Kuuntelin - katselinkin - Ultra Brata, ääniä menneisyydestä. Tuli haikea olo, ikävä varmaa tietoa, ehdottomuutta, kosmista maailmantuskaa, nuoruutta. Miten tässä näin on käynyt? Huolehdin bakteereista, tulehduksista, tasapainostani, keskikehostani - vaikka maailma edelleen hukkuu paskaan, hullut johtajat lietsovat sotaa, jääkarhuja uhkaa sukupuutto. Onhan se elämä vanhana helpompaa, kun pyörii lähinnä oman navan ympärillä ja osallistuu maailman murheisiin vähän vasemmalla kädellä. Ja olihan se kuluttavaa, kun kaikkeen meni sydän edellä koko olemus vereslihalla - mutta milloin minä vanhenin, mikä tasoitti tunneskaalan, hioi ääripäät pois? Pitääkö tässä vain tyytyä toteamaan, että olen minäkin joskus elänyt?
Voihan sitä elää, ja se on helpompaakin, kun ottaa vähän rauhallisemmin. :)
VastaaPoistaHyvä vaan että nuoremman ottaa maailmantuskan harteilleen, eihän sitä koko ikäänsä jaksa. On aika levon ja ihan vaan ihmettelyn että kuinka kaunis voikaan maailma olla kun ei jaksa ahdistua kaikesta paskasta minkä nykyään aika tehokkaasti sulkee pois.
VastaaPoistaMinäkin tuota samaa olen välillä pohdiskellut. Nuorempana sitä jaksoi uskoa, että yksittäisen ihmisenkin teoilla on merkitystä, mutta vanhempana olen kyynistynyt ja tullut siihen tulokseen, että ei yksittäinen ihminen voi paljonkaan vaikuttaa, jos ei ole vahva mielipidevaikuttaja ja saa vähintään satoja miljoonia seuraajia. Siihen on aika vaikea päästä.
VastaaPoistaPossu ajattelee, että yksi ihminen ei voi auttaa kaikkia, eikä pelastaa koko maailmaa, mutta aina joskus voi tehdä jotain pientä.
VastaaPoista"Jos et voi vaientaa maailman tuskaa, ota itkevä lapsi syliisi, ja pyyhi hymylläsi kyyneleet pois hänen silmistään.
Jos et voi olla majakka maailman merillä, ole pieni kynttilä, ja valaise tuikkeellasi yksinäistä vanhusta."
Possu kirjoitti taas kauniisti.
VastaaPoistaYhden ihmisen ei tarvitsekaan pelastaa koko maailmaa, mutta yksi ihminen voi pelastaa jonkun toisen koko päivän.
Ja riittää kun oot yhdelle ihmiselle koko maailma - mummotettaville olet. Ja meillekin täällä ruudun toisella puolella olet tärkeä <3
Positiivista nuorisoa täällä on ollut. Kiitos piristyksistä. Helppoa on elämä mummona verrattuna elämään teininä.
VastaaPoistaMuorisoa.
VastaaPoistaUiks ihanasti pohdittu ♥ joskus ajattelen vähän samoin ja ihmettelen miten ihan nuoret täyttää jo 50 vee jne. Saiskin vähän näitä ääripäitä sileämmäksi niin olisin tyytyväinen. Maailmaa ei voi kukaan pelastaa, mutta omalta pieneltä osalta voi tehdä jotain oikein ja hyvää. Jos jaksaa:)
VastaaPoistaKiitos käynnistä Irja. Näinhän se aika kuluu ja lapset kasvaa.
VastaaPoista