Sunnuntaisateita

Olin kommentoimassa tuonne Possulle, mutta siellä tuntui olevan niin vilkas keskustelu, että en tuntenut järkeväksi mennä sekaan sörkkimään. Tulin avautumaan ihan vain omalle tontille, mutta nyt ei teekään yhtään mieli keskustella suklaasta tai muusta syömisistä - juomisista ehkä. Josko menen ja ostan taas huomenna pullon punkkua. En muista - viinikö vienee muistin? - olenko jo kertonut täällä keskustelun, jonka kävin poikani kanssa kesällä. Olin lukenut lehdestä, että mummojen ryyppääminen on suuri ongelma. Kerroin sen pojalleni, joka totesi: "En ole ollenkaan varma, että maahanmuutto on Suomen suurin ongelma, mutta sitä mieltä olen ehdottomasti, että elämässä on isompiakin ongelmia kuin mummojen alkoholisoituminen." Katsoin saaneeni luvan punkutella.

Katsoin elokuvan. Toiset tytöt. Oli mielenkiintoinen. Tytöt olivat rooleissaan hyviä, eikä käsikirjoitus ollut turhan osoitteleva vaan taitavasti rakennettu. Eniten tykkäsin siitä piirretystä polkkatukkatytöstä, jota elämä potki päähän. En antanut täysiä täppejä, koska taustalla kummitteli ajatus, että olen tämän lahjaksi saanut, joten tästä on pakko tykätä. Minä sitä olen hyvä ottamaan stressiä. En kuitenkaan stressannut katsoessa vaan vasta arviointivaiheessa. 

Tein kirjoittajakurssin tehtävän. Saa nähdä, millaisen vastaanoton saa. Olisi kaivannut viilausta, mutta en jaksanut. Ideaani olen ihan tyytyväinen, mutta lauserakenteet ja sanavalinnat olisin voinut toisinkin tehdä. Mutta tekstejähän voi korjailla loputtomiin. Ja sainpahan jotain menemään.

Sen sijaan yllättäin viikko vilahti ja se espanja jäi unohduksiin. Kotitehtävät toki tein, mutta oli tarkoitus tehdä enemmänkin.

Nyt ei taas vaihteeksi oikein mikään suju. Takkuaa. Onneksi on se huominen, jolloin elämä muuttuu.

Meinasi unohtua. Korjasin koko avomaankurkkusadon eli sen yhden peukalon kokoisen.