Ei saa surettaa...

 

leikkittäiskö prinsessaa...

---

Oikeestihan se menee 

"ei saa valittaa, kun meillä vihdoinkin on kesä, jota on niin odotettu"

---

No, en ole odottanut, mutta en valita. Totean vain faktat:

En meinaa jaksaa.

Lämmin on ihan kiva. On kiva, että yöllä ulkolämpötila usein laskee jopa yhden asteen alle kahdenkymmenen. On kiva, että aamulla voi istua parvekkeella hikoilematta, jos ei liiku. On kiva, kun linnut laulaa, tervapääskyt kiitää aamulla ja illalla ja yölläkin taivaalla. On kiva, kun on kukkia ja vihreää.

Ei ole kiva, kun sisälämpötila ei koskaan laske alle kahdenkymmenen neljän. 

Huonosti nukun, mutta niinhän minä usein, jotta entäs sitten.

 

 On kiva, kun linnunpoikasia hortoilee kaikkialla. Variksenpoika vaati palvelua niin kovalla äänellä, että Fizbankin meni katsomaan, mikä hätänä.

 

 Tänä aamuna käytiin kastelemassa kasvimaata.

 

 Marjoja tulee taas eli heti, kun kykenen olemaan ulkona päivälläkin, menen keräämään. Vadelmia olisi varmaan jo nyt, mutta en pysty en kykene. Onneksi tein päätöksen lopettaa viljelijänurani. Koska tästä hyvin suurella todennäköisyydellä vanhenen, enkä nytkään mitään jaksa, niin ensi kesänä olisi vain stressiä.

 

 Tänä vuonna yritän vain saada kurpitsoita pojan perheen Halloweenjuhliin. Ne on ainoa syy, miksi raahauduin kastelemaan. Näyttävät olevan hengissä. Todennäköisesti käyn toistekin ruiskimassa vettä. Minä avaan kännystä säätiedotuksen aina yhtä toiveikkaana. Ja aina se näyttää helteitä niin pitkälle eteenpäin, kun jaksaa.

 

 Päivänä muutamana jossain ukkostikin. Ei meillä.

 

 Hyvin kasvit pärjäävät toistaiseksi. Ei edes kallioilla ole palanutta ruskeaa kuten monina kesinä. Mutta jos säätiedotukset pitävät paikkansa, vielä ehtii.

 

 Fizban laiduntaa ilolla.

 

 Eilen aamulla käytiin miniän viljelyksiä kastelemassa. Pojan perhe on nyt Lapissa, mutta suuntaavat Pohjois-Norjaan. Oli kuulemma napapiirilläkin yli 30 astetta. Mutta onhan se toki matkailuvaltti niille, joiden kotimaassa alkaa olla yli neljäkymmentä. Pohjoisessa on kuulemma myös verenimijöitä luvuttomasti ja siitä johtuen kaikki autotiet täynnä poroja. Minähän tykkään eläimistä, mutta verenimijöiden suhteen on rakkaus vaikeaa. Yritän ajatella, että tervapääskyt tarvitsevat ruokaa, mutta kun olen kauttaaltaan paukamilla, tökkii.

 

 Eilen oli kaunista usvamaisemaa.

---

Minähän en siis valita, mutta saanko sanoa marraskuussa:

"nyt ei saa valittaa, kun vihdoinkin on saatu kunnon syksy ja pimeä, jota on odotettu" 

---

Neljä vuodenaikaa, joita rakastan, takaa sen, että jokainen saa, mitä haluaa vaikka joskus jako on epätasainen. Suon teille kesäihmisille kesän. Nautin minäkin kesästä ajoittain. Tänään pitäisi mennä apteekkiin ja samalla ruokakauppaankin. Bussillahan sinne pääsee, enkä toistaiseksi ole pyörtynyt, joten hyvin se menee.

 

 Onneksi on nuori koira, joka viihtyy tuulettimen katveessa. Huonostihan se syö aina, mutta eipähän liho liikaa. Ei se oikein juokaan, mutta mitäs minä muuta voin kuin tarjota vettä ja ruokaa. Fizban tekee omat päätöksensä. Aamuisin tehdään pitempiä lenkkejä ja iltaisinkin sen mukaan, kun varjoja löytyy. Päivällä piipahdetaan pari kertaa pikaisesti. Mutta kyllä se syksy tulee ja päästään taas ihan kunnolla liikkumaan.

---

 Sitä odotellessa kerron, että kyllä pisteitä saa kirjailijastakin hän, joka ensin tietää ja Anna Laine on kyllä Pakkasen kirjojen päähenkilö ja luukussa 14 kansikuva on tunnistamatta, kuten toki tänäänkin. Mukavaa, että jaksatte.

 

 Tällaiset auringonlaskut on nyt harvinaisia, mutta vielä tulee niidenkin aika. Tämä oli silloin, kun muualla ukkosti.