Syksy kuten se on parhaimmillaan

Eilen, kun menin - tai vein Koirapojan -  hoitamaan pikkukoiraa, näin uskomattoman näyn. Männyn rungon ympärille oli kiertynyt kirkkaanpunainen köynnös. En ole moista koskaan aiemmin huomannut.

Ja siinä vieressä oli toinen samanlainen. Pakko oli kuvata.

Laitanpa samantien kuvia bussilakon ja sny-paketin hauan aikaisia lintukuvia.

Oli muutama hanhi liikkeellä. Ja kuten varmaan arvaatte, minuun iski matkahimo, jonka tosin todellisuus tukahdutti alkuunsa.

On siellä vielä lehmätkin laitumella. Pitäiskö todeta, että kyllä maalla on mukavaa, etenkin näin kaupunkimaalla.

Ja kun kuvia rupesin laittamaan, laitanpa kuvan koiristakin. Koirapoika siinä huvittaa Pikkukoiraa ja Isokoira tarkkailee, ettei mitään pahaa pennulle tapahdu.

Menen mattopyykille ja sitten taas kirjoittajakurssille. Onkohan noita kursseja jo liikaa?

Vaiheessa

Siivous jymähti kirjahyllyyn kuten yleensäkin. Ei pitäisi aloittaa kirjoista, jos tarkoitus on imuroida lattioita. Tänään on menoja vasta iltapuolella, joten voisin yrittää edistää projektia. Univelkaa olen nukkunut pois, kun on taukoa noista mummoiluista. Siellä en saa paljon nukutuksi. Onneksi kotona nuo allergialääkkeet auttaa. ja varmaan myös imurointi, kunhan pääsen sinne asti.

(onpas vaikeaa tämä kirjoittaminen, kun pitäisi olla positiivinen - positiiviset ihmiset on ihan kivoja, mutta, onko kaikkien pakko olla - kun ei irtoa, niin ei irtoa)

Syyskuun SNY

Melkoisten ongelmien jälkeen onnistuin saamaan SNYn lähettämän paketin kotiin. Kun aukaisin hyvin teipatun pullean paketin, sieltä paljastui ensimmäisenä kirje. Olet hyvin tarkkaan lukenut toivelistaani. Kiitos etenkin siitä, että jätit kerät purkamatta. Puran niitä, jos puolitan. Minä kun teen sukkaparin molempia sukkia yhtä aikaa, kun kärsivällisyys ei riitä ajatukseen, että yksi sukka on valmis ja pitäisi vielä tehdä toinen samanlainen, joten tarvitsen kaksi kerää. Mutta siis pakettiin.

Kun kirje oli poistettu, näkyi kaikkea kivaa. Maijalankaa minulla on varastoissa, mutta ei juuri näitä värejä. Veikkaisin, että jotain kirjoneuletta Maijasta syntyy. Tykään kovasti langasta ja värithän on hienoja.. Toisessa reunassa näkyy SNYn tekemät sukat, jotka sopivat täydellisesti jalkaani ja ovat ihanan pehmeät. Kunhan raskin ottaa käyttöön, teen niistä yösukat. Keskellä on pari vetoketjua ja pala pitsiä. Parillani oli idea penaaleiksi mummotettaville.

Penaalin täytteeksi oli kaksi pakettia isoja värikyniä. En tiedä, tuleeko penaaleja, mutta kynät taidan säästää joulupakettien täytteeksi.

Penaaleja varten (tai muuhun käyttöön) oli kaksi tilkkua, prinsessa väriä ja hilpeitä sammakoita. Paketissa oli siis kaikkea kivaa, mutta ehkä eniten ilahduin tuosta lehdestä. Olen aika pahasti naksahtanut noihin kirjoneulesukkiin ja lehdessä oli ihania malleja. Tassusukat etenkin kutkuttaa.

Kiitos paljon SNY. Ihana paketti

Tuhansien toiveiden yö

Tää on uneton yö
Joka turhat toiveet sisältä syö
Ei helli, vaan korville lyö
Tää on tuhansien toiveiden yö

Kuulostaa traagisen romanttiselta, mutta kyllä minä lähinnä keskityin toivomaan, että jos vielä nukahtaisin, kun vartin yli yksi heräsin. En sitten nukahtanut, joten ajattelin, että meneehän se aika näinkin. Surfailin kirja- ja lankakauppasivuilla, täytin tilauskaavakkeita, mutta jätin lähettämättä ja siirryin seuraavalle sivulle. 

Ja nyt kysymys neulojille:

Onko värikkäät Zing puikot hyvät? 

Minä en puikkoja tarvitse, niitä on kyllä ihan niin paljon kuin ehdin käyttää. Mutta, kun nuo ovat niin kauniit. Minulla on lähinnä novitalaisia perusharmaita. Olisihan se kiva neuloa värikkäillä puikoilla. (todennäköisesti tilaan - saa niitä lankamaailmastakin, mutta, jos menen kauppaan, siellä voi olla hyviä lankatarjouksia, joten paree maksaa postimaksut)

Meni päivä uusiksi, kun bussini ovat lakossa. Oli tarkoitus mennä kuntosalille ja silmälaseja katselemaan ja postia hakemaan, mutta ainakin kuntosali-uimahalli on liian kaukana käveltäväksi. Pysyn siis kotona ja ratkaisen osan yöuniongelmista. Siirrän pakastimen makkarista olkkariin pörräämään. Epäilen, että herään, kun se pamahtaa käyntiin. Käy kyllä tosi tiheään, useita kertoja tunnissa. Voi olla, että ensi talveksi pitää hankkia uudempi, mutta katson nyt sähkölaskun ensin.

Vältän yleensä politikointia, mutta nyt on sanottava, että olen lakkoilevien bussikuskien puolella vaikka haittaavat elämääni. En alkuunkaan ymmärrä, miksei työntekijä aina saisi ottaa luottamusmiestä mukaan, jos menee keskustelemaan työnantajan kanssa koski keskustelu ihan mitä vain. Pelkästään se, että työntekijä haluaa taustatukea, tarkoittaa, että kyseessä ei ole pelkkä smooltookki. Luottamusmiehet kunniaan!

Tiistain kirjoituskurssilla sain niin paljon positiivista palautetta, että nyt ei millään synny mitään seuraavaksi kerraksi. Tai siis mitään on pahasti liioiteltu. Ainahan minä pari sivua sanoja pyörittelen, mutta kun haluis hyvää saada. No, aina ei voi onnistua, ei edes joka päivä. Opekin minua lohdutti, että älä ota paineita. Otan minä, aina, tärkeissä jutuissa.

Kauppalakon joudun varmaan purkamaan, kun kohta ei ole muuta kuin niitä marjoja syötäväksi. Jos keräisin kaapit täyteen ja sitten taas lakkoilisin. Toki, kun syön ahkerasti marjoja, pääsen nopeammin eroon tuon kakkospakastimen hurinasta. Voin käyttää sitä sitten lankavarastona, kun marjat mahtuu yhteen pakastimeen.

Taidan vähän heilutella niitä harmaita puikkoja ennenkuin rupean uudelleensisustukseen. Pakastintahan ei voi vain siirtää vaan ensin on siivottava olkkari, järjestettävä kirjahyllyt ja ikkunat pestävä, ellei sada. Pitäisi kukatkin ruukuttaa, kun kärsivät liian pienissä ruukuissaan, mutta josko en nyt sitä kuitenkaan. Pitää tuo pakastin siirtää tänään kuitenkin.

PS. Piti vielä sanoa, että eka minkä huomasin, kun blogin avasin, oli, että pöllö on päässyt helvetistä. Kiva!

Koirapoika

Kyllä jotkut jaksaa valittaa

On taas kovin kaunista tuolla ulkona, mutta pään sisällä sotkuista. Uloskatselu sitä siivoaa, mutta selvästi olisi taas kunnollisen tuuletuksen aika, jottei ilo kokonaan karkaa elämästä. Pitää aloittaa pitkät aamulenkit vaikka ei muka ole aikaa. Eihän nyt tietenkään tänään, mutta onneksi aina on se huominen, joka pelastaa kaiken. Vaikeaa on saada jähmeää olemusta käyntiin. Ehkä tuo kuntosaleilu-uinti on sentään taas aikatauluissa. Asiat kyllä rullaa, kun vain kerran aloittaa, puurtaa sitkeästi, eikä välitä eriävistä mielipiteistä, ei omista ei muiden. 

On kertynyt noita isejäkin taas. Pitäisi mennä optikolle tarkistuttamaan näkimet, kun silmissä kirveltää, roskattelee, eikä oikein tarkennu. Pitäisi varmaan käydä tohtorillakin, kun puutuu, pistelee, väreilee, hengästyttää. Pitäisi tehdä espanjan läksyt. (tämän viikon läksyjä ei ehdi, kun tunti alkaa kymmeneltä ja on tässä näitä tärkeämpiä kuten bloggaamista) Pitäisi käydä pyykillä, kun nuo mummoilut ja pentuilut menevät aina ohi aikatauluissa. Ja pitäisi varmaan siivota, kun nyt jo kaksi torstaita on sujahtanut ohi noin vain.

Possu antoi minulle luvan täydentää ruokavarastoja, mutta syön nyt ensin vanhat varastot loppuun. Voisin sen sijaan käyttää luvan siihen, että ostan pari lahjusta. Miniä täyttää vuosia ja tyttären kanssa sovittiin yhteisestä lahjasta, jonka hankkiminen lankesi minulle. Tämä kait hyväksytään kauppalakon aikana.

Pari ruokalusikallista pihlajanmarjoja pilaa onnistuneesti aamupuuron. Pitäisi mennä tänään keräämään lisää tuonne pakkaseen.

Että näin aurinkoisesti täällä aloitetaan viikko. Seuraavalla kerralla kerron, mikä sujuu - jos sujuu. Saattaa tulla taukoa. Laitan tähän lopuksi pentuilun kohteen kuvan, jottei teidänkin viikon alku kokonaan pilaannu.

Ja pahimpia ovat aamut

joiden päättymistä ei näy

mä pelkään, että ne saa mut

ja niinhän lopulta käy

Noita laulujen sanoja putkahtelee jostain. Ei tässä aamussa sen kummempaa pahaa ole, kuin se joka-aamuinen päänsärky, joka pian menee ohi. Ja epämääräisiä kolotuksia tietenkin siellä sun täällä, kun on tullut kuntoiltua. On niitä kolotuksia silloinkin, kun ei ole tullut, mutta silloin ne ovat erilaisia. Nämä kuntoilun tuomat lienee parempia terveyden kannalta.

Tosin nyt on myös pahaa kahvia, laihaa litkua. Teen kahvikokeiluja, kun ihmiset kehuvat aina eri merkkejä ja olen ajatellut, ettei minulle ole merkillä väliä. Näköjään on. Uuden paketin juuri aukaisin ja huonoksi totesin. Mutta enköhän minä pihinä ihmisenä sen loppuun juo. Tosin, jos ylimääräinen mitallinen ei makua paranna, voipi olla, että heitän pois. Sentään aamukahvi, päivän ainoa kahvi, yleensä.

Tänään on mummoilupäivä, jonka olin unohtanut. Ehkä minulla on jo dementia. Vai olisko kyse siitä, etten oikein keskity mihinkään. Poikani soitti illalla myöhään kysyäkseen, tulenko hoitamaan lapsia tänään. Kuulosti vilpittömän huolestuneelta, kun vastasin "Pitäiskö?" No, olisin minä (ehkä?) sen tässä aamulla muistanut, mutta hyvä, kun tuli sovituksi aika.

Tänään alkaa myös Nina Laitisen syyssukka-kal. Noissa kukissa olisi hyviä värejä, mutta vielä on mietinnässä, millä väreillä rupean tekemään ja teenkö vain yhtä vai useampaa sukkaparia. Ensin  pakerran ne siniset loppuun. Päätin tehdä terät ihan vain harmaina. Purkaa en viitsi. Kait ne joskus johonkin käyttöön tulee. Nyt on eri värimaailma ajatuksissa, punaista, keltaista, oranssia vai jotain muuta. Tosin, kun en itse käytä pitkiä sukkia, rupean miettimään, kenelle teen ja valitsemaan värejä sen mukaan. Mutta tuon edellisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen, taidan ajatella vain itseäni.

Askeettisen elämäni

neljäs päivä alkoi muuten ihan perinteisesti, mutta aamukahvin kanssa nautin kourallisen pihlajanmarjoja. "Happamia"", sanoi Repu. Olivat myös yllättävän likaisia vaikken mistään tienvierestä poiminutkaan. Piti pestä ennen pakastusta. Tuntuivat kuitenkin turvallisemmilta kuin jostain Andeilta muovipusseissa tuodut goijimarjat. Andeihin toki uskon, mutta suhtaudun epäillen heihin, jotka pussittavat ja myyvät. Lisäksi noita pihlajanmarjoja saa ilmaiseksi kaupassa käymättä. Voisin siis osallistua Possun kaupattomaan haasteeseen. Tosin aamupalallani on myös avokado kurkumalla maustettuna (kyllä nyt on mummo ruokamuotien allonharjalla!), joka piti ostaa. Bussien reittejä on muuteltu ja joudun kuntosalille mennessä kävelemään sellaisen vihannes-hedelmä-marjakojun, jossa joku vieraalla aksentilla puhuva mies myy kaikenlaista tosi halvalla. Siitä tulee helposti napattua joku euron pussi. Normaalia aamupalaa edustivat vesi, kahvi, kirsikkatomaatit ja keitetty kananmuna, sekä ne kaikenmaailman pillerit, levärouheet ja öljyt.

Kuntosalilla ja uimassa olen siis käynyt peräti kaksi kertaa. Eilen pukuhuoneessa yksi toinen mummo ihmetteli, että voiko kuntosalilla tulla noin hiki. Kyllä voi, kun pitää välillä jonkun viikon taukoa. Reippailun huomasin tänään aika monessa lihaksessani, kun raahauduin sikeästi nukutun yön jälkeen ylös. Sen sijaan iho-ongelmani näkyy tykkäävän kloorivedestä, mitä suuresti ihmettelen. Mutta en valita. Tänään on pakollinen kuntoilutauko, kun alkaa se toinen kirjoituskurssi, mutta ajatus on jatkossa vähintään kolme päivää viikossa tuhlata tuolla uimahallilla.

Hämmästyin niin tuosta mielipiteestä, ettei askeettinen elämä sovi minulle, että piti tarkistaa, mitä oikein lupasin.

"Josko tässä aamuhuumassa päättäisin pitää neljän viikon ryhtiliikkeen noiden suklaattomien kannustukseksi. Kait sitä aikuinen ihminen neljä viikkoa jaksaa elää sääntöjen mukaan eli terveellistä ruokaa, hikiliikuntaa, lihaskuntoa eikä yhtään punaviiniä tai edes olutta."

Terveellinen ruoka ei minulle ole asketismia ja liikunnasta tykkään, mutta tottakai elämä ilman jokailtaista punaviiniä voi olla koettelemus. (Tosin olen joskus elänyt puoli vuottakin raittiina ihan vain todistaakseni itselleni, etten ole riippuvainen. Ja onhan noita vuosiakin tullut raitisteltua aikuisiällä. Nyt en kyllä viitsi yleensä sen kummemmin säännöstellä. Punaviini maistuu hyvälle, mutta kohtuuttomasti ei mene sitäkään alas.) Toistaiseksi ei ole tehnyt edes mieli. Olen juonut suklaalla maustettua kaakaota ison, valtavan ison kupillisen. Sekin on aika hyvä iltajuoma. Ruokavaliooni en ole tehnyt sen kummempia muutoksia, sillä syön kovin terveellisesti aina. Annoskoot vain tahtovat olla turhan massiivisia, kun tuo terveellinen ruoka maistuu niin hyvälle. Eli yritän nyt välttää ähkyä.

Toinen asia, mistä haluaisin protestoida on, ettei muutamalla viikolla ole mitään merkitystä. Minusta on parempi, jos jaksaa edes yhden päivän elää terveellisemmin kuin ajatella, ettei kannata edes yrittää ja jatkaa koko ajan huonompaan suuntaan. Tottakai ihanteellinen olotila on, että luonnostaan tekee aina oikeita valintoja, mutta jos se ei onnistu, niin kyllä satunnaisetkin parannusyritykset hidastavat tuhoa. Kun kestävyys ei ole parhaita puoliani, mutta innostus sujuu, on lähes pakko olla tätä mieltä.

Nyt otan punaisen imurini esille ja pikasiivoan ennen kurssia. Torstai on siivouspäivä. Viime viikolla oli torstaina muuta, enkä tietenkään siivonnut ei-siivouspäivinä, joten nyt on syytä vähän lapioida roskia syrjään. Koirapoikakin on syytänyt karvoja ympäriinsä.

Toteemit ja voimaeläimet

Minun piti raportoida askeettisesta elämästäni, mutta se siirtyi tulevaisuuteen, kun Sus oli kaivanut esille kaikenlaisia eläimiä ja löytänyt norsunkin, joka on minun sielunkumppani eli korvaa ne sukupuuttoon kuolleet mammutit. (Tuo norsu tuossa kuvassa on elämäni ensimmäinen konkreettinen norsu. Ollut minulla jo neljäkymmentä vuotta eli kyseessä ei ole hetken huuma.)

Laitan tähän ensin tuon kopsatun (http://enkeltenvaltakunta.blogspot.fi/2012/07/lahde-voimaelain-kortit-norsu-norsu-on.html) tekstin ja sitten oman mielipiteeni.

Norsu
Norsu on suurin maalla elävä eläin ja siihen liittyykin paljon erilaisia myyttejä. Norsut elävät Afrikassa ja Intiassa. Erityisesti Intiassa norsu on pyhä eläin, siellä siihen liitetään myös kuninkaallista arvokkuutta. Suuruudestaan ja pyhyydestään huolimatta norsu kamppailee edelleen olemassaolonsa puolesta. Suurin uhka norsuille on rahanhimoinen ihminen. Norsunluuta käytetään edelleen koruissa ja siksi norsuja tapetaan syöksyhamaidensa vuoksi. Saduissa norsuihin yhdistetään pitkä ikä ja viisaus.

Elementti: Maa
Voima: Viisaus
Ominaisuudet:

Norsut elävät hyvin voimakkaasti sosiaalisissa laumoissaan. Nuorista huolehditaan ja vanhoja norsuja kunnioitetaan. Jos joku norsu on loukkaantunut, niin muut norsut auttavat häntä. Norsuilla on hyvä muisti, ja vanhat norsut muistavat paljon heille tapahtuneita asioita. Meille norsut edustavat erityistä viisautta ja sitä, että on tärkeää oppia elämässä kohdatuista tapahtumista. Ihmisessä norsun viisaus on oman arvokkuuden löytämistä.Voimme löytää itsestämme oman kuninkaallisen puolemme ilman, että tulemme ylpeiksi. Arvokkuus on viisautta, jolla pystymme auttamaan muita ihmisiä.

Norsuilla on huono näkö, mutta erityisen hyvä hajuaisti. Norsuihmisillä on myös hyvä hajuaisti. He pystyvät jopa erottamaan toisten ihmisten mielentiloja hajuaistinsa perusteella. Usein he tekevät ratkaisut sen mukaan,mikä tuoksuu hyvältä ja mikä ei. Näin he myös tekevät kohdatessaan uusia ihmisiä.

Mitä voimia saat:
Kun norsu on arvokkaasti tömistellyt luoksesi, on se kutsu vanhojen viisauksien pariin. Nyt sinun on aika jutella vanhojen ihmisten kanssa ja oppia heiltä elämänkoulun oppia. Useat vanhukset ovat löytäneet tasapainoisen arvokkuuden elämäänsä ja heitä kannattaa kuunnella. Pystyt yhdistämään heidän näkemyksensä omiisi ja sitä kautta kartutat omaa viisauttasi. Norsun voimalla käytät tätä viisautta toisten auttamiseen, opettamiseen ja toisista huolehtimiseen. Norsun ilmaantuminen on aina viesti toisten ihmisten huomioimisen merkityksestä. Sinulla on paljon viisautta ja kykyä huolehtia.
Auta niitä, jotka apuasi tarvitsevat. Huomion tarpeessa voivat olla lapsesi, kumppanisi, työtoverisi. Tekemällä näin, pystyt saavuttamaan aina vain syvempiä tasoja elämässäsi. Vähitellen pääset alitajuntasi voimalla kiinni ihmiskunnan muinaisiiin viisauksiin ja voimiin.

Hajuaistisi kehittyy norsun voiman ansiosta erityisen voimakkaaksi. Opettele luottamaan sen tuomiin mielikuviin ja informaatioon. Hajuaistisi antaa usein oikean kuvan asioista. Pinnallisuus ja kulissit eivät voi sitä harhauttaa. Hajuaistisi voimistamiseen on tärkeää, että käytät säännöllisesti aromaterapeuttisia tuoksuja tai suitsukkeita. Näin myös puhdistat ympäristöäsi. Erilaisilla tuoksuilla pystyt myös maadoittamaan itseäsi.

Biologin näkemys norsuista: Norsut ovat siitä harvinaisia, että myös lisääntymiskyvyn ohittaneet vanhat naaraat elävät. (Tämähän on vanhalle naiselle tietenkin tärkeä tieto.) Yleensä luonnossa elämän päämäärä on lisääntyminen ja jos et siihen kykene, olet turha. Norsuilla matriarkat ovat kunnioitettuja laumanjohtajia, koska ne muistavat. Matriarkat tietävät, mistä löytyy vettä ja ruokaa huonoina aikoina ja osaavat johdattaa laumaansa kulloisenkin vuoden ilmasto-olojen mukaan.

Mutta sitten tuosta huuhaapuolesta.

Hyvä hajuaisti on melkoinen sattuma. Minulla nimittäin on kohtuuttoman hyvä hajuaisti. Joskus huvittelin sienestämällä hajuaistin varassa. Sen sijaan tuo neuvo käyttää aromaattisia tuoksuja ja suitsukkeita, ei kyllä nappaa. Sain joskus tuliaisiksi suitsuketikkuja, joita olisi pitänyt polttaa norsunmallisessa telineessä. En polttanut. Jouduin heittämään tikut roskiin, koska niiden haju oli niin vahva, että vaikka ne olivat muovipussissa ja pahvirasiassa, sain päänsärkyä, jos ne olivat samassa asunnossa. Sama juttu on kaikenmaailman tuoksukynttilöiden sun muiden hajusteiden kanssa. Enkä kestä hyasintteja, tuomia, syreenejä tai muita haisukukkia. Appelsiinin ja muiden sitrusten sekä vaniljan tuoksuista tykkään mietoina pesuaineissa. Olin joskus chiballtunneilla, joilla oli tarkoitus valita pallon väri ja tuoksu olotilan mukaan. Minä kykenin jumppaamaan vain sen appelsiinin kanssa. Ehkä minä "maadoitan" itseni appelsiinin avulla. Kun kotona on muutama tuore appelsiini, tuoksu on hyvä - ja joulun aikaan pidän esillä omenoita tuoksun takia. Ja jokunen kuusen oksakin on hyvä. Nuotion savu ulkona on hyvä. - Niin ja minullahan on ollut silmälasit kaksitoistakesäisestä lähtien eli huono näkö.

Vanhoista ihmisistä voinen sanoa, että olen vanhojen ihmisten kasvattama, joten vanhuuden viisaus on tuttua. He olivat viisaita, avarakatseisia vanhoja, ei kärttyisiä, kokoonkuivuneita katkeria ihmisiä. Olen aina ihaillut vanhuutta ja minusta on mukava ikääntyä. En kaipaa nuoruutta.

Sen sijaan tuo toisten auttaminen, opettaminen, huolehtiminen, ei tunnu minulta. En ole mitenkään hyysääjä ihminen. Tarvittaessa teen, mitä osaan, mutta yleisesti pyrin siihen, että jokainen saa elää tavallaan. En tykkää itse hyvistä neuvoista, joten pyrin välttämään niiden antamista. jokaisella pitää olla lupata hakata päätään seinään, jos niin haluaa.

Ties mihin näiden eläin kanssa vielä päästäänkään.

Kaunis aamu

Tulin vain sanomaan, että tämän viikon alku tuntuu mukavammalta kuin edellisen loppu. Tosin tuo espanja ei edelleenkään nappaa, mutta sinne menen kuitenkin. Josko tässä aamuhuumassa päättäisin pitää neljän viikon ryhtiliikkeen noiden suklaattomien kannustukseksi. Kait sitä aikuinen ihminen neljä viikkoa jaksaa elää sääntöjen mukaan eli terveellistä ruokaa, hikiliikuntaa, lihaskuntoa eikä yhtään punaviiniä tai edes olutta. Mitäs luulette? Onnistuuko? Noin neljän viikon päästä on edessä opiskelijabileet. Tuli tänä syksynä 40 vuotta siitä, kun astuimme yliopistoon. Että sen kunniaksi pikainen ryhtiliike.