maanantai 4. lokakuuta 2021

Kaikkea joutavaa ja jotain Koirapojastakin


 Jos vaikka Koirapojasta sen verran, että hyvä poikahan se on. Olemme paljon reissanneetkin yhdessä pitkin ja poikin suomenmaata. Mutta nyt pysyttelemme lähiseuduilla. Koirapoika on ihan perinnöllisesti stressiherkkä. Nykyisin oksentaa aina, kun elämä menee liian jännäksi. Ja kun on perimässä myös tuota ruuansulatuksen vakavampaakin herkkyyttä, en halua aiheuttaa turhia paineita. Eli siksi emme enää matkustele. Pelkkä yönylimummoilukin heittää joskus mahansisällöt ulos. Mutta ulkoilu maistuua aina. Kävelisi varmaan päivät pääksytysten, mutta pidän senkin kohtuudessa, semmoinen kymmenen kilometriä päivässä riittää vanhuksen ulkoiluksi. Sitten uni maistuu ja välillä vähän leikkiriehaakin. Jostain joudun Koirapojan takia luopumaan, mutta valinnat on helppoa. Jos tätä kestää vielä vuosia, niin hyvä.

Oli herkänkaunis aamu. Heräsin ihan liian aikaisin, joten saatan ottaa vartin päikkärit. Joku kysyi, miten onnistun moisessa. Laitan tietenkin kellon herättämään, ettei tule tuntikausia nukutuksi ja sotketuksi koko vakioelämänrytmi. (oikeakielisten ei tarvitse hermostua, ihan tarkoituksella teen uusia yhdyssanoja, jotain iloahan elämään on keksittävä) Laitan herätyksen puolen tunnin päähän. Yleensä nukahdan heti ja herään ennen kuin kello ehtii äännähtää. Jännä tuo sisäinenkello, joka mittaa aikaa.

Nythän on maanantai ja alkaa taas uusi elämä. Uusi projektini on tämä kotini, jonka näköalat ovat ehtymätön ilonlähde, mutta jonka sisältö pursuaa aina yli äyräittensä. Minä tykkään pienemmästä, vähemmästä, selkeämmästä. Pienemmäksi tätä ei saa, eikä tarvitsekaan, sopiva yhdelle mummolle ja koiralle, mutta muussa on toivomisen varaa. Minulle kerrottiin elämänsiivouksesta. Sehän kuulostaa jo sananakin paremmalta kuin kuolinsiivous. Joten siinäpä uusi projektini, josta voin raportoida - tai haudata hiljaisuudessa, jos ei ota tulta alleen - tosin, miksei ottaisi...


 Ei kait taivaalleni kerry uhkaavia pilviä?


No, ei tietenkään! Aurinko paistaa. Koirapoika tuli katsomaan, että joko mentäis. Jo mennään.


Pitäisköhän tuo lukijatsarake poistaa??? Näyttää silmään ikävältä, kun on noita kuvattomia hahmoja satunnaisesti joukossa, enkä osaa sitä muokata... taitaa myös olla niitä, jotka ei kuitenkaan koskaan lue...

11 kommenttia:

  1. Huikeat näkymät. Ennen oli mullakin, mutta nyt näkyy vaan kerrostalo, no jonkinverran taivastakin mutta ei enää kauas näy.
    Elämänsiivous onkin hyvä sana. Ihan vaan raivaa tavaroista että ois helpompi elää ja mukavampi.
    Kadehdin ihmisiä jotka voi kävellä 10 km päivässä, mulla ei mene mitenkään. Viidessäkin km:ssä saa ravata monesti kävelyllä. Kun on kävelykaveri niin kai silloin sujuu paremmin.

    VastaaPoista
  2. Juu elämänsiivous on perempi sana tuolle siivousjutulle..:)
    Meillä Niilon kanssa kesällä lenkit kutistui siihen, että eteenpäin mentiin (hissukseen) sen verran, että saatiin tarpeet tehtyä ja sitten kotiin. Ei poika jaksanut.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kun vastasit kysymykseen jota en esittänyt, mutta johon halusin vastauksen ;) hauhau!

    Elän niin siivosti että ei tarvitse erikseen orientoitua siivoamiseen, muutama minsa per päivä. Ja noita romut pihalle -projekteja tulee ajoittain innostuttua tekemään, menee vain istuskeluksi usein kun jää lukemaan jotain löytynyttä. Vaan mihis tässä köyhälle kiire ;D

    Olen polkupyöräillyt niin että oikein huomaa kuinka kunto on noussut, ei hengästy ihan niin helpolla. Mulla tuo aloittamisen vaikeus joskus siirtää asioita, ulosmenoa tuossa mietin kolme päivää ja sit kun lauantaina menin ulos niin oli todella kivaa ajella pyörällä pimeässä syysillassa/yössä.

    VastaaPoista
  4. Näillä kuvattomilla voi olla blogi mutta sen nimi ei välttämättä näy. Minulla on lukijapalkissa lukijoina iso osa arvontojen takia, joita joskus pidin. Minullakin on omatekoiset yhdyssanat, omakoti ja etäkoti (ehkä viimeinen onkin yhdyssana). En hallitse enää kielikello-lehden juttuja. Ajatella, ja eräällä työelämän parin viikon kurssilla sain kiitosta hyvin suoritetuista kirjoitus- ja välimerkkitehtävistä.

    Koirat ovat toisille rakkaita, ymmärrän sen hyvin. Ja hyviä lenkille pakottajia. Eilen saimme kauniissa säässä taas pihan syystöitä etenemään. Metsikkö on kauniimpi, kun sen trimmeröi sillä isolla vehkeellä (poika teki) ja minä raahasin kuusenoksia nuotiopaikalle sekä tyhjentelin loput kesäkukkaastiat. Neljä tuntia meni ja hiki tuli. Illalla seurasin tähtitanssijoita ja Hurjat Rekkareitit areenasta. Elämäni biisissä lauantaina Arja Saijonmaa lauloi upeasti, ikää 76 v hänellä.

    VastaaPoista
  5. Terveisiä Pohjois-Karjalasta, Pielistä katselin viikonlopun ja kiipesin jopa Paalasmaan näkötorniin. Hulppeat oli maisemat. Sielläkin näyttää todella kauniilta kuviasi perusteella, vaikka serkkutytöt muuta puhuivat. Rapsutuksia Koirapojalle T Saukkis

    VastaaPoista
  6. Minä tahdon Pohjois-Karjalaan, kotiseudulle Pohjois-Karjalaan...

    VastaaPoista
  7. Tuo elämänsiivous on hyvä sana. Sitä olen vähässä määrin harrastanut. Tänäänkin piti, mutta ystävä soitti ja mennään yhteen mummokerhoon iltapäivällä. Taidan jättää siivouksen väliin.Mutta jos aina välillä jotain tekee, niin kuukaudessa tulee jotakin käytyä läpi ja vuodessa enemmän. Jos ei tekisi vähän kerrallaan silloin tällöin, niin ei tulisi mitään käytyä läpi.
    Hyvää lenkkipäivää tänäänkin! t. lyhyenlyhyisiin lenkkeihin jalkojen takia sopeutunut

    VastaaPoista
  8. Koirapojasta on kyllä enemmän seuraa kuin kissapojastani, tämän kanssa ei voi lenkkejä kulkea.
    Luen mutta en ole kuvaton enkä kuvallinen lukija. Molempia näyttää omassa blogissanikin olevan, tuskin kaikki enää lukevatkaan. Ei sitä muista poistaa jos johonkin on joskus mennyt mukaan.
    Nautitaan ruskapäivistä vielä kun niitä on, tuuli tuivertaa urakalla lehtiä pois.

    VastaaPoista
  9. Taidat olla samanlainen "taivastelija" kuin minäkin. Aina nokka taivasta kohti tai sitten sammalta ja kiviä on takamuspystyssä kuvattava. Minulla alkoi 1.10 eläkepäivät, joten nyt ehdin tehdä aivan kaikkea ja on kiire kiire ja kiire.

    VastaaPoista
  10. Hienoja kuvia. Aikamoisia kierroksia kävelette kyllä, jos aivan 10 km tulee täyteen. Niinhän ne perheenjäsenet pitää huomioida ja joustaa kulloisenkin voinnin mukaan.

    VastaaPoista
  11. Ei joka päivä kymmentä kilometriä, mutta usein.
    Elämänsiivous nimenomaan pätkissä, tavoite puolisen tuntia päivässä.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.