(Tuo köyhyyskeskustelu rupesi pursuilemaan, joten tökkäänpä toista ampiaispesää.)
Lomakuvista ifolorkirjaa tehdessä voi joskus käydä niin, että törmää omaankin kuvaan. Kovin harvinaista se on, koska minähän siellä kameran takana yleensä roikun. Mutta joskus poika on ottanut kameran sanoen "Pitäähän sinustakin joku kuva olla." Siinäpä sitten ällistyneenä vain tuijottaa, että miten sitä ihminen - ja vielä muka naisihminen! - voi olla homsuinen, huonoryhtinen, paksumahainen ja kulunut, ettei suorastaan loppuunkäytetty. Hetkeksi suoristaa selkänsä kuvan nähtyään ja ajattelee, että nyt, nyt kyllä ryhdistäydyn, otan itseäni niskasta kiinni ja panostan olemukseeni.
Olen omasta mielestäni ollut vanha jo kauan. Inhoan kaikkia ihmetermejä kuten ikääntynyt, seniori, kypsässä iässä, kultaiset vuodet. Vanha on vanha ilman sen kummempia klumeluureja. Vastarannan kiiski sisälläni haluaa toitottaa kaikille, että kyllä tässä vanhoja ollaan. Mutta vaikka olen termitasolla mieltänyt itseni vanhaksi, ei se ole ajatuksissa kiteytynyt tosiasiaksi. Peilikuvaa katson jonkin suodattimen läpi, kiloistahan pääsen eroon ihan hetkellä millä hyvänsä ja hyväkuntoinenhan minä olen ja tervekin. Ja sujuvasti palaan itsepetokseen nähtyäni sekunnin murto-osan verran oikean olemukseni. Deleteä vain peliin. Eihän se kirja tuollaisia kuvia kaipaa.
Mutta eipä tämä ole edes pelkällä ulkonäkötasolla. Eilen olin taas siivousapuna ja piti ottaa kattolamppuja irti. Siispä tikkaille kiipeämään. Olipa vaikeaa. Ei mitään uskoa tasapainoon. Tässäkö nyt selittelen, että nyt on näitä liikkuminongelmia (- niin, ei puhettakaan mihinkään kuntosalille tänäänkään, käsipainoja ja kahvakuulaa voisin kyllä kotona heiluttaa, jos saisin aikaiseksi... -) ja siksi ei tasapaino ole vakaa. Katit! Ikä heiluttaa. Tarvitsisin paljon, paljon tasapainoharjoituksia kaiken muun elämäntaparemontin lisäksi.
Nythän te sanotte, että harjoittele. Niinpä-niin... Jatkan kuvakirjaa. Enkä laita sitä omakuvaa mukaan.
Mitä sinä Repu nyt himmailet rahankäyttö- ym. mielenkiintoisia keskusteluja? Minusta on vaan kiva, kun syntyy keskustelua erilaisista aiheista. Mielenkiintoista lukea erilaisten ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia. Eikai siinä ole mitään pahaa?
VastaaPoistaKun passikuvasi on näköisesi, olet loman tarpeessa, vai miten se vanha suomalainen sananlasku meni.
VastaaPoistaJa ainakin Repulla oli vielä varaa lähettää kortti possulle. ;) Kiitokset siitä!
Possun köyhyysmäärittely menee suunnilleen niin, että
Köyhä on silloin, kun ei ole vara tehdä eikä ostella oikein mitään, että saa ostettua ruokaa ja laskut maksettua.
Köyhempi silloin, kun joutuu käyttämään joustoluottoa edellä mainituista selvitäkseen.
köyhin on silloin, kun on jo kaikki joustoluottokin käytetty, ja luottotiedot menetetty, niin ettei saa enää lainaakaan.
Kehitysmaiden köyhyys on sitten vielä ihan omaa luokkaansa.
Se on sitten yksilöllistä, millä palkalla tulee toimeen. Possu muistelee kuulleensa joskus jonkun kansanedustajankin valitelleen palkkansa (palkkionsa?) pienuutta ja lisäävän sitten urheasti, että kyllähän tällä palkalla toimeen tulee, kun elää nuukasti eikä matkustele. Possu elää leveästi (ainakin mahan kohdalta) ja matkusteleekin (ainakin työpaikalle ja metsään ja uimarannoille), mutta toisinaan on tosiaan sitten pakko myös venyttää senttiä. Ainakin jos tulee yhtäkkiä joku itsestä riippumaton iso yllättävä rahanmeno. Niitäkin voi tulla, on tullut ja tulee.
Vanhuuden kanssa on vähän sama juttu. Possu on kuullut 20- ja 30-vuotiaidenkin valittavan vanhuutta. Heille voi tokaista, että niinpä ootkin, mutta Repu on vielä nuori!
VastaaPoistaMinä 49 ja vanha, en enää nuoruuden vetreydessä enkä enää tajua mistä nuoret puhuu. Saatana jos ei saa olla vanha>!!! Tahdon vanhaksi!! Heti!!!
VastaaPoistaHmph. Repun lailla minä inhoan sanoja seniori, ikäihminen, kauniisti ikääntynyt blaa blaa blaa.
VastaaPoistaInhoan myös sitä, kun sanotaan, että "ikä on vain numeroita". Kissan villat. Jos olen olen 50 (kyllä vain, te jotka ette sitä ole vielä arvanneet, muut tiesi :D) ja podin reilun vuoden ikäkriisiä vähintään kerran viikossa, niin ei se lohduta, että joku sanoo "ikä on vain numeroita". Hei, viiskymppisellä on oikeasti todennäköisesti puolet elämästä takana. Ikä on ikä. Viiskyt on ikä siinä kuin kymmenen tai viistoistakin. Ei teineillekään kai sanota, että "ikä on vain numeroita" - vai sanotaanko?
MUTTA. Minä oon nyt kutakuinkin päässyt eroon ikäkriisistäni huomaamalla, että tässä vanhenemisessa on oikeasti puolensakin: iän myötä paranee itsetunto, rohkeus. Ennen ajattelin aina "mitähän toikin ajattelee, jos..." Nykyään puutun häpeämättä keskusteluihin jotka ei kuulu mulle pätkääkään. Nuorten sanoin "koska ikä" :D
Jaa - ei mulla taaskaan ollut mitään järkevää sanottavaa tästä aiheesta, kunhan vaan taas komppasin Repua ja totean, että me ollaan just sen ikäsiä kun ollaan.
Ja Sus': sä voit olla vanha jos haluat, saat tulla meidän vanhojen jengiin ;)
Tai toisaalta, mikä mä oon täällä toisen blogissa mitään lupaamaan, täytyy kirjoittaa se uudestaan omassa blogissa...
Ja Repu: huonoon tasapainoon voi olla monta syytä, muutakin kuin ikä. Puujalkaisesti: tasapainoaistihan majailee korvassa, ikä jossain muualla ;) Mulla on ollut huono tasapaino n. 16 vuotta mutta vikaa korvissa (tinnitus) vasta viis vuotta. Ja vanha.... noh...sitä mä oon ollut....riippuu siitä miten sen laskee ;)
Tasapainoni tarvitsisi harjoitusta, todellakin. Helppoa ja nopeaa on pestä hampaat seisten yhdellä jalalla ja silmät kiinni. Jokin tuki on alkuun hyvä olla, sähköhammasharjan tärinä voi heiluttaa kroppaa... minulla. Lukeminen ja käsityöt, ihania juttuja!
VastaaPoistaKatson juuri Villen keittiössä ja siellä sanottiin, että Okinawalla keski-ikä on 84 vuotta ja elämä alkaa 80 vuotiaana joten ei hätää. Muutetaan Okinawalle.
VastaaPoistaMinulla on kerran ollut ikäkriisi. Olin 26 ja koko elämä oli ohi, enkä ollut saanut mitään aikaseksi. Tein sitten lapsen, jotta voin sanoa tehneeni jotain. Sen jälkeen ei ole ikäkriisit kiusanneet. Minusta on kiva vanheta, oppia ja elää, etenkin elää, nähdä ja kokea uutta. Raihnastuminen ei ole kivaa, mutta sen voi ratkaista niin, ettei suostu raihnastumaan. Olen ajatellut elää n. 150 vuotiaaksi, joten onhan tässä vielä aikaa. Täytin tänä kesänä sen maagisen 65, jolla pääsee Tuskaan ohi jonon, ilmaiseksi. Että kyllä se vanheneminen kannattaa.
Eläke laskurin mukaan töitä pitäisi tehdä 20 ja risat. Sitä kipuilen, en ikää. Vanhenemisessa on puolensa "ikääntyminen" vapauttaa, enää ei tarvitse stressata turhista ja totta tosiaan voi "huudella vieraisiin pöytiin" kuten Pöllö sanoi.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMuistan jostain lukeneeni, että aivot korjaavat sitä kuvaa, minkä peilistä näkee, mutta eivät korjaa silmien näkemää valokuvaa eli havaintosi on oikea, omaa peilikuvaa katsotaan suodattimien läpi.
VastaaPoistaRuusunpunaisten silmälasien läpi itseäni katselen.
VastaaPoistaEläkkeellä in kiva, mutta äkkiä ne vuodet kuluu Jagulaari.
Mulla on menny ihan ohi sun uus blogi ja nimenmuutos... Nyt vasta löysin sun blogin...
VastaaPoistaKiva, kun löysit :)
VastaaPoista