Molemmat on kyllä mukavia koiralenkkien kannalta. Nyt tuntuu, että kohtuuton helle on väistynyt.
---
Minä jatkan kotipuuhasteluja lähinnä koettamalla löytää kaikelle paikan. Kummasti on koko ajan kaikenlaista, mitä pitäisi sijoittaa johonkin pois näkyvistä - tai jos näkyviin, niin silmää miellyttävään näkyviin. Miten voi olla mahdollista, että tuota järjestelyä riittää loputtomiin? Sitähän voisi luulla, että kun kerran on laittanut kaikki tavarat paikoilleen, niin se riittää, jos uutta ei tule. Harhaluuloa. Kaaos on ikuista.
Syysaamut sentään ovat ihania.
Toivottavasti kukan lehdistä ei tullut mitään. Minä en enää uskalla pitää kukkia sisällä ollenkaan. Tyttären kissa syö kaikkea, mikä näyttää kukalta ja kaiken lisäksi se näkee ne heti, kun astuu ovesta sisään.
VastaaPoistaJospa tuo kukka ei myrkyllisyydessään ollutkaan pahimmasta päästä.
Ei tullut oireita. On vain lievösti myrkyllinen, eikä Fizban ollut syönyt sitä. Kaikki lehden kappaleet löytyivät lattioilta.
PoistaMinulla on sen sortin kaaos mökissä, että en edes tiedä mistä aloittaisin järjestelyn.
VastaaPoistaMinä aloitan yleensä keittiön pöydästä. Laitan usein sinne käsistäni kaikkea, mitä en jaksa laittaa oikeaan paikkaan.
PoistaMä olen tullut samaan tulokseen, että kaaos on ikuista. Vaikka kuinka yritän saada sitä kuriin, ei mene kauaa, kun se on taas siinä.
VastaaPoistaToivotonta.
Miten se onkin niin paljon sitkeämpi kuin järjestys?
PoistaMinulla odottaa kolme täyttä muovipussia ja kaksi yhtä täyttä pahvilaatikkoa eteisessä. Odotan, että ne siirtyisivät kierrätyskeskukseen, mutta ihmeen sitkeästi ne kököttävät paikoillaan.
VastaaPoistaSinullahan on asiat hyvin, kun on jo pakattu.
PoistaOih - täällähän on postailtu vaikka ja mitä...
VastaaPoistaOlikin mukavaa viihtyä seurassasi kahden ison kaffemukin kera.
Kukahan tulisi tänne järjestelemään... perikunta sitten kun aika jättää varmaan, olen niin paljon parempi sotkemaan kuin siivoamaan...
Mutta mitä tulee otsikkoosi, niin itse koen olevani paljon viisaampi aamulla kuin illalla... moni asia joka mietityttää, niin on selvinnyt aamun mennessä... aamuyön tunteita herää joskus niin kekseliääni ja oivaltavana. Pitäisi olla kyllä muistivihko&kynä yöpöydällä, että muistaisi päivän mittaan ne aamuiset oivallukset!
Minä olen usein aamuisin vain pöpperössä, etenkin niinä aamuina, kun olen yöllä valvonut murehtien joutavia.
PoistaTottakai aamu on iltaa viisaampi, koska vanha kansa niin sanoo ja se kyllä tietää kaiken. Kaaosta riittää täälläkin, mutta sehän se on sitä elämää. Toivottavasti Fizbanille ei tullut mitään oireita kukan syönnistä.
VastaaPoistaVanha kansa tietää kaiken. Mitenkähän pitkään? Tuleeko meistäkin sitä vanhaa kansaa?
PoistaFizbanille ei oireita.
Kaaos, tavarapaljous oikein puski päälle viime yönä , kun valvoin ja se sitten valvotti lisää kipujen lisäksi. Mummi taas lensi maahan. Kävelyreitin laatoitukseen oli vajonnut kunnon kuoppa ja tietenkin katsoin just kauas jotain muka tärkeätä. Tämän ikäisten mummojen pitää tuijottaa kävelyalustaan näköjään. Nyt sitten on polvet kipeät ja molempien olkavarsien lihakset ja nirhaumia oik kämmenessä.
VastaaPoistaJoo, jälkikasvulle jää paljon. Ei kyllä huomaa mitään, vaikka kuinka yrittää. Aukkoja ei näy. Olen nyt yrittänyt tehdä vartin päivässä (joskus menee enemmän ja joskus vähemmän) järjestää/lajitella poisvietäviin jne . Viikossa se on jo tunti 45 min ja kukkaudess, vuodessa... Eli parempi kuin vain suunnittelisi.
Jalkoja pitäisi jaksaa tuijottaa, mutta kun sitä uskoo, että tasainen tie on tasainen. Heti, kun varvas osuu johonkin, on nokallaan. Minä olen vielä ruvennut laahaamaan jalkojani, joten ei tarvitse olla kovinkaan iso ryppy maassa, kun taas mennään.
PoistaTuo vartti olisi hyvä. Olen sitä usein aloittanut, mutta sitten tulee taas jotain.