neljäs päivä alkoi muuten ihan perinteisesti, mutta aamukahvin kanssa nautin kourallisen pihlajanmarjoja. "Happamia"", sanoi Repu. Olivat myös yllättävän likaisia vaikken mistään tienvierestä poiminutkaan. Piti pestä ennen pakastusta. Tuntuivat kuitenkin turvallisemmilta kuin jostain Andeilta muovipusseissa tuodut goijimarjat. Andeihin toki uskon, mutta suhtaudun epäillen heihin, jotka pussittavat ja myyvät. Lisäksi noita pihlajanmarjoja saa ilmaiseksi kaupassa käymättä. Voisin siis osallistua Possun kaupattomaan haasteeseen. Tosin aamupalallani on myös avokado kurkumalla maustettuna (kyllä nyt on mummo ruokamuotien allonharjalla!), joka piti ostaa. Bussien reittejä on muuteltu ja joudun kuntosalille mennessä kävelemään sellaisen vihannes-hedelmä-marjakojun, jossa joku vieraalla aksentilla puhuva mies myy kaikenlaista tosi halvalla. Siitä tulee helposti napattua joku euron pussi. Normaalia aamupalaa edustivat vesi, kahvi, kirsikkatomaatit ja keitetty kananmuna, sekä ne kaikenmaailman pillerit, levärouheet ja öljyt.
Kuntosalilla ja uimassa olen siis käynyt peräti kaksi kertaa. Eilen pukuhuoneessa yksi toinen mummo ihmetteli, että voiko kuntosalilla tulla noin hiki. Kyllä voi, kun pitää välillä jonkun viikon taukoa. Reippailun huomasin tänään aika monessa lihaksessani, kun raahauduin sikeästi nukutun yön jälkeen ylös. Sen sijaan iho-ongelmani näkyy tykkäävän kloorivedestä, mitä suuresti ihmettelen. Mutta en valita. Tänään on pakollinen kuntoilutauko, kun alkaa se toinen kirjoituskurssi, mutta ajatus on jatkossa vähintään kolme päivää viikossa tuhlata tuolla uimahallilla.
Hämmästyin niin tuosta mielipiteestä, ettei askeettinen elämä sovi minulle, että piti tarkistaa, mitä oikein lupasin.
"Josko tässä aamuhuumassa päättäisin pitää neljän viikon ryhtiliikkeen
noiden suklaattomien kannustukseksi. Kait sitä aikuinen ihminen neljä
viikkoa jaksaa elää sääntöjen mukaan eli terveellistä ruokaa,
hikiliikuntaa, lihaskuntoa eikä yhtään punaviiniä tai edes olutta."
Terveellinen ruoka ei minulle ole asketismia ja liikunnasta tykkään, mutta tottakai elämä ilman jokailtaista punaviiniä voi olla koettelemus. (Tosin olen joskus elänyt puoli vuottakin raittiina ihan vain todistaakseni itselleni, etten ole riippuvainen. Ja onhan noita vuosiakin tullut raitisteltua aikuisiällä. Nyt en kyllä viitsi yleensä sen kummemmin säännöstellä. Punaviini maistuu hyvälle, mutta kohtuuttomasti ei mene sitäkään alas.) Toistaiseksi ei ole tehnyt edes mieli. Olen juonut suklaalla maustettua kaakaota ison, valtavan ison kupillisen. Sekin on aika hyvä iltajuoma. Ruokavaliooni en ole tehnyt sen kummempia muutoksia, sillä syön kovin terveellisesti aina. Annoskoot vain tahtovat olla turhan massiivisia, kun tuo terveellinen ruoka maistuu niin hyvälle. Eli yritän nyt välttää ähkyä.
Toinen asia, mistä haluaisin protestoida on, ettei muutamalla viikolla ole mitään merkitystä. Minusta on parempi, jos jaksaa edes yhden päivän elää terveellisemmin kuin ajatella, ettei kannata edes yrittää ja jatkaa koko ajan huonompaan suuntaan. Tottakai ihanteellinen olotila on, että luonnostaan tekee aina oikeita valintoja, mutta jos se ei onnistu, niin kyllä satunnaisetkin parannusyritykset hidastavat tuhoa. Kun kestävyys ei ole parhaita puoliani, mutta innostus sujuu, on lähes pakko olla tätä mieltä.
Nyt otan punaisen imurini esille ja pikasiivoan ennen kurssia. Torstai on siivouspäivä. Viime viikolla oli torstaina muuta, enkä tietenkään siivonnut ei-siivouspäivinä, joten nyt on syytä vähän lapioida roskia syrjään. Koirapoikakin on syytänyt karvoja ympäriinsä.
Pihlajanmarjoja?! Huh. Ne on nättejä, Possukin kerää niitä välillä koristeeksi, mutta ei niitä voi syödä! Ne on pahoja.
VastaaPoistaPossun ihottuma yleensä paranee vähän kloorivedessä. Siksi Possu käy kesälläkin välillä joskus sellaisessakin altaassa. Kutina helpottuu. Ehkä se puhdistaa ihoakin?
Kettukarkeissa on Su'en pihlajat. Asketismista kaukana, pitäis asua luolassa ja syödä juuria. Kyllä ne lyhyemmätkin tauot vaikuttaa, jos ei muuta niin psyyke lepää..mulla ainakin ruumis jaksais mutta pää ei kestä.
VastaaPoistaJuu, ei pystynyt olemaan ilman kauppaa Jagulaarikaan, se homma kaatui jo eilen siihen, kun Puoliskolle piti hakea Nicotinellia. Siitä piti Possulta kysyäkin, että lasketaanko se? Kun se ei ole syötävää tai siis onhan se, mutta kun ilman sitä Puolisko pahimassa tapauksessa syö mut... No siitä sitten toisaalla.
VastaaPoistaMutta olen kyllä tainnut nyt sohaista oikein tosi suureen muurahaispesään :) - tällä suklaattomalla syyskuulla :) Ja kun on vielä itselläkin tunnustettavaa.
Mutta eikös paastoaminen, siis ylipäätään paastoaminen mitä ihmiset harrastaa, ole vähän sama juttu? Ja askeettisuutta sekin?
En ole koskaan maistanut pihlajanmarjoja, ellen sitten lapsena, kun pihlajan alla leikin. Mietin tässä, että kun lähetän Siskolle Kettukahvia, niin pitäiskö lähettää pihlajanmarjoja sen kera? Vaikka kai on niillä itselläänkin...
Jagulaari on huoleti. Ainoa muurahainen, jota on sohaistu, on se meidän kaikkien rakas Anonyymi.
VastaaPoistaJäi siivoaminen tältäkin päivältä ja huomenna menen taas kloorivesihoitoon.
Ja Anonyymiä nyt ei kannata ottaa vakavasti. Possu naureskelee niille jutuille ja provosoi lisää.
VastaaPoistaPossu on maistanut joskus pihlajanmarjaa. maistui pahalta.
VastaaPoistaPossu siis kiusaa Anonyymia ja Anonyymi Possua.
VastaaPoistaPihlajanmarjat on varmaan terveellisiä, kun kerran maistuvat pahalle.
Minun tulkintani askeettisuudesta on, että se on himojen ja mielihyvää tuottavien asioiden rajoittamista, niistä kokonaan luopumista ja yritystä olla parempi ihminen. Joten kyllä tuo lupauksesi asketismilta minusta kuulostaa.
VastaaPoistaP.S. Mikään ruoka ei ole terveellistä, jos sitä liikaa syö. Terveellinen ruokailu sisältää myös määrän tarkkailun.
No sitten asketismi sopii minulle. Mutta en nyt tässä tunne rajoittavani elämää kun ei tee mieli mitään mitä puuttuu ja kuntoilusta tulee hyvä fiilis. Meidän määritelmät on aika erilaiset, mutta näinhän se usein on.
VastaaPoistaJa PS. Terveellinen ruokailu ja terveellinen ruoka ovat eri juttu. :-)