"Taru Atlantiksesta, uponneesta mantereesta, oli kiehtonut ihmisten mieliä niin pitkään, että Atlantiksen löytymisellä olisi luullut olevan merkittävä uutisarvo."
Minä siis matkasin Lumikin hienoissa kurpitsavaunuissa kohti uutta seikkailua. Vaunut olivat hienot, mutta oudot. Ne oli selvästi rakenettu pyöreästä kurpitsasta, eikä se edes ollut oudointa. Niitä veti hevosten sijaan hiiret. Kun ihmettelin vaunuja, lumikki totesi lainanneensa ne ystävältään, koska hänen omat vaununsa olivat pajalla korjattavina.
Päästäksemme kääpiöiden luo, jouduimme ylittämään valtameren. Olin vaikuttunut siitä, miten hienosti kurpitsavaunut kelluivat, mutta suuremman vaikutuksen teki se, että vaunuja vetävät hiiret muuttuivat delfiineiksi. Aloin epäillä, ettei tämä kylmäsilmäinen nainen, jonka kanssa matkasin, ollutkaan ihan tavallinen. Hänellä taisi olla jotain taikavoimia.
Ja todentotta! Yllättäin meidät ympäröi ilmakupla ja vaunut sukelsivat meren syvyyksiin.
"Käymme vain pikaisesti Atlantiksessa palauttamassa sieltä lainaamani kirjan. Sinä voit odottaa täällä vaunuissa, koska et osaa hengittää vedessä. Jatkamme pian matkaa."
Kuvaa en tunne. Kirjaksi arvaan Atlantis - Kadonnut kaupunki.
VastaaPoistaTaruolento on tietysti Tuhkimo, joka pääsi kuin pääsikin tanssiaisiin.
Upeassa ukkosen jylyssä vastaan:
VastaaPoistaAlkulause on Risto Isomäen kirjasta Sarasvatin hiekkaa.
Kuva sen sijaan liittyy J.R.R Tolkieniin ja on kirjasta Silmarillion: haltijakaupunki Gondolinin, jonka perusti kuningas Turgon.
Satuolennon löysikin Puikoillanikin 👏
Minä olen niin pyörällä päästäni, että en osaa kommentoida näihin mitään, mutta käyn silti kurkkaamassa :)
VastaaPoista