Itsetutkistelua

 Minähän katselen neuloessa telkkaria tms. Eilen oli vähän aikaa, joten nappasin Areenan suosikeistani Tämäkin on totta osan Oma tie, paras tie, jossa tietokirjailija Frank Martela antaa vinkkejä, miten elämä tuntuisi mukavammalta. 

---

Sehän olikin valaiseva juttu. Päätin kokeilla, kun minua vaivaa jonkinasteinen saamattomuus, väsymys, uupumus. Olisi kiva, jos vinkit piristäisivät. Yksi vinkki oli listata asioita, joista todella saa mielihyvää. Heti keksin, että kauniiden kirjoneulesukkien tekeminen lahjaksi on minusta kivaa. Itselle en yleensä viitsi, mutta kun löydän ohjeen, jonka ajattelen ilahduttavan jotain ystävääni, innostun aina.

Neulominen vaatii lankoja ja aina löytyy ohje, johon sopivaa väriä ei oikeassa paksuudessa ole. Siksipä ostin noita Kaupunkilankoja, kun halvalla sai. Minulla  pitää aina olla samaa lankaa kaksi kerää, jotta voin neuloa kahta sukkaa rinnakkain. Joskus pakon edessä aloitan kerän alusta ja lopusta, mutta se on suht hankalaa. Helpompaa, kun on omat kerät. Se, miksi juuri Kaupunkilankoja ostin, oli tuo Seiskaveikan uudistus. Sitä kehutaan, että nyt on "villaisempia" lankoja. Niin on. Ennen villaa oli 75 %, uusissa 80 %. Sama on näköjään Nallessakin. Mutta enemmän villaa tarkoittaa vähemmän nailonia ja nailoniahan lisätään juuri keston takia. En tiedä, vaikuttaako tuo vai ei, mutta en viitsi nyt kokeilla. Olen konservatiivi. Sukkalangoissa on aina ollut 25 % nailonia 75 % villaa. Kerron sitten, millaista tuo on neuloa, kun joskus pääsen niihin käsiksi. Nyt on kaikenlaista muuta lankaa työn alla. 

---

Minulla on nyt niin paljon lankoja, että kaikenlainen kohtuus on kadonnut, jotenkinsellainen "mitä väliä millään" asenne lankojen ostoon.

Ei pitäisi

aloittaa palapeliä, jos kuvittelee saavansa muutakin aikaan. Miten siihen jumittuukin tuntikausiksi joku pala kädessä, miettimään, mihin tämän laittaisi. Enkä ole edes yrittänyt tuota sinistä taivasta vielä tehdä. Alkaisi olla aika ruveta jouluksi neulomaan, koska ne tekemykset kuitenkin aina jää kesken. Mutta kun aamukahvuílla huvittaa itseään palapelin kanssa, huomaa, että mitens se taas on keskipäivä, enkä ole vielä mitään tehnyt. Toisaalta palapelit ovat rentouttavia, jopa niin paljon, että älykelloni tulkitsee sen pala kädessä istuskelun välillä päiväuniksi.

Onneksi sentään Fizban vie minut aamulenkille ennen kahvia ja palapeliä. Jotain siis tulee tehtyä. 

Aamulenkit on kyllä mukavia vaikka kovin jähmeästi lähden käyntiin. Mieluiten en lähtisi ollenkaan, mutta yritän kuitenkin useamman kilometrin aamuisin kävellä ajatellen, että Fizban tarvitsee liikuntaa. Ja kyllähän se sitten ensimmäisen kilometrin jälkeen alkaa sujua minunkin kävely. Ainakin useimpina aamuina.

Kävelyjen jälkeen Fizban rentoutuu. 

Fizban on kovin puhelias tyyppi. Se ilmoittaa kummallisilla kurkkuäänillä, kun haluaa jotain vaikkapa lenkille tai syliin ja ehkä joskus ruokaakin. On ehkä löydetty sopiva ruokavalio, kun maha pysyy kuosissa ja joskus ruokakuppikin tyhjenee kokonaan.

Punainen kurpitsa rupesi homehtumaan kannasta, joten piti avata. Eipä siinä paljon näyttänyt syömistä olevan. En edes maistanut. Pitäiskö hakea toinen maistiaisiksi, koska näistä ei ole edes halloweenkoristeiksi, kun eivät säily.

Parit sukat olen saanut aikaan. Nuo Nina Laitisen äitienpäiväsukat oli taas varsinainen projekti. Koko ajan piti laskea ja keskittyä. Menevät miniälle synttärilahjaksi, joten tein vähän pitemmän resorin hänen pitkiä kinttujaan ajatellen.

---

Tänään ajattelin mennä ostamaan lankaa, kun sitä on minulla niin vähän ja citymarketissa on kaupunkilankatarjous. Jotenkin vierastan tätä uutta seiskaveikkaa, josta kestävyyttä on vähennetty. Onko joku tehnyt siitä jotain. Miltä on tuntunut?

---

Kävin katsomassa Elämä on juhla ja tilasin lipun neulontaleffaan. Onko joku muu tulossa.

 

 

 

Neulontanäytös järjestetään kaikilla Finnkino-paikkakunnilla. Neulomisen lomassa katsotaan meidän tämän hetken suosituin elokuva. Salissa on päällä puolivalaistus, joten pystyt keskittymään sekä leffaan että käsityöhösi.

Leppoisaa

 

säätä on ollut tarjolla aamuin, illoin. Yöllä satoi ja vähän jyrähtelikin. Ilman kosteus jä hyvin korkeaksi ja kun on lämmintä lähes 20 astetta, tulee hiki hissukseen kävellessäkin.

Fizban yllätti läträämällä lätäköissä. On tähän asti inhonnut, kun tassut kastuu, mutta nyt juoksi kaikki lätäköt läpi, kuten kakarat konsanaan.

Koukattiin kasvimaan kautta tarkistamassa kurpitsatilanne. Siellä on yksi kohtuukokoinen, tuo vaalea, joka kyllä oikeasti on peruskeltainen. Muut ovat sitten surkean pieniä. Noita punaisia on muutama. Oliskohan ne sitä lajia, missä piti olla oranssi sisus. Noita pieniä litteitä on paljon. Niistä piti tulla jättikokoisia, mutta eipä tullut. Ongelmahan ei ole minun vaan miniän, jolle näitä kasvatan. Ajattelin kyllä ottaa pari itsellekin ihan vain nähdäkseni, mitä sisällä on, yhden punaisen ja yhden pienen litteän. Saavat olla yöpakkasiin asti. Ongelma on se, että yksi pakkasyö voi kaikki tuhota.

Kovin on vielä vihreää. Ruskea on ainut lisäväri. ikkunasta näkyvä vaahterakin, joka yleensä on komea syksyisin, näyttää vain ruskistuvan. Liian lämmintä ja kosteaa.

---

Eilen kävi muutama ystävä ja huomenna tulee lisää. Ajattelin samoilla siivoamisilla hoitaa useamman vierailun. Siivoaminen olikin taas työlästä, kun eksyin nuohoamaan ihan joutavia kaapinpohjia. Kummasti kyllä pölyä kerääntyy kaikkialle, vaikka kuvittelen olevani ihan normisiisti.

Syystuulet

alkoivat puhaltaa illalla voimallisesti. Tuntui oudolta. Samalla lämpötila laski normaalitasolle. Tuuli ulvoi niin, että olisi pitänyt saada parvekkeen ovi kunnolla kiinni. Totesin, että nyt riittää pitkämielisyys. Kesäkuussa ilmoitin, että parvekkeen oven kahva on rikki. Ei reaktiota. Heinäkuussa ilmoitin uudestaan samalla kun mainitsin vuotavasta putkesta. Tiiviste vaihdettiin. Huoltomies sanoi, ettei hänellä ole sopivaa kahvaa, mutta hän vaihtaa heti, kun saa kahvan. Elokuussa näin huoltomiestä pihalla ja mainitsin asiasta. Hän kysyi, mikä rappu se on, missä asut ja hän kyllä vaihtaa kahvan heti, kun sellaisen saa. Tämän kuun alussa huoltomies kävi pattereita vilkaisemassa ja kertoi kysyttäessä, että hän korjaa parvekkeen oven kunhan saa kahvan. Nyt en enää hymyile kohteliaasti kun törmään huoltomieheen.

---

Muutenhan elämä sujuu sutjakkaasti. Matot on pesty, kuten paljon muutakin. Kasojen purku jatkuu.

Onko aamu iltaa viisaampi

Molemmat on kyllä mukavia koiralenkkien kannalta. Nyt tuntuu, että kohtuuton helle on väistynyt. 

---

Minä jatkan kotipuuhasteluja lähinnä koettamalla löytää kaikelle paikan. Kummasti on koko ajan kaikenlaista, mitä pitäisi sijoittaa johonkin pois näkyvistä - tai jos näkyviin, niin silmää miellyttävään näkyviin. Miten voi olla mahdollista, että tuota järjestelyä riittää loputtomiin? Sitähän voisi luulla, että kun kerran on laittanut kaikki tavarat paikoilleen, niin se riittää, jos uutta ei tule. Harhaluuloa. Kaaos on ikuista.

Syysaamut sentään ovat ihania.

Nythän se myrkyn lykkäs

Minulla on jonkinlainen siivous menossa, joten lenkkeilläänkin ihan vain kotinurkilla.

---

Eilen pesin ikkunoita ja siirtelin tietenkin kukat pois. Jäivät olkkarin pöydälle, kun pitää vähän sovitella uusiin paikkoihin. Kasvavat liian isoiksi. Siinä sitten pöydän kulmalla amatsonin lilja roikotti lehtiään ja eikös tuo pentupahus ollut mennyt niitä järsimään. Muutenhan sillä ei ole väliä, mutta kukka on myrkyllinen. Ei hirveän tappava, mutta myrkyllinen kuitenkin. Ja kun tuolla pennulla on muutenkin niitä ruokaongelmia. En tiedä, oliko syönyt ja jos, niin miten paljon, mutta jyrsinyt kuitenkin. Lehdenpaloja löytyi lattialta. Eipähän tullut mieleenkään, että ryhtyy tuollaiseen. Syöhän se ruohoa ulkona, mutta se on minusta ihan eri asia. Fizbanista ilmeisesti ei. Nyt sitten hermostuneesti seuraan, tuleeko jotain oireita.

Aikainen mummo

 

nappaa kuvan aamuauringosta.

Tänään ei bussissa vapisuttanut eli oppimista tapahtuu. Oli mukava lenkki taas uusilla poluilla. Todettiin yhdessä, että täällä asujilla on loistavat lenkkimaastot. Muutenkin kovin viehättävä ympäristö, pieniä lammikoita, pieni puro, jonka yli erilaisia siltoja, kasvillisuuskeitaita, joissa kiemurtelee polkuja. 

---

Yksi naapuri muutti tänne ihastuttuaan kävelypolkuihin. Mutta ei kauaa asunut, sillä viehättävän ympäristön vastapainona on nykyisin niin suosittuja umpitiiviitä rakennusryppäitä. Vaikka parinkymmenen metrin päässä olisi hienot lenkkimaastot, harva tykkää katsella jokaisesta ikkunastaan suoraan naapuritalon asujien koteja. Useimmat meistä kuitenkin viettävät enemmän aikaa sisällä kuin ulkona. Luulen, että väljyys vielä voittaa suunnittelijoidenkin mielissä. Keski-Euroopan vanhat kaupungit ahtaine kujineen ovat eri asia kuin suomalaiselle pellolle rakennetut korkeat kivitalokasaumat, joissa alakerroksiin ei koskaan osu auringonpaistetta, eikä ikkunoista näy taivasta.

Vaikka bussimatka sujui vaivatta, raidejokerissa vähän jänskätti. Ei kuitenkaan niin pahasti kuin olisi voinut kuvitella. Tämä oli nimittäin Fizbanin eka ratikkareissu. Metrossa on tietenkin vielä opeteltavaa, mutta ehkä nyt vähän aikaa busseillaan, kun se on ihan kivaa.

---

Oliskohan tänään hyvä päivä ikkunoiden pesulle?

Utuinen aamulenkki

 

Aloitettiin taas tauon jälkeen aamumatkailu. Kylläpä vapisutti bussissa, mutta matkan jatkuessa vapina hävisi. Pitänee siis matkustaa vähän pitempään, jotta Fizban tottuu. Bussimatkan jälkeen käveltiin kotiin pikkuisen kierrellen koetilan kautta. Yhdessä kohtaa jalkakäytävä oli täynnä sorsia, jotka pysyttelivät jalankulkijoiden kaistalla välittämättä ohikiitävistä pyöräilijöistä. Fizbanin saapuminen kuitenkin karkoitti koko lauman pusikkoon.

Käytiin katsomassa myös rappeutumaan unohdettua japanilaista puutarhaa.  Tuli vähän haikea olo tätä katsellessa. Työpäivinä käytiin usein täällä syömässä eväitä ja ihastelemassa kauniita istutuksia. Jotenkin älytöntä, että ensin käytetään paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, jotta luodaan jotain hienoa ja sitten hylätään se. Nythän suunnitelmissa on tietenkin rakentaa tähän kerrostaloja.

Oli hassun hikinen, himmeäusvainen sää kävellä. Värit kuitenkin hahkuivat. Laitumella ei ollut nyt lehmiä, mutta jännän ruskea sävy kasvillisuudessa.

---

Kun näin ennen aamukahvia käy pitemmällä lenkillä, tulee helposti olo, ettei loppupäivänä tartte enää tehdä mitään. Mutta jos nyt kuitenkin jotain harkitsisin.

Holtitonta

Kivasti on taas pihlajissa marjoja. On se vain hieno puu, tuo peruspihlaja. Säät on kyllä aika outoja, kohtuuttoman kosteaa ja holtittoman helteistä. Holtitonta on taas ollut nettishoppailuni. Koiralle monenlaista ruokaa, naposteltavaa, hammastahnaa ja vielä kallista öljyä turkin hoitoon, kutinan poistoon. Koira innostui uudesta aikuisten ruuasta niin, että söi tarkkaan kasan kuivaa nappulaa, joka valahti lattialle, kun tarjosin maistiaisia. Olisihan se kiva, jos jatkossakin maistuisi.

---

Tilasin myös uudet Kuomat olettaen, että vielä se talvi tulee. Pitäisi kyllä ostaa jotkut muutkin kengät, kun on vain nuo kevyet lenkkarit, jotkin vähän tukevammat ja coretexit tarvitsisin. Mutta sitä varten pitäisi mennä kauppaan ja se on työlästä. Kuomat uskallan tilata, kun ne on vuosikausia sopineet. Tosin jalkani tuntuvat kasvavan koko ajan. Ehkä noilla tilatuilla Kuomilla kuitenkin ensi talvi menee. Entiset nastalliset kengät kait vielä pelittää, vaikka niillä olen jo useamman talven hiippaillut. 

---

Ostin myös kasvorasvaa, vitamiineja ja muuta sellaista apteekkikamaa, mitkä oli tarpeen, kun apteekki antoi aleja. Hyvä puoli näissä on, että tulevat tuohon lähikauppaan ja maksu tulee eteen vasta kuukauden päästä.

---

Koira meni paniikkiin, kun jätin kenkäpaketin lattialle. Se pelkää sitten ihme juttuja. Nyt paketti on kaapissa ja rauha maassa.

Lenkkeilty ain aika lyhyesti. Eilen huoltomies tuli ajoissa ja ehdin mummojumppaan. Olikin ihan hyvä jumppa. Tänään oli meidän itsenäinen kirjoittajaryhmä. Huomenna voidaan palata normilenkkeilyyn. Olen kyllä varannut sekä pyykki- että mattotuvan, mutta ne on vasta iltapäivällä, joten aamulenkki voidaan hoitaa pitemmän kaavan mukaan.

Odottelua

 

Harmaana alkoi aamu - ja aikaisin. Tänään pitäisi tulla patterin ilmastoijat. Meidän talorykelmään on tehty lämmitysremonttia. Piti nousta ajoissa kaivamaan patterit esille kaikkien tavaroiden takaa, sen verran kulkuväylää, että ilmastoija pääsee tekemään työnsä. Tänään alkaisi mummojumppa, mutta minä päivystän kotona. Nukuin käsittämättömän huonosti muutaman tunnin, joten todennäköisesti rupean odottelemaan nukkuen.

Odotellessa laitan vaikka jotain tehtyjä juttuja. Lilasta Bommix bamboosta tein mummotettavalle pipon, jota hän ei ollut pyytänyt ja tyynyn, jota hän oli pyytänyt. Tyyny epäonnistui aika hyvin, mutta aika loppui kesken. Teen joskus uuden.

Peritystä seiskaveikasta tein perussukat. Kuvien värit ei ole sinnepäinkään. Ekat oli kaunista kirkasta lilaa, nämä on tummanpunaiset. Mutta eipä sillä väliä.

Tällaiset sukat tein pojalleni Maijasta yhdistämällä kahta ohjetta (Velmala ja Kutvonen)

Parit piirakatkin tein alkukesästä.

Miessukat seiskaveikan jämistä löysivät jo kodin.

Syyskuu

 

Minulla syyskuun alku on aina ollut se aika, kun herään henkiin. Heräänköhän tänäkin vuonna? Ainakin viikkoihin tulee hieman aikataulutettua ohjelmaa, hieman, koska haluan kuitenkin nauttia vapaudesta. Tiedän, että kesä on useimmille - tai ainakin monille - ihmisille sitä parasta aikaa. Minä en ole koskaan päässyt kunnolla kiinni kesäelämään. Minun kesäni ovat aika horteisia, toimettomia. Sanovat, että kesällä syntyneet ovat kesäihmisiä, mutta minun sieluni on syksyinen. Tokihan tykkään kaikista vuodenajoista. Vuodenajat ovat parasta. Olisi ankeaa elää muuttumattomassa ympäristössä. On minulla hyviä muistoja kesistäkin, makoilusta kukkakedoilla pilviä katsellen, yöttömien öiden taianomaisesta valosta, rajuilmoista ja leppeästä tuulesta, mutta on muutakin, tylsempää. Tylsempiä en viitsi ruotia. Yritän elämässä keskittyä positiivisiin muistoihin, vaikka poikani mielestä olen maailman negatiivisin ihminen ja vaikka Kamalan luonnon lempieläimeni Majava ei taida olla se positiivisin tyyppi. Syksyinen sieluni on kuitenkin nautiskelija vaikka ne nautinnot voivat olla erilaisia kuin joillakin muilla kanssaeläjillä.

Nautinnollista syyskuuta teille kaikille!