Nyt loppu saarnoille

Se on uskomaton etu, kun saa nautintoa tuosta ulkomaailmasta. Pitkä lintuhelminauha lensi juuri taivaanrannassa ja täytti minut riemulla. Se on syksy ja muuttoaika ihan kohta taas. Vaikka itse istun tiiviisti täällä sisätiloissa, muut pääsevät matkustelemaan. Eihän se matkanteko pelkkää nautintoa ole, mutta aina siihen liittyy sellainen kupliva ilon tunne jossain kaikkien vaikeuksien alla. Minunhan piti reppureissata koiran kanssa koko ajan, mutta enpä ole kertaakaan vielä moiseen sortunut. Joku on täällä useinkin muistanut huomauttaa, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla, kun olen suunnitelmiani julkituonut. Mutta sekin on tie. Ja jos ei ikinä ole suunnitelmia, tuskin tulee mitään tehtyäkään. Edelleen pidän mielessä reppureissut.

Tänään on pakko mennä käväisemään ihmisten ilmoilla, täydentää ruokavaroja, kun eläke pamahti tilille. Edelleen tuo Ifolor koukuttaa, joten kaiken muun ajan plaraan kuviani. Paksuja kirjoja ja lukemattomia kalentereita teen, joten ei ihme, että saan noita huippuasiakkaan alekuponkeja. Mutta on niitä kiva suunnitella ja toivoa, että saajatkin tykkäävät. Joskus väittävät tykkäävänsä.

Muutama kirja ja neule on kesken ja kohta alkaa syksyn kurssit ja se kuntosalikin odottaa. Sovitaan, että huomenna dumppaan sen verran kipulääkettä, että voin mennä. Sitten joku vielä kyselee, miten saan ajan kulumaan. Itseasiassa aika kuluu ihan itsekseen, ikkunasta uloskatsellessa, lintujen lentoa ihaillessa.

Tänään on hyvä päivä, onnekas olo.