torstai 31. elokuuta 2017

Olipa kerran...


...isäsukka, äitisukka ja tyttösukka.


Isäsukka on Nina Laitisen fisukat seiskaveikasta.


Äitisukat on omasta päästä keksityllä mallilla ja netistä googlatuilla kuvilla seiskaveikasta tehty.


Väri  on enempi tämä kuin tuo edellinen. Olikohan tämä hunaja? Musta on musta.


Tyttösukka on novitan nallelle tehdyllä mallilla neulottuna kevään snykierroksella saamastani fortissimasta.

10 kommenttia:

  1. Olipa kerran alkaa kaikki klassiset sadut, ne kaikkein kauneimmat. Klassisen kaunista sukkasatoa, olipa kerran. Taitavat kätesi ovat ovat puhuneet. Vau!

    VastaaPoista
  2. Ihania sukkia! Sinä olet saanut paljon aikaiseksi, monet monet sukat. Olet ollut reipas, kaikista mutinoistasi huolimatta :)

    Arvaapa muuten mitä? Ne ihanat pöllösukat, jotka mulle kerran lahjaksi lähetit, lentelevät maailmalla :) Lainasin niitä kesällä mun Myyntisirkkusparille yösukiksi. Ei suostunut antamaan niitä takaisin vaan halusi itse pestä ne ennen palauttamista.
    Ei olla tässä kahteen kuukauteen nähty - välimatkaa huikeat 100 km - ja sukat odottavat hänen luonaan kotiinpääsyä. Hyvin on hän niistä huolta pitänyt ja nyt pelkää, että mun varpaat palelee ;)
    Mutta hänen varpaitaan ihanasti lämmitti pohjoisen reissulla - mulla kun oli kahdet sukat mukana, niin lainasin niitä pöllösukkia hänelle. (Toiset oli jo jalassa, kun olin ne tunkenut jalkaan crocsien kanssa... Pöllösukat oli vielä puhtaat siinä vaiheessa)
    Mutta älä huoli, ihan varmasti ne lentää takaisin kotiin, siitä pitää Myyntisirkkunen huolen, hän on jo nyt kovin pahoillaan siitä, että ei ole vieläkään niitä palauttanut. On ollut kiireinen kesä hänellä.

    VastaaPoista
  3. ...ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.
    Kauniita sukkia!

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti elävät onnellisena eli pääsevät jonkun jalkaan. Joten Pöllölle: on aina mukava, jos joku käyttää tekemiäni sukkia, koska sitä varten ne on tehty. Harmittaa, kun joku sanoo "olivat niin nätit, että pidän niitä vain pöydällä koristeena". Mielelläni sellaisessa tapauksessa tekisin uudet, kun entiset kuluu. Onneksi nuo lapseni kyllä käyttävät. Heille voi aina neuloa uusia ;)

    VastaaPoista
  5. Kauniita sukkia kaikki! Erityisesti arvostan taitoasi kirjoneuleissa. Minä ja kirjoneule emme ole ystäviä.

    VastaaPoista
  6. Voi kuule, pöllösukkia on käytetty! Kesälläkin ne lähti mukaan, että pääsivät näkemään maailmaa ja niiden tarkoitus tosiaan oli lämmittää varpaita öisin (olen sellainen viluvarvas...) No niin ne lämmittivätkin, mutta ei tällä kertaa mun varpaita, vaan olivat reiluja ja auttoivat kaveria hädässä :)

    VastaaPoista
  7. En minäkään ole kauan kirjoneuleita tehnyt, mutta siihenkin tottuu.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.