsä luo, niin vanha emäntä kysyi kai minulta; mitä hän tekee työkseen? Mie että ai kuka? Minusta tuntui oudolta puhutella kolmannessa persoonassa vieressä olijaa!! Yhtä outo ois ollu kysyä, mitä se tekee työkseen :D
On nykyisin varottava eläimiäkin puhuttelemasta mitenkään, jos ei tiedä onko se vai hän!
Siivouksesta tulee vaan mieleen, että jos aikoo viettää joulun kaapissa, siivoa se! Ite siivoan vaan silloin kun sinne ei sovi mitään, tai muuton yhteydessä :))
Tee siivottavista asioista lista ja seuraa orjallisesti, ei tule sivusiivousta...Siivollista!!
VastaaPoistaKoira on koira, hän tai se, kunhan tulee luo kun sanoo hauhau eli pyytää!!
Sumuisuus tuttu juttu..ei kun siis puhut ulkoisesta..(hihihi), hienosti "satuunnuttaa" maiseman. (ai kun keksin hyvän taivutuksen;D)
Onhan se kivaa, kun koti on siisti, mutta ei vieraiden takia tarvitse aivan kaikkia hyllypapereita vaihtaa; perussetti riittää.
VastaaPoistaTuo oli muuten hyvin sanottu, että lankavaraston lisääminen käy hiiren klikkauksella. Se on niin totta. Liian helppoa, niin tulee sorruttua.
Alakoulussa opetettiin, että eläimistä puhutaan "se" ja ihmisistä "hän". Alakoulun opettajat oli tiukkoja, mutta näin jälkikäteen ajatellen oikein hyviä opettajia ja sieltä on peräisin monta hyvää oppia, tapaa ja viisautta.
VastaaPoistaEttä älä tykkää pahaa, mutta kyllä on Koirapoika se.
Huonoja tapoja on jäänyt hyvistä opettajista huolimatta eli kyllä noista naapureistakin tulee käytettyä "se": taas se naapurin Paavo käyttää sitä autoaan. Ja se Kapu on taas tossa pihalla, nyt saa kyllä lähdöt..
Kapu on kissa - kissat on ihan kivoja ja saisi muuten käydä meidän pihalla, mutta en tykkää kun ku.. pissii sinne tänne. Hiiret ja muut saa pitää poissa. Lintuihin ei saa koskea.
Koirapoika on aina se ja monet muutkin on se. Pohjois-Karjalassa nimenomaan vanhankansanihmiset puhui hänkieltä.
VastaaPoistaSiivouslistojakin olen kokeillut, mutta aina jumitun liiallisiin yksityiskohtiin. Ei kuitenkaan hätää. Loppupeliessä kuitenkin sutaisen sellaisen perussiivouksen eli isommat roskat pois ja rojut kaappeihin. Siksi niihin kaappeishin olisi joskus hyvä sukeltaa. Sieltä löytyy aarteita.
minä voisin puhua vaikka miten pitkään näiden pronominien käytöstä. Nykyisin vain taidetaan se-puhutella ihmisiä ja hän-puhutella eläimiä, lankavyyhtejä (kuunnelkaapas joskus podcasteja :)) ja vaikka kedon kukkasia. Yritän muistaa käyttää hän-sanaa eläinten omistajien kuullen, vaikka muuten käytän se-sanaa sekä ihmisistä että eläimistä. T: saukkis
VastaaPoista