nousevaa aamuaurinkoa.
Itsesäälissä rypemiseen ja mielen mustuuteen auttaa ulkoilu
ja ulkoilusta huolehtii ikioma terapeuttini ja persoonatreenaajani, joka osaa ottaa rennosti huolehtimatta turhia. En kait sitten olekaan masentunut vaan onnellinen ihminen. Voin siis siirtyä parvekkeelle takaisin
katsomaan, kun minun aurinkoni laskee - vaikka maa vain muuttaa siihen suhdettaan.
Kalasatama siellä kasvavine torneineen
Linnanmäki täällä
Pasilan torni tuolla
ja laskeva aurinko kaikkialla.
Minä katselen parvekkeelta muutakin kuin loittonevaa selkääsi - etenkin, kun ei ole mitään selkiä, ei loittonevia ei lähestyviä. Jotain minä taidan kaivata elämääni tietämättä mitä. Josko siis sittenkin käpertyisin syvään itsesääliin vielä hetkeksi. Jonkunhan minuakin on säälittävä - vai kuinka?
Vaikka aihe on postauksessasi ei niin hauska olekaan (masennus) en voinut, kuin hymyllä taas tätä lukiessani..:)
VastaaPoistaMitkä maisemat parvekkeeltasi onkaan!
Koirapoika♥
Säälitään nyt kimpassa sitten:
VastaaPoista-Voi Repu-parkaa, kuinka se elämä nyt kehtaa kettuilla vanhalle ja väsyneelle!! On se niin väärin ja kohtuutonta ja epäilyttävää ja ja ja, noh paska juttu kuitenkin!! Nyyh, Perkele! (nyt loppuu itsesääli:) Syvä iskumme on viha voittamaton, ja Pakko on taistella, kuolla tai voittaa, tuntematon eessämme on!! Soitellen sotaan, hymyillen hautaan!! Jihuu, Bileet!! Hauhau!
Itse olen tuntenut lähiaikoina monesti todella tyhmäksi. Samoin työmuistin manailu kyllästyttää kun seitsemättä kertaa kiipeää takaisin kotipesään hakemaan jotain sinne jäänyttä kun on ulos lähdössä.... Saamaton olen saletisti, siitä todisteena..ei mitään!! Ei niin mitään näyttää tekemisistään, sen kun makaa ja haisee, laiskottelee niin ettei edes siivota jaksa. Vaan nyt jatkan lepäämistä ja elbailua, vertaistuki saa riittää;) hihi...onneksi on edes hauskaa tässä saamattomuudessani, saan sentäs hymyn ja naurun aikaiseksi, hih!!
Kiitti Sus'aamun piristyksestä, ei juma nythän on jo päivä ja täällä on maa valkeana sitä kaivattua tai vihattua veden olomuotoa nimeltä... mitäs se oli... No lunta! 🙋♀️🥴😊
PoistaPersoonallispatistajasi on kyllä ihana, rapsutuksia! Minä kestäisin saamattomuuden ihan hyvin, mutta tätä epätoivoista riittämättömyyttä en jaksaisi kestää. Jostain pitäisi taikoa enemmän asioita, aikoja, tekijöitä, mitä näitä Lego-palikoilla saa tehdyksi. Yhtä Hölmöläisten peitonjatkamista tämä työelämä. Onneksi voi jatkaa villapaidan helmaa ja joululahjapipojen suunnittelua, ja edessä on ylimääräinen puolikas vapaapäivä ja autossa talvirenkaat ja ystävä vie jumppaan - tai siis minä, jos huomenna on lunta, koska minulla on ne talvirenkaat. Räpistellään vain eteenpäin ja nautitaan auringonlaskuista, meillä on ollut upeita violetteja ja vaaleanpunaisen ja vaaleansinisen kirjavia iltapilviä.T Saukkis
VastaaPoistaOn sinulla vaan mahtavat maisemat sieltä parvekkeelta. Hienoja kuvia olet taas laittanut. Masennusta ja itsesääliä - taidat huijata. Koirapoika ainakin on eri mieltä.
VastaaPoistaAivan upeita kuvia ja upea teksti 💛 Persoonantreenaajasi osaa näyttää mallia, miten ihmisenkin olisi hyvä olonsa ottaa. Sen taidon kun vielä joku päivä oppisi.
VastaaPoistaPiristystä viikkoosi !
Kauniita taivaskuvia parvekkeelta, parveke on muuten kiva paikka, sitä on niinkun lähempänä taivasta ja kauempana maanmatosista :).
VastaaPoistaKatsoin oman blogini postauskäyrää ja se on jatkuvasti laskeva. Huippu on ollut toisena vuonna aloittamisesta. Onko tämä masennusta, kun ei huvita kirjoittaa enää tai tuntuu ettei ole mitään kirjoittamista. Kirjoitusaiheet tulevat välähdyksenomaisesti päähän (on tuolla luonnoksia montakin) mutta jos siihen hetkeen tulee joku keskeytys (esim. puhelu) niin se hetki meni jo ja turha enää sinä päivänä aloittaa mitään. Ajattelen, että ikäkin aiheuttaa tätä hidastumista. Virkeimmillään on aina ulkoilun jälkeen mutta silloin taas voip olla muuta sisähommaa ja sen jälkeen sohvannurkka jo kutsuukin kutimineen :). Kauppamatkatkin ottavat oman aikansa varsinkin jos hujautan tuonne Kekkosen synnyinpaikkakunnalle tai Siilinjärvelle, kun siellä on Lidl. Ja vaatiihan se tuo ....kaverikin oman osansa :)) Taitaapi tänä vuonna jäädä postaukset alle kymmenen ja tuntuu, että vois jo laittaa lapun luukulle että SULJETTU. (nyt en miettinyt lause- ja kirjoitusoppia)
Mietin tässä yhtyeen nimeä...se oli Ultra Bra.
No voi hurja noita maisemia! Mulla hävis auringonlaskut toisellepuolen kaupunkia, eikä jaksa kävellä sinne...Eikä viiti pyöräilläkään kun pitäs valot olla jo sitten pimeällä, eikä jaksas laittaa.
VastaaPoistaNiin mieki jännäsin että tuleeko lunta, mutta ei onneksi, vielä. Ihan karmii nähdäkin tv:ssä näitä maisemia lumisena, niinkuin joskus UusiPäivä sarjassa.
Kokeilepa joskus rellottaa niinkuin tuo sun personaltreinerisi, näyttää niin rennolta.
Enpä tiiä miten tässä piristyis, sitä on täälläkin, päivät menee jotta pätkähtää, eikä mitään saa aikaiseksi. Pitää nyt jatkaa kirjaston lainakirjojen laina-aikaa, kun ei nekään lukeudu sitten millään.
Taidanpa vähän aikaa rellotella niinkuin tuo sun treineri, jotta jalat toimis paremmin. Heisulivei!
Maisemat on hienoja ja niiden katselu hoitaa mielialaa.
VastaaPoistaKirjoituksestasi on jo aikaa..enkä oikein osaa avata ajatuksiani sanoiksi. En ihan varmaksi tiedä kirjoititko tosissasi, mutta sen tiedän, että mielen apeutta ei pidä väheksyä, eikä ole oikeaa tai väärää tapaa masentua. Masennus on vähän niin kuin sormenjälki: jokaisella on omansa, eikä sitä voi väärentää - ei, koska kaikki ovat yhtä oikeita.
VastaaPoistaIhan pelkkä puun halaaminen ei auta; se helpottaa hetkeksi, mutta tarvitaan jotain vielä tukevampaa.
Taisi mennä vähän syvälliseksi, mutta joskus näin vain käy.
Kyllä minä ainakin osittain tosissani olin. Masennus on ehkä liian vahva sana, mutta alakuloa enemmän on ollut kuitenkin. Mutta siitä se lähtee taas rullaamaan. Puuhastelu auttaa.
VastaaPoistaAlakuloa on ollut liikkeellä pitkään. Liekö osansa tuolla jatkuvalla "korona sitä ja korona tätä" -uutisoinnilla? Ei ehkä niinkään itse korona, vaan jatkuva puhe siitä.
Poista