Minulla syyskuun alku on aina ollut se aika, kun herään henkiin. Heräänköhän tänäkin vuonna? Ainakin viikkoihin tulee hieman aikataulutettua ohjelmaa, hieman, koska haluan kuitenkin nauttia vapaudesta. Tiedän, että kesä on useimmille - tai ainakin monille - ihmisille sitä parasta aikaa. Minä en ole koskaan päässyt kunnolla kiinni kesäelämään. Minun kesäni ovat aika horteisia, toimettomia. Sanovat, että kesällä syntyneet ovat kesäihmisiä, mutta minun sieluni on syksyinen. Tokihan tykkään kaikista vuodenajoista. Vuodenajat ovat parasta. Olisi ankeaa elää muuttumattomassa ympäristössä. On minulla hyviä muistoja kesistäkin, makoilusta kukkakedoilla pilviä katsellen, yöttömien öiden taianomaisesta valosta, rajuilmoista ja leppeästä tuulesta, mutta on muutakin, tylsempää. Tylsempiä en viitsi ruotia. Yritän elämässä keskittyä positiivisiin muistoihin, vaikka poikani mielestä olen maailman negatiivisin ihminen ja vaikka Kamalan luonnon lempieläimeni Majava ei taida olla se positiivisin tyyppi. Syksyinen sieluni on kuitenkin nautiskelija vaikka ne nautinnot voivat olla erilaisia kuin joillakin muilla kanssaeläjillä.
Nautinnollista syyskuuta teille kaikille!
HYVÄÄ SYKSYÄ SINULLE !!
VastaaPoistaKiitos
PoistaMissä mahtaa olla ne kommentit joita olen blogiisi jättänyt .... ???
VastaaPoistaRoskakoristahan ne löytyivät. En ymmärrä, millä systeemillä tämä täyttää roskakoria. Pitäisi muistaa käydä aina tarkistamassa. Kiitos toivotuksista.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaOK - myös minä löydän välillä kommentteja roskapostin puolelta mikä on ikävä juttu !!
PoistaVuodenajat kyllä selkeästi määrittävät elämää. Minä taidan olla kesäihminen, vaikka en muitakaan aikoja vieroksu. Kesällä vain työt haittaavat elämää (paitsi kesälomalla, joka on aina liian lyhyt). Syksyllä tuntuu, kuin harteille aseteltaisiin taas uutta, vähän raskaampaa viittaa, kun tulee mukaan kesätauolla olleet harrastukset ja tuntuu, että tulee kaikkea muutakin (mitä ei oikeasti tule). Lapset on jo sentään poissa kotoa, ei ole enää huolta koululaisten arjesta.
VastaaPoistaToivottavasti edes sinä heräät henkiin ihan piakkoin ;)
Yritän availla silmiäni.
PoistaKevätlapsena olen jokavuodenaikaihminen, mutta kyllä syyskuun alku on vanhasta muistista sellainen järjestyksen aloitus ja ruotuun palaaminen kesän jälkeen. Odotan innolla kuulaita syyspäiviä!
VastaaPoistaOlisko se pitkän koulutuksen ansiota, että syksyllä kaikki alkaa.
PoistaMulla on syntymäkuukausi se ikävimmästä päästä oleva, syksyn pimeydessä olen syntynyt. Syys ja lokakuukin vielä menee, ainakin niinä vuosina kun on värikäs ruska. Enkä nauti kynttilänvalossa viinin siemailusta, viime aikoina en ole edes syönyt suklaatakaan. Voi olla sitten syksyllä tulee enemmän katsomattomia ohjelmia tvstä, mutta muuta kivaa en keksi. Joskus ihan aloin pelätä pimeän syksyn tuloa. Ehkä en nyt sentään sitä pelkää enää.
VastaaPoistaMinähän tykkään kaamoksestakin.
PoistaMeillä on sinun kanssa samaa - eihän meidän syntymäpäivilläkään ole väliä kuin kuukausi. Siis kesän lapsi minäkin, mutta kaikki vuoden ajat ovat minun vuoden aikojani.
VastaaPoistaJa nykyään kesät ovat niitä pahimpia, siksi odotan syksyä ja viileneviä ilmoja.
Viime vai toissa syksynä näin ensimmäistä kertaa lähes 40 vuoteen kiiltomatoja! Siksi odotan nytkin pimeitä iltoja, näkisinkö niitä taas.
Sartsa pohti, että syksyllä tuntuu kuin harteille asetettaisiin uutta, vähän raskaampaa viittaa harrastusten myötä. Itse taas tunnen, että syksyn myötä kesän "pakko tehdä sitä ja tätä kun on niin hyvät kelit" jää pois ja kun syystyöt on tehty, voi jättäytyä vapaaksi kaikesta.
Täytyykin ruveta kiiltomatojahtiin. Tuo on parasta, että syksyllä kukaan ei sano, että on pakko tehdä jotain. Saa vain olla.
VastaaPoistaSyksy on mullekin "heräämisen" aikaa - jotenkin niin hyvä ja turvallinen tunne, kun rutiinit palaa ja raamittaa eloa... vaikka on se kyllä kiva elellä välillä ihan ilman "raameja" - antaa mennä vaan minne lippa näyttää. Sitä en tiedä vaikuttaako kesällä syntymiseni jollain lailla miten mistäkin vuodenajasta tykkään... kun tykkään kaikista - paukkuvista pakkasista ja myrksytuulista riepovista - lauantaina oltiin kyllä sateen "riepoteltavina" - petti jo Goretexitkin, mutta vettähän se vaan oli... ja niin ihmisillä kuin vaattehilla on tapana kuivua. Mukavaa kun blogissasi vilinää ja juttua niin, että piti palata uudemman kerran - kun edellisellä pikavisiitillä ei ollut aikaa keskittyä. Iloa ja energistä eloa syksyysi!
VastaaPoista