Minä lähdin Pohjois-Karjalaan
kotiseudulle Pohjois-Karjalaan.
Aamulla aikaisin Helsingissä oli kaunis päivä alkamassa.
Mutta eipä tarvinnut kauan itään päin mennä ennenkuin ilma kylmeni ja pilvistä alkoi tihkua vettä.
Junatkin kutistuivat.
Asemalla oli vastassa lapsuuden leikkikaverini, jonka autolla jatkoimme vielä reilut kymmenen kilometriä leikkitanterillemme. Enhän minä tunnistanut paikkoja, jotka olen viimeksi nähnyt viisikymmentä vuotta sitten. Puut olivat kasvaneet ja polut muurautuneet umpeen.
Talon sisällä oli kuitenkin tutut hirsiseinät
ja leikkimökkikin löytyi.
Olin toivonut, että pääsisin käymään myös lapsuuskotini pihalla. Aikanaan sinne meni oikopolku, jota pitkin juoksimme päivittäin. Nyt siellä ei juostu. Itikat kyllä viihtyivät ja kuppasivat minut täyteen paukamia.
Kun oikopolku ei toiminut, menimme autolla. Kotitaloni on pystyssä, mutta kauniit hirret on peitetty tiiliverhouksella ja pärekatto muutettu pelliksi.
Aitta kenottaa vielä paikallaan. Se on rakennettu 1700-luvulla ja lienee alueen vanhin rakennus. Sen katolta hypittiin lumihankeen.
Löytyi myös iso kivi, jolta lumi suli keväällä ensimmäisenä. Sieltä aloitin aina kesän paljasjalkakauden. Kenkiähän ei kesäisin pidetty.
Oli kiikkupihlajakin vielä pystyssä pusikon keskellä. Ei siihen kyllä enää mitään kiikkua uskaltaisi ripustaa.
Yritin kovasti vakuuttaa, ettei minulle mitään ohjelmaa tarvitse järjestää. mutta kukapa minua uskoisi. Kun olin sanonut, että haluaisin ottaa kuvia, minua kuljetettiin pitkin Raatteen tietä ja betonibunkkereita.
Olin tarkoittanut, että haluaisin ottaa kuvia lapsuuden tärkeistä paikoista, kouluista sun muista, mutta ystäväni on suuntautunut enemmän yleiseen historiaan, joten koluttiin nähtävyyksiä.
Onhan se hyvä historiaankin tutustua, mutta suot ilahduttivat paljon enemmän.
Täällä susirajan tällä puolen ei paljon pääse rahkasammalia ihailemaan.
Olen muutenkin ilmeisesti keskimääräistä luontosuuntautuneempi kuin ihmiset keskimäärin. Sitä on usein vaikea muistaa, kun yllättäin nuo lapset ja ystävät on samanlaisia.
Hiukan jäi harmittamaan, kun minulle tärkeitä paikkoja kuvasin vain auton ikkunasta, kun en viitsinyt koko ajan pyytää pysähtymään. Eivät ymmärtänee, miksi haluaisin jostain aikansa eläneistä autiotaloista kuvia. Mutta kyllä auton ikkunastakin joskus osuu. Tässä jäin moottoripyörän alle
ja tässä kävin yhden päivän nöyryyttämässä itseäni uimakoulussa. (tässä kyllä pysähdyttiin) En oppinut uimaan käsipohjaa ja opettaja pilkkasi ja haukkui minua niin tehokkaasti, että vasta kaksitoistakesäisenä opin salaa uimaan. (nyt kyllä uin hyvin)
Ensimmäinen päivä oli siis täynnä tapahtumia. Lopuksi saunottiin tietenkin oluiden kera. Punaviiniäkin sain ja ruokaa tietenkin. Kaksi ekaa yötä nukuin omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni saunamökissä.
Harmi, ettet päässyt kuvaamaan kaikkia niitä paikkoja, mitä mieli teki. Olisit vaan tuonut tahtosi julki. Paikallinen opas pääsee kuitenkin joka päivä näkemään mielipaikkojaan, mutta sinä vain harvoin.
VastaaPoistaHieno hiekkaranta siellä ainakin on!
(Ite olisin ehkä jättänyt väliin ne Raatteentien bunkkerit..)
Kulttuuriloma, tietysti! Komeat maisemat. Harmi ettet saanut pysähtyä toiveesi mukaan. Bunkkereita mekin olemme joskus katsoneet. Historia kiinnostaa minua aina.
VastaaPoistaRaatteen tie!! Wau! Mua kiinnostaisi mut olenkin toinen maailmansota-friikki=)
VastaaPoistaMuistoja ja monenlaista aktivoituu aivoissa ja muistaa asioita, joita ei ukonut muistavansakaan.
VastaaPoistaOlisi pitänyt olla tiukkana, mutta laitan viestiä, että josko kävisivät kuvaamassa jotain, mitä tarvitsen. Mukavaa oli kuitenkin.
VastaaPoistaUpeita kuvia yhtä kaikki - harmi silti, ettet päässyt sinne, minne halusit. Enpä rupea tässä emäntä-/isäntäväkeäsi sen kummemmin arvostelemaan, tuota saunamökkiä muiden muassa kaihoten katselen :) Tarpeeksi kaukana muista kun se olisi, niin siellä voisi pidempäänkin hyvässä seurassa viivähtää - tuossa terassilla voisi iltaisin viinilasillisen ääressä jutustella syntyjä syviä.
VastaaPoistaAM on Pohjois-Karjalasta lähtöisin ja sinne on ollut haaveemme joskus näiltä nurkilta lähteä, vaikka yksi siellä asuva on meille kerran tokaissutkin "mikä ihme teitä etelän ihmisiä vaivaa, kun te kaikki tänne hinkuatte ;)" Siis ihan ystävällisesti hän sen sanoi.
Siellä riittää mökkejä ja halvalla saa, käsittämättömän halvalla. Minäkin voisin muuttaa, mutta kun ei ole ajokorttia eikä autoa pysyn sivistyksen piirissä.
VastaaPoista