sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Väriä ja valoa

 

Illan pimetessä kaupungit valot ovat kauniit... mutta...iso mutta...monessa rakennuksessa on ihan liian kirkkaat mainosvalot tai mitä lie valot, niin kirkkaat, ettei mitään muuta näy. Kaukana taivaanrannassahan ne eivät haittaa, mutta kun ihan tähän nurkille on pykätty jos jonkinlaista ostoshelvettiä mainoksineen. Lähiasukkaat on niistä valittaneetkin, mutta mitäs se hyödyttää. Minulle ne eivät loista, mutta uskon, että elämä kärsii, jos suoraan ikkunasta sisään jokin valonheitin hohtaa. Tämä valitus ei nyt suoranaisesti koske tuota Kalasatamaa, jossa kait on oltavakin jotain merkkiä ihan vaikka lentokoneiden takia. Mutta kyllähän sekin himmentää esim. noita oikealla näkyviä Lintsin valoja. Ja kuten sanoin, minun ei kannattaisi valittaa. Minä olen toistaiseksi turvassa, kun majakkanikin näkyy.

Nyt alkaa meilläkin olla ruskaa. Keltainen esiintyy hyvin, mutta punaista näyttää ruskeus vaivaavan. Pihlajat kärsivät kuivuudesta, joten niiden lehdet ehtivät ruskistua. Koivuillahan on mahtava juuristo, jolla ne imivät pihlajienkin kosteuden kuivan kauden aikana. Aurinko tässä kuvassa vasta nousee, joten varjoja löytyy.

Toiseen suuntaan näkymä on jo toisenlainen. Haavoista on kyllä jo paljon lehtiä tippunut. Niitä tippui kesän kuivilla ja nytkin tuulet ovat niitä heitelleet.



 
Eilen oli niin kaunis päivä, että pakko oli käydä pitemmälläkin koiralenkillä. Ja niin taitaa olla tänäänkin. Olen taas vaihteeksi jotenkin epävireessä, mutta yritän puskea itseeni jonkinlaista elämäniloa. Metsäkävely toimii siihen hyvin. Onneksi täällä on metsää heti kun astuu ovesta ulos. Merenranta olisi myös mainio juttu, mutta sinne pääseminen vaatisi jo enemmän viitseliäisyyttä etenkin kun Koirapojasta ei oikein nykyisin ole matkaseuraksi. Se stressaa liikaa. Josko huomenna...
---
Menen puuhastelemaan jotain...vaikka neulomaan...

5 kommenttia:

  1. Saa sitä välillä "valittaa" muidenkin puolesta!! Olen muutaman jutun lukenut helsingin paikallisuutisista että siellä sun täällä on liian isollaan olevia mainoskylttejä, jostain ne sai kai valittamalla koko kyltin veks mutta ainakin pienentävät kun jaksa kitistä,taistelun takana kuten kaikki järkevä toiminta suomessa(tuntuu ajoittain).

    Voi koirapojan vanhuutta, alkaa käydä koiranelo hankalaksi kun ei jaksa ulkoillakaan. Metsään silti, kuono ylös ja ulos! ;D Hauhauhauvuhvuhhau ja vielä yksi viu!

    Siinä tärkeimmät, ihunan värikästä syksyä!!

    VastaaPoista
  2. Tarkennus: Kyllä Koirapoika jaksaa ulkoilla, mutta metro-bussi-ratikka-ihmistungos stressaa nykyisin niin paljon, etten viitsi sitä kiusata matkoilla. Merelle on kuitenkin meiltä matkaa. Tuossa lähilahdella on vain ruokomeri.

    VastaaPoista
  3. Ihan ymmärrettävää, että Koirapoika ei pidä tungoksesta. Miettikää nyt, mistä perspektiivistä hän ihmisjoukkoa katselee. Ahdistaisi se jo itseäkin.

    VastaaPoista
  4. Ah, kiitos Repu, kyse on siis ärisevästä vanhuksesta, ei vanhuuden vaivoista;D Se sallittakoon kaikille vanhemmille, ärinä siis ;D

    Mitäpä sitä koiraa stressaamaan yhden meren tähden, paitsi jos joku sattuisi autolla tuleman niin sittenhän se voisi olla jees!

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.