Sorry te kaikki kesän rakastajat: Nyt on virallisesti syksy!
Heräsin aikaisin ja kun ei nukuttanut enää keitin aamukahvit ja hissuttelin hämärässä villasukkasillani. Vaihdoin kalentereihin syyskuun ja mietin, pitäiskö kirkasvalolamppu hakea kellarista. Totesin, että ei tartte. Ei tartte nyt olla pirteä ja tehokas heti aamusta vaan voi nautiskella hämärästä ja vesisateesta ja tuulesta. Olen ollut iloinen, kun voin napsauttaa aamulla radiorockin päälle, mutta ei tänään. Tänään vain nautin hiljaisuudesta. Jollei ole jo tullut selväksi: minä rakastan syksyä!
Onhan se kiva keväällä, kun muuttolinnut palaavat, mutta silloin ne vain ilmestyvät ykskaks ja joka paikka on täynnä sirkutusta. Syksyllä linnut alkavat kokoontua parviin, langoille. Isoina joukkoina ne lörpöttelevät kiihtyvää muuttointoa. Kohta, kohta taas mennään. Ja sitten jonain pakkasaamuna herään, ihmettelen, mitä on tapahtunut kunnes tajuan, ne menivät.
Syksyllä lempipuuni pihlaja täyttyy punaisista marjoista ja kohta sen jälkeen kaikki puhkeaa väriloistoon. Ei oikein tiedä, minne katsoisi, mitä ihailisi. Vihreä, vehreä aika on rauhoittavaa, mutta ruskassa herää tekemisen into. (Onneksi se yleensä hiipuu hyvin pian, eikä jää pitemmäksi aikka rasittamaan. Irja oli käynyt kommentoimassa ja kävin vastavierailulla. Jos haluatte nähdä upeita kuvia, käykää kurkkaamassa. Minuun iski hillitön kuvaushimo. Istun odottelemassa, jotta se menisi ohi.)
Ja sitten ne syysmyrskyt, kun tuuli ulvoo nurkissa, pieksää puita vaakatasoon, repii lehtiä ja oksia ja työntää pienet kumoon. Sade virtaa pitkin taivasta, tekee puroja, siirtää uomia, kastelee sekä koiran että ulkoiluttajan litimäräksi. Silloin sitä tuntee elävänsä.
Syksy on kait aina ollut minulle se uuden alku (niinkuin tiedätte, niitä uusia alkuja kyllä mahtuu muutenkin pitkin vuotta). Varmaan aika pitkälle johtuu siitä, että olen elänyt enemmän tai vähemmän koululukujärjestyksen mukaan. Ensin oli tietenkin koulu, joka kiltisti alkoi syyskuun alussa, eikä joskus elokuussa. Sitten olin kymmeniä vuosia töissä yliopistolla, jossa myös vuosi alkoi syyskuussa. Kalenterinikin olivat aina syksystä syksyyn. Yritän nyt kyllä totutella siihen, että tammikuussahan se vuosi alkaa.
Ihanaa syksyä sinulle Repu!
VastaaPoistaSusannan sanoin: Ihanaa syksyä Repu!
VastaaPoistaEi syksyssä ole mitää vikaa:)
Olen samaa mieltä, että syksy on monen asian uuden alku. Luin oikeastaan kuin omia ajatuksiani, kun luin sun kirjoitusta :)
Moni varmasti ajattelee, että on kliseistä sanoa, että rakastaa neljää vuodenaikaa, mutta en minä haluaisi täältä mihinkään. Moni tuttava pakkasi taas kimpsunsa ja kampsunsa (=lue kutimensa) ja lähti syksyä ja talvea karkuun Espanjaan. Ehei.
Nautitaan syksystä täysin rinnoin!
Kun asvaltti kiiltää sateen jäljiltä iltayössä, tuulessa on kiepuitteleva sävy ja pimeys laskee ylle maan.
VastaaPoistaEi juur ole parempaa, ulvoo sus'
Olen tosin vuosien aikana päässyt syksyn erinomaisuudesta Pöllön mainitsemaan neljään vuodenaikaan, nykyään ei ole enää niin väliä mikä vuodenaika, yleensäkin aika vaan kuluu, etenee, ihmetellessä kuluu aikaa jotta mihin se aika menee kun ei varsinaisesti enää tarvii kiinnittää siihen huomiota, silti lasken päiviä seuraavaan rahapäivään......eläkeläisen elämää. Ajatonta!
Tiedättekö ketkä asuu siellä asfaltin alla? Keiden valot loistaa sieltä iltaisin meille pimeässä, kun valo osuu sopii sopivasti oikeaan kohtiin?
VastaaPoistaSiellä asuu NAAMASAUKKOJA!
Ihanaa syksyä sinulle.. minä täällä niin odottelen, että vaahteranlehdet alkavat saamaan väriä:)
VastaaPoistaEi Possu ainakaan kesää rakasta. Oikeestaan talvi on enemmän Possun lempivuodenaika. Mutta nyt on vaan taktista jatkaa kesää vähän pidempään.
VastaaPoistaSyksy on minunkin suosikkivuodenaikani. Tosin se ehkä johtuu ihan käytännön syystä; syksyisin ei ole siitepölyjä eikä paukkupakkasia, joten hengittäminen on kaikkein helpointa syksyisin.
VastaaPoistaPirteää syksyä sinulle!
Naamasaukot ovatkin ihan uusi laji. En ole ennen kuullutkaan.
VastaaPoistaMinäkin tykkään neljästä vuodenajasta ja toivoisin, että olisi oikea talvi ja oikea kesä, mutta välillä tuntuu, että on vain näitä välivuodenaikoja. Mutta onneksi tuo valo kuitenkin noudattaa vuoden sykliä. Yksi näistä eläkkeen hyvistä puolista, on että pimeydestäkin voi nauttia rauhassa. Ei minulla ennenkään ollut mitään pahaa kaamosmasennusta, mutta kieltämättä uuvutti, kun piti olla tehokas vaikka elimistön mielestä piti ottaa rennommin. Nythän tässä voi rentoilla oli pimeää tai valoisaa ;D