Ryhtiliike

 

Siitähän ei ole kauankaan, kun käänsin nokan kohti tulevaa ja ilmoitin aloittavani uuden elämän. Kuten arvata saattaa aloittaminen on takunnut, mutta periksi ei anneta.

 Koirapoika suhtautuu uusiin aloituksiini tyynesti. On ehtinyt niitä jo useita nähdä, joten odotukset ei ole ihan huipussaan, mutta kunnon kaverina ei tyrmää heti mitään.

Uuteen elämäänhän kuului myös elämänsiivous eli turhasta luopuminen. "Turha" on aika liukuva käsite, mutta lienee myönnettävä, etten tarvitse kaikkia kirjojani. Niistä luopuminen kyllä ottaa koville. On esim. tällainen Jack London -sarja, jota en melko varmasti tule ikinä enää lukemaan, mutta johon olen kovasti kiintynyt. Niinpä kysäisen, haluaisiko joku tarjota näille kodin??? Haluaisitko sinä???

Minä taas tarjoan kodin melkoiselle korttivuorelle. Tuo postcrossing on taas pahasti koukuttanut. Korttejakin pitäisi jotenkin järjestää, kerätä ne vaikka samaan laatikkoon. Hirveästi tekisi mieli vanhoja matkalaukkuja, siis sellaisia ikivanhoja, joihin voisi kaikkea postia säilöä tyyliin "postit matkalla ja matkalta". Mutta elämänsiivouksen tarkoitus ei liene kerätä lisää tavaraa...

Säistähän pitää aina mainita eli nyt on ruska tosissaan ehtinyt tännekin - ja siinä samalla siirtynyt suuressa määrin alas eli on lehtiä, joissa kahlata, osa toki vielä puissakin ja paljon ilmassa tuulen pyöriteltävinä.

Paljon on pilviäkin ollut taivaalla, joskin on paistanutkin ja satanut ja ollut lämmintä, leppoisaa.

Minä en ole aina ollut leppoisa. Oli tässä kylppärin patteri kylmänä. Naapuri hoiteli korjaajaa samalla kun itselleenkin. Korjaaja sitten ilmestyi juuri, kun oli lähtemässä leffaan. Hän ei voinut jäädä tänne Koirapojan kanssa kahdestaan, joten piti hälyttää naapuri heidän seurakseen. Patteri ei tullut kerralla kuntoon, joten putkimies lupasi tulla uudestaan seuraavana päivänä. Ei tullut. Pysyin tiiviisti kotona sen päivän, mutta enää en. Ilmoittakoon, kun pääsee. Minun on mentävä poimimaan paketti tuolta muutaman kilometrin päästä, johon posti sen on taas ohjannut.

Olen vähän suunnitellut käydä kerran viikossa leffassa. Tällä viikolla katsottiin Tove. Olipa outoa, kun oli lähes täysi teatteri. Mutta hyvä, että muutkin leffailee kaikkien rajoitusten jälkeen.

----

Ja nyt tuli varsinainen ilouutinen:

Tytär sai liput Raskasta Joulua -konserttiin, vaikka netti oli tietenkin kaatunut. Onneksi minulla on näppäriä lapsia. Toinen lapsi sai liput Turkuun Hobittiin eli kulttuuria tiedossa ennen joulua.

 

Naapuri toi eilen kukan. Marjakanerva, uusi tuttavuus.